lauantai 21. huhtikuuta 2018

Äiti-aikaa lapsimessuilla

Helsingin messukeskus on taas täyttynyt äideistä ja lapsista. Jos totta puhutaan, niin oli siellä muutama isäkin. Itse en aiemmin ole kokenut polttavaa tarvetta sulloutua kyseiseen hornankattilaan. Viikolla kummipoikani äiti ehdotti, että tehtyjen ylitöiden varjolla karattaisiin aikaisin perjantaina töistä ja kurvattaisiin pikaiselle Helsinkiretkelle. Päädytiin extempore tuumasta toimeen.


Messukeskus oli täynnä esilleasettajia, vierailijoiden määrä oli iltapäivällä kohtuullinen. Ystäväni kanssa oltiin liikkeellä kaksin, mikä takasi sujuvan etenemisen. Tai noh, osastoilla himoshoppailevien tuplaratas-mamacitojen ohi ei edennyt kukaan tai mikään, mut sånt är livet med barnen.

Me kahlattiin ripein askelin läpi tarvike-kaluste-lelu-sektorit. Monet tuli vastaan Done by Deer tai bObbles kainalossa. Me vastustettiin kevyesti alueen messutarjous-kiusaukset, sillä hakusessa ei sieltä ollut mitään. Kierrettiin kaukaa lasten tapahtuma-alue, jossa messujen lasten (ja isien/isovanhempien/kummien/lastenvahtien) osuus todentui. Kuunnetiin puheita taustasorinana, kieltäydyttiin kuluttamasta aikaa energia- ja teleyhtiöiden myyntiedustajien kanssa. Aikuisen vapaudella passattiin ruoka- ja pissatauot. Löydettiin pääkohteeseen; lastenvaateosastolle.



Lastenvaatesektorin osuus oli kiitettävä. Alueen kruununa komeili itseoikeudella Gugguu, jonka aidatulla, järkkäreiden vartioimalla (semisti överiä?) pisteellä mamuskit parveilivat piltteineen. Myyntikuhina oli kova. Koko konsepti on järjettömässä nousussa. Oma pankkikorttini vetäytyi kukkaron viimeiseen nurkkaan kuin kivekset pakkassäällä. Turhaan se oli peloissaan, sillä heleän imelähköt kauden uutuusvärit yhdistettynä niukahkoihin messutarjouksiin eivät houkuttaneet tätä mammaa kassajonoon.

Kun olimme poistuneen kohteliaan järjestysmiehen ohi, korttini alkoi hypellä iloisesti. Merkkien ja jälleenmyyjien kirjo oli kattava. Päivän loppusaldona kasseissani oli odotetusti pääosin kotimaisissa kytköksissa olevia tuoteota; Taimia, Blaata, Mainiota, Melliä. Eksyi joukkoon yksittäiset MiniRodinit ja Villervallakin.





Messuosastojen joukosta minun on melko helppo nimetä omat suosikkini. Johtotähtiparivalkko itselleni oli Verson Puoti ja Melli EcoDesign. Versolla oli kaikenlaista kivaa pikkulapsista aikuisiin. Melkeinpä jokainen vaatekappale olisi voinut oikeissa olosuhteissa saada meiltä hyllypaikan. 


Lastenvaateosastolla oli tehtävä aikamoista karsintaa. Lopulta himoitsemani Taimin pupujemmatkin joutuivat väistymään kutkuttavampien vaihtoehtojen tieltä. Aikuistenkin tuotteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja laadukkailta minullekin, joka toistaiseksi olen kieltäytynyt pukeutumasta "lastenvaatteisiin". (Saas nähdä tuleeko allekirjoittameesta joskus samistelijaa, mut lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, et aikuiset ja lapset omilla tyyleillään.)

Taimin himotuimmat top 4
Melli EcoDesign oli meille uusi ostos. Olin toki aiemmin törmännyt tähän kotimaiseen merkkiin, joka paitsi ompelee myös suunnittelee, valmistaa ja painaa kankaansa Suomessa. Kun kuosit on vielä omaan silmään ihastuttavia, maksaa tuotteesta mielellään. On eettisesti kestävää saada rahallaan mieluisa, laadukas vaate ja samalla maksaa palkkaa kotimaisille ammattilaisille.

Mellin valinnat
Kotia kohti lähdettiin nyssäköiden kanssa pilkun aikaan. Jos joku ohitettu mahdollisuus jäi mielen päälle, se oli Story of Roo. Sekin sarjassaan niitä kotimaalähtöisiä joita olen tovin jo mielessäni pyöritellyt. Oli mukava päästä näkemään ja räpläämään ihastuttavia vaatteita luonnossa. Messutarjoukset eivät kuitenkaan olleet sitä luokkaa, et ostosmielessä olisi tullut "once-in-a-lifetime"-olo. Vaatteet jäivät henkareille, sillä muutaman euron erotuksella niiden pariin pääsee toistekin.

Taava oli jo unillaan, kun illalla esittelin ostoksia Eiralle. Aamulla leijonaneitokin ilahtui tuplasti. Äidistä ja tuliaisista. Ei sillä että vaatteet olisivat häntä kiinnostaneet (ne ovat vain pakollinen paha), mutta pikkuinen tuliaskimalainen lämmitti suuresti <3

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Ahneelle tulee pakkotauko

Ahneella on ulostemainen loppu, sanotaan. Epäilemättä. Loppua edeltävä ahdistus ajaa liian rohkeisiin ratkaisuihin. Otetaan riskejä, ja peräännytään.

Meillä oli suunnitteilla sen seitsämäs inssi. Vaikka lääketieteellistä perustetta ei ollut, toivoimme pientä lääkeannoksen nostoa ja sen seurauksena kahta - tällä kertaa moitteetonta - follikkelia. Haluttiin ottaa puolityperä riski, jossa sitten potentiaalinen liikakasvu estää inssin. Ja miten kävikään?

Letrotsolia meni kp3-7 yhteensä 2+1+2+1+2. Tänään kp11 ultrassa limakalvo oli 3-kerroksinen, n.6mm. Vasemmalla edelleen sitkeä yksinäinen folli. Oikea munasarja yllätti. Se oli ilmeiseati tullut katumapäälle kun aiemmin ei ole ultralla todistetusti tehnyt mitää raskautumisen eteen. Siellä pullisteli viisi n.17mm folkikkelia. Viisi! Dough!! Jokaista ei edes mitattu. Eipä vissiin ollut tarpeen.

Se oli sillä taputeltu. Ei inssiä. Mietitään asiaa taas ensi kuussa. Tai sitä seuraavassa.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Varhaiskasvu

Meillä leijonaneidon kasvua on seurattu ja analysoitu nyt oikein urakalla. Kuun vaihteessa päiväkodissa oli ensimmäinen varhaiskasvatuskeskustelumme. Neljä sivua rastiruutuun arvioita ja avoimia huomioita. Tullessamme vasta ovella meille huomattiin sanoa, ettei lapsi yleensä ole niissä mukana. Me kun vartavasten suunnittelimme ajan niin, että on suoraan hoitopäivän päälle. Noh, eipä mahtanut mitään. Taavaa ei homma pahemmin kiinnostanut, vaan hän tutkaili eskarin hienoja soittimia ja akvaariota, söi kassista löytämiään rusinoita. Pulputimme menemään ja pääsimme ounastelemaamme lopputulemaan.

Oman elämänsä stylisti
Tyttö on päiväkodin arvioissa kehittynyt ikätasoisesti. Ruokailee itsenäisesti (kieltäytyy avusta päättäväisesti) ja vaihtelevalla määrällisellä menestyksellä. Yleensä kuitenkin syö ja nukkuu hyvin. Motoriikassa on tapahtunut alkuvuonna suurta harppausta. Tyttö kyllä osaa, mutta uusiin tilanteisiin suhtautuu varauksella. (Kaltaiseni hitaasti lämpeniä.) Laululeikeissä on alkanut matkia. Tunnistaa asioita ja noudattaa ohjeita. Hivenen on kiinnostunut itsenäisestä pukemisesta ja riisumisesta, mutta pääosin odottaa kuin kuninkaallinen, että hoitajat pukevat. (Vieraskoreutta, sillä kotona on menossa haluan itte ja "spagetiksi heittäytymis"-vaihe.) Ei matki juurikaan äänteitä, mutta viittoilee ja muodostaa sanoja. Sanamatkiminen kehittynyt.

Potta ei ole hoitajien mielestä kiinnostanut, joten sitä ei ole tuputettu. Kotona hän pottailee huvikseen (välillä housut jalassa kirjaa lukien) tulee siihen jotain tai ei, vie sinne nukkea ja hokee "kakkaa". Toivoimme että hoidossakin pottailua alettaisiin aktiivisemmin tukemaan, jolloin taito saattaisi nopeastikin lähteä kehittymään. Siinä sitä varhaiskasvatus-tavoitetta seuraavalle puolivuotiskaudelle. Vaikka ei sillä, eihän mekään sillä pakosti kiirettä pidetä. Hän tekee asiansa potalla tai vaippaan. Lapsen luontainen kehitystarve ajaa häntä kuivuuteen ennemmin tai myöhemmin.

Muuten hoitopäivät ovat alkaneet sujua paremmin. Maaliskuun puolessa välissä hoitoon jääminen helpottui. Typy reipastui, eikä enää niin itkettänyt. Käveli aamuisin itse käsipesuille ja ruokahuoneeseen, jossa hoitajat aamulla keittelevät puuroa. Mielellään jonkun tutun hoitajan syliin vielä jää, mutta sieltä jo vilkuttelee ja lähettää töihin kiirehtivälle äidille lentosuukot.

"Hei vauva kato, äiti ottaa kuvaa meist."

Viime viikolla piipahdimme myös neuvolassa 1,5v lääkärin tarkastuksessa. Ikäähän oli jo 1v8kk, mut itse olin tyytyväinen et typyllä oli aikaa kasvaa. Helmikuisella terkkakäynnillä valmiiksi pienet kasvukäyrät nimittäin notkahtivat. Nyt viimein ylitettiin 9kg:n ja 80:cm rajat, joten jatkotutkimuksiin ei nähty kasvussa aihetta. Sen sijaan saatiin lähete fyssarille.

Jo 10kk neuvolassa olen puhunut siitä miten Taavan lonkat napsahtavat. Napsaus kuuluu tytön tehdessä kiertoliikettä tai vaikka potkaistessa jalkaa koukusta suoraksi. Napsahduksen voi myös tuntea kättään vasten kun tyttö muljaa sylissä. Tähän asti on päätetty seurata liikkumisen kehitystä ja kun se on ollut normaalia (symmetrinen kävely, ei aristusta tai ontumista), ei siihen ole puututtu.

Vauhtia ja tilanteita - tsibu breikkaa :D
Kun jälleen jatkoin samaa lonkkajargoniaa, niin tällä kertaa lääkäri tunnusteli lonkat. Kiertäen ja koukistaen ne sai napsahtamaan. Ei joka kerralla, mut kuitenkin.. Ja samoin tein tuli lähete arvioon fyssarille. Mä tietty näin silmissäni luksaation myöhäishoidon. Sen, mikä vastasyntyneillä on hoidettavissa valjailla/lastalla, aiheuttaa taaperolle leikkauksen ja pitkän toipumisen.. Eira otti lunkimmin; ensin käydään fyssarilla ja sit mietitään. Päätin, että jos jää vähänkin epävarma olo, marssin lähetteen kanssa suoraan yksityiselle lasten ortopedille. Väkistenkin mietin olisiko se pitänyt tehdä jo aiemmin. Mut ei se enää auta. Nyt mennään näillä. Ja sillä välin Taava nauttii liikkumisen ilosta :)