Rakenne - ja muut keskiraskauden merkkipaalut

Neljän viikkolukeman virstanpylväät napsuvat alkuvuonna peräkanaa. Odotettuina, jännitettyinä.

H.20 - puoliväli kuukautisten ja lasketun päivän aikajanalla. Odotettu ja ihmeellinen käännekohta. Sitä tuskin kieltää kukaan.

H.21 - rakenteiden viikko. Kuntamme siirtyi vuodenvaihteessa ostamaan seulonnat uudelta palveluntuottajalta ja samalla rakenneultran viikko heittäytyi viikolla eteen päin heidän käytänteidensä mukaisesti. Vanhana seulojana en osannut päättää mitä mieltä muutoksesta olen. Toisaalta sikiön rakenteiden tarkastelu on h.21 sujuvampaa ja siten omalla tavallaan luotettavampaa kuin h.19-20. Toisaalta, jos jotain olisi, on viikot aika pitkällä..

Aika oli h.21+0 ja onneksemme pienellä ihmistaimella kaikki kuvautui kuten näillä viikoilla kuuluu, vaikka pikkuinen linkkuveitsi-akrobaatti ei päästänyt seulovaa kätilöä helpolla. Kontrolliultran sain h.28 varmuuden varoiksi, sillä herttamaisen kohtuni etuseinämässä näkyi möykkyä. Kätilön kanssa yhdessä tuumimme, ettei vaikuta myomalta. Liekö sitten lisäistukkaa tai poikkeuksellisen sitkeä supistusrengas. Napanuora kiinnittyi varsinaiseen istukkaan, joka sijaitsee turvassa ylhäällä. Aika ei varmaankaan olisi ollut välttämätön, mutta uskoisin että ihan paikallaan kun huomioidaan sikiön sirohko alle 400g koko (sopii perimään), varhaisten viikkojen supistelutaipumukseni ja epäselväksi jäänyt näkymä.

Taimi h.21+0

H.22 - maaginen 154 päivää raskautta. Veteen piirretty viiva keskenmenon ja synnytyksen välillä. Kohdallani tämä rajapyykki on valtavan merkityksellinen. Hetki jolloin syntyessään sikiöstä tulisi lapsi - lähinnä toki yhteiskunnan silmissä, sillä meille hän on sitä ollut jo kauan. Minulle se kuitenkin on raja joka vahvistaa identiteettiäni aidosti kahden lapsen äitinä. Vaikka kävisi mitä.

H.23 - aktiivihoidon raja. Siis yliopistosairaalamme vastasyntyneiden teholla. Tämän viikon täytyttyä tiedän, että moni muukin kuin minä on valmis tekemään kaikkensa suojellakseen pienen ihmistaimen - kutsuttakoon häntä lyhyemmin vaikka Taimeksi - elämää, jos hän sattuisi syntymään ennen aikojaan. Se tieto lohduttaa kaltaistani odottajaa, joka ennen raskauden puolta väliä alkaa epätoivotusti tuntea supistuksia.

Kohtuni rakenteelle on tyypillistä taipumus supistusherkkyyteen kun aktiivinen kasvuvaihe alkaa. Ja nyt ne ilmaantuivat aiemmin kuin viimeksi. Huojentavaa on, että tuntemukset tulevat yksittäin, laukeavat alle minuutissa ja niitä pääsääntöisesti on vain 5-6/vrk. Epätoivottavaa on niiden napakasti tuntuva luonne ja taipumus tulla levossakin.. Taavasta jouduin olemaan lepokäskyllä ja lääkkeillä kotona viikoilla 23-28. Positiivista on, että raskaus meni tuolloinkin täysille viikoille. Siihen olen tuudittautunut, kun normitapaan kikkailen töissä ja kotona. Varmuuden varoiksi pian lie kuitenkin aika tarkistaa kohdunsuun tilanne kertaalleen ennen äitipolin h.28 kontrollia, sillä viikot on kovin pienet eikä supistelu ainakaan laantumisen merkkejä näytä. Tuntemuksia öisin pohtiessa minua rauhoittaa ajatus siitä, että tarvittaessa keskolan ovet avautuisivat jo meillekin.

Piinapäivät (E: Yök, mikä sana..)

Puolitoista viikkoa inssistä. Rentoranteista avokkiani piina harvemmin painaa. Testipäivä lähenee tasaista vuorokausitahtia.

Mä; Onko sulla tuntemuksia?
E: Jaa-a. Vaikea sanoa, jotain on kun tunnustelee. Mut ehkä ois muutenkin.

Sellaista menkkamaista jomottelua?
E: Oli pari päivää inssin jälkeen.

Entä nyt?
E: Niinko menkat tulis. Mut nii ne voi tullakki.

Valkovuoto?
E: yäh. Ethän sä kirjoita siitä blogiin..

Jano?
E: No joo. Äsken oli. (Yleensä ei ole.)

Lisääntynyt virtsaamisen tarve?
E: Joo, ku mä kerran just join.

Väsymys?
E: Joo. Mitä luulet kun kissa hakkaa öisin ovea ja Taava huutelee?

Liikuttumisherkkyyttä?
E: Sillee perus.

Nippailua alavatsalla?
E: Ei ny just. Tai pierettäny on. Enemmän ku ylleensä. Söin kyl just herneitä. Meinaatko kirjottaa tänki vai..?

Vilunväreet ja vilutus?
E: Yöllä kun meil on ikkuna auki, ni tulee kylmä. Varastit muuten mun peiton viime yönä.

Lämpö asteen verran tavallista korkeampi parin viikon ajan?
E: Sul oli lämpöö, lasketaaks se?

Hengästyminen portaissa?
E: Hengästyn helposti. Mut johtuneeko siit et kunnos ois petrattavaa?

Päänsärky?
E: Ei. Paitsi susta kun sul on päänsärkyy raksaprojektista.

Raudan maku suussa?
E: Joo. Ku mun ikenet vuotaa.

Herkistynyt hajuaisti?

Ei. Ootko muuten huomannut, et ihan niinku eteises haisis vähä sellane.. niinku kala..?

Ei haise.

E: Hais.

No onko etova olo aamulla?
E: Ei.

Rintatuntemuksia?
E: Öö, joo välillä. Välillä ei. Tasaisesti inssin jälkeen. Koska me saatiinkaan ohje testata?

Viikonloppuna. (dpo16-17)

E: Sitä ennen menkat ehtii alkaa..

Niin.

Pienokaisen pistäminen

Tämän viikon verikokeilla käyminen jännitti aika lailla. Äitiä lähinnä, leijonaneitohan ei sitä osannut jännittää. Edelliset kokeet otettiin Taavan olessa 2.5vkon ikäinen ja tuolloin avonäytteen otto käsivarren taipeesta onnistui laakista. Nyt kuitenkin puolivuotias pelkää ja vääntelehtii jo eri tavalla.

Pienen lapsen kivunhoiton on osa laadukasta hoitotyötä. Kaksiviikkoisella siihen toimi glukoosoliuos. Puolivuotias tarvitsee jo kivunlievitystä, jos pikkupilttiä haluaa epämiellyttävyydeltä säästää. En tiennyt miten julkisella puolella on mahdollista saada etukäteispuudutusta pikkuihmisille, mut siihen en lähtenyt luottamaan. Toiseksi; vaikka puudutelaastarin saisikin, niin labra-aulassa väen (=tautiaikaan flunssien ja norojen) joukossa puutumisen odottelu ei houkuttanut.

Taavan kummitädiltä saimme Tapin-nimistä puudutetta. Alkuun se mietitytti. Enstekseen aprikoin pikkupotilaamme nuorta ikää. Alle 3kk ikäisillä kun on todettu puudutteen käytössä systeemisiä vaikutuksia. Kliinisesti merkityksettötöntä, mut kuitenkin. Mietin myös sitä, miten puuduteaineilla on tapana "vetäyttää" suonia ja vaikeuttaa näytteen ottoa. Tuoteselosteesta löytyi annosteluohjeet 0-3kk ja 3-12kk ikäsisille pienokaisille, joten rohkaistun lääkettä laittamaan. Annostelimme 1cm pätkän puudutetta toiseen taipeeseen ja peitimme sen suojakalvolla noin 45min ennen varattua näytteenottoaikaa. Toisen taipeen jätimme puhtaaksi siltä varalta, et pienet suonet karkaavat puudutteen alta, eikä kivuttomasta taipesta näytettä saada.

Näytteenotto oli minuutilleen. Jouduttiin herättämään tyttö päikkäreiltään, niin itkuhan siitä tuli. Herkisteli lähelle tulevia vieraita tätejä, teipin irrotusta ja käteen kiristettävää staassia. Leijonaneito oli sylissäni ja toisen hoitajan kanssa pidettiin kiinni, kun toinen viritteli avoverinäytteen. Pian tyttö rauhottui, itku loppui kesken verinäytteen valuttamisen. Taava jäi kattelemaan hämmentyneenä tätejä ja neulaa. Suoni oli hyvä, yhellä pistolla pärjättiin ja ilmeisen kivuttomasti. Kiitos Tapin ja ammattitaitoinen (joskin 50%:sesti hymytön) henkilökunta.

Nyt on muistona pienet mustelmat ja teipistä punaiseksi herkistynyt iho. Vielä ei ole jännääminen ohi. Odotamme tuloksia leukosyyttierittelystä (diffi), veren hyytymistaipumuksesta (inr-arvo) ja perusverenkuvasta trombosyyttitasoineen. Tiistaina soittoaika lääkärille ja jatkot sen mukaan. Toivottavasti jatkoja ei tule.

Laskentaa laskettuna

Tänään on hyvä päivä, laskettu päivä. Kimalainen on puuhannut omiaan heti aamupalasta lähtien, eikä hänen liikkumistaan ole tarvinnut miettiä. Joka päivä ei niin ole, vaan välillä on meno vaisumpaa. Onhan se toki luonnollista, että loppua kohden liikkeiden luonne muuttuu. Käy tilakin vähemmälle ja pään sukeltaessa ja kiinnittyessä lantion loukkoon se rajoittaa liikeratoja.

Kimalainen ei moisista stereotypioista paljon ole tähän mennessä piittannut. Hänen mielestään laskeutuminen ja eteenkin kiinnittyminen on yliarvostettua. Vapaana liikkuminen on mukavampaa. Vielä h.35 hän kokeili olisiko mukavampaa istuskella, asettua poikkiteloin vai möllötellä nurinkurin. Täysien viikkojen kolkutellessa hän asettui valtaväestön tapaan pää alaspäin. Mielikylkeä sen sijaan on hankalampi päättää, sitä hän voi vieläkin vaihtaa päivittäin.

Kun tottuu näin liikkuvaiseen ihmistaimeen, hiljaiset päivät kummeksuttavat. Viimeisten parin viikon aikana, kun raskauteen on ilmaantunut muutakin seurattavaa, olen erilailla kiinnittänyt huomiota liikkeisiin. Huomaan huolestuvani jos Kimalaisella on unisempi päivä. Vaikka hän on on luonnostaan liikkuvaisempi illalla, ei malttamaton mieleni aina veny pitkän päivän odotukseen. Tuolloin hyvänä mittarina ja mielenrauhoituskeinona toimii liikelaskenta.

Liikelaskennan yleisesti tunnustettu lyhyt oppimäärä kuuluu neuvolan ja sairaanhoipiirimme käyttämässä iPana-äitiysnetissä näin:

Sikiön liikkeet kuvastavat hyvin sen kohdunsisäistä vointia. Kullakin sikiöllä on oma yksilöllinen liiketasonsa, yleensä 10-15 / tunti. Liikejaksoja seuraa lepojaksot, jotka kestävät 20-40 minuuttia. Tällöin sikiö nukkuu ja liikkeitä ei tunnu. Liikkeet lasketaan parhaiten illalla nukkumaan mennessä, jolloin sikiöllä on yleensä aktiivisin liikkumisaika. 

Kimalaisen tilasto

Asetu makaamaan vasemmalle kyljelle. Laske kaikki tuntemasti liikkeet ja merkitse määrä sarakkeeseen. Mikäli liikkeitä tulee laskennassa alle 10kpl/tunti on mahdollista, että sikiö nukkuu eikä sen vuoksi ole aktiivinen ja tällöin liikkeitä tulee laskea vielä toinen tunti. Ennen toista laskentatuntia nouse ylös, kävele hiukan ja voit myös syödä tai juoda jotain ennen uudelleenlaskentaa. Jos tilanne pysyy samana, ota yhteys synnytyspäivystykseen vuorokauden sisällä. Mikäli liikkeet muuttuvat vaisuiksi, toimi samoin kuin edellä.

Meillä liikelaskentaa on nyt harjoitettu jonkinkin verran. Välillä vaisun päivän johdosta, välillä mielenkiinnosta. Lukua olen pitänyt sähköisesti iPanassa. Joskus olen laskenut koko tunninkin, mutta pääosin olen lopettanut laskemisen siihen kun Kimalainen läpäisee testin ja odotetut 10 liikettä täyttyy. Välillä kun pitkiltä tuntuvat alkuminuutit ovat hiirenhiljaisia, tekee mieleni hellästi tuupata Kimalaista hereille. Mut tässä - samoin kun muussakin odotuksessa - maltti palkitaan. Kun pikkuinen saa havahtua itsekseen, on heräämistä seuraava liikesarjakin pirtsakampi.

Saas nähdä milloin pikku-K havahtuu saapumaan. Laskettu päivä on herättänyt puhelimeni piippaamaan. Viestejä visertää vointikyselyjen ja tsemppauksen merkeissä. Täällä rauha maassa mietin miten paljon laskettuun päivään latautuu odotuksia. Muuttuuko odotus todelliseksi ODOTUKSEKSI kun lasketuksi ajaksi ympyröity päivä ilmestyy kalenteriin.

Vauvan odotus ja siihen valmistautuminen on toisaalta kutkuttavaa. Toisaalta vähän haikeaa, miten loppuraskaus jää synnytyksen odotuksen varjoon. Unohtaa nauttia näistä viimemetreistä. Hassusta ulkomuodosta, kun ei mahdukaan istumaan tuolille osumatta ruokapöytään. Ärsyttävästi putoilevista tavaroista ja päivän ruokalistasta paidan etumuksella (siis härregyyd, miten sitä onnistuukin sotkemaan kuin lapsi, kaksi paitaa päivässä). Mukana kulkevasta vatsasta, joka välillä poukkoilee, josta millä hetkellä hyvänsä yllättää terävänä kumpuna ulospäin piirtyvä raaja. On nämäkin päivät ihania <3 Eteenkin esikoisen kanssa kun voi vain möllötellä tunnustellen hänen möyrintäänsä ja hypähtelevää hikkailua. Innostukseen sekoittuu pientä haikeutta ajatellessani, että pian nämä ainutlaatuiset hetket ovat ohi.

Kimalainen potkaisee, silitän vastineeksi. Ehkä ei kuitenkaan vielä tänään <3

Pari pysähdystä polilla

Kaksi käyntiä äitiyspoliklinikalla. Hämmennystä, huolta ja huojennusta. Kutakin omalla kauhallaan vuorotellen ja limittäin. Tuloksena poukkoilevia mietteitä, epävarmaa odotusta ja luotto tulevaan. Ei hurjinta tunnemyrskyn vuoristorataa, mut hurjanpuoleinen possujuna kuitenkin.

Lopputulemana ensimmäisellä polikäynnillä päästiin yhteenvetoon;  Verenpaineissani on kohoamista, näköoiretta nokipillkujen muodossa ja toxe-labroissa uraatti koholla. Muuten ei raskausmyrkytysoiretta. Sikiön sydänkäyrä hyvä. Ultrassa sikiön virtaukset napasuonesta, sydämestä ja aivovaltimosta olivat hyvät, joten yleisiä rasittumisen merkkejä ei havaittu. Vaikka sf-mitta kurotellut koko raskauden yläkäyrää, ei Kimalainen ole suuri, vaan oikeestaan päin vastoin. Ultrassa luiden kasvu normaalia, vartalon ympärys huomattavasti keskiarvoa pienempi, painoarvio h.37+5 2600g. Eli lääkärin sanoin; äitinsä tapaan hoikan sorttinen.

Kimalainen spurttaa KTG:llä

Huolen possumobiili nytkähti liikkeelle sillä hetkellä kun sikiön vatsan alueella, munuaistasolla möllötti tummanpuhuvat läikät. Sen tarkemmin näkemättä tai tutkimatta silmä jo viestitti aivoille; "Noi ei kuulu tonne. Tuollaista ei yleensä ole. Poikkeava löydös." Hämmennys. Mitä nyt? Katsotaan uä-lääkärillä tarkemmin; molemmissa munuaisissa näkyi muutama pienehkö kysta. Munuaisaltaissa nestettä (4-7mm) ollen normaalirajoissa. Tummanpuhuva lenkura abdomenilla; ehkä nestettä suolessa (joka pian jatkaa matkaansa häviten), mut täysin pois ei voinu sulkea ureterin laajentumaa. Silmään munuaiset näyttivät normin kokoisilta ja tervettä munuaiskudosta oli pääosin. Sinällään ei mahdotonta huolta, sillä munuaisissa oletettavasti ei toiminnallista merkittävää rajoitetta, koska normaalikokoiseen rakkoon erittyy virtsaa ja lapsivettä on. Sain ohjeen jatkaa kotona RR-seurantaa. Toxe-labrat sekä uä-lääkärin kontrolli tilanteen tarkistamiseksi ohjelmoitiin viikon päähän. Välissä nla-käynti.

Keräiltiin käynnin jälkeen ajatuksia. Eira oli rauhallisempi, omani laukkasivat ja poukkoilivat automaattisesti. Äidinmieli kävi läpi mistä moinen voisi johtua, mitä oisin voinut tehdä toisin. 

Näkökulmia syyllisyyteen ja syyllistämiseen
- humoristisella otteella

Maalaisjärkisen "vääryyksien" lista on pitkä. On ennen plussaa nautitut kuoharit ystävän 40:llä, pariskuntaillallisella 4 hengen platterista nautittu mediumliha, satunnaiset salmiakkimakeiset, unettomuuteen nautittu camomillatee, rikkinäisiksi jälkikäteen osoittautuneet puutarhahanskat. Ei, en ole myöskään vaihtanut meikkejäni, pesuaineitani tai hammastahnaani mihinkään kemikaali-/epäilyttävä-yhdiste-vapaaseen versioon, vaan mennyt tavallisilla. Olisiko sittenkin pitänyt, olenko paska äiti? Äh! Tiedänhän sen, että turhaa on jossitellen itseään syyllistää. Mitään ei ole todettu, eikä mahdolliselle löydöksellekään kuitenkaan löydy osoitettavaa syytä. Silti ajatukset joskus harhailevat irrationaalisia teitä.

Kontrollikäynnillä viikkoa myöhemmin saamme lievennystä huoleen. Toinen uä-lääkäri aprikoi onko munuaisnäkymät kystia ollenkaan vai olisiko tummentumat munuaisen normaalia kehräsrakennetta. Näkyvyys ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin edellisviikolla, joten Kimalaisen osalta tarkemmat tutkimukset jätetään tehtäväksi syntymän jälkeen. Lapsivettä ei silmämääräisesti ollut paljon, AFI kuitenkin 15, normaali. Uä:ssä Kimalainen oli saanut sirosti kasvua, h.38+6 pa. 2800g. Virtaukset ja KTG-käyrä ok.  Mitä raskausmyrkytyksen varjoon tulee, niin toxe labratkin olivat normalisoituneet. RR kenkkuaa edelleen, joten jatkan kotiseurantaa. Jos paineet nousee, pää särkee, vointi huononee tai Kimalainen ei liiku, sain ohjeen palata päivystyksenä synnytysvastaanottoon. Muuten loppuraskaudessa toivon mukaan riittää nla-seuranta. Ei lastenlääkäreitä, ei lasten nefrologeja, ei hirmuista loppuraskauden seurantahärdelliä. Huh.

Olemme Kimalaisen kanssa yliopistosairaalan seurannassa ja siltä osin olen huojentunut. Vaikkakin uä-löydös toki aina mietityttää. Eniten ehkä se, et mulle jotenkin on iskoistunut päähän, et munuaisissa sattumanvaraiset rakenteelliset poikkeavuudet on usein toispuoleisia. Ettei molemminpuoleisen vaivan taustalla ois jotain muuta..? Hmm.. Sen verran olen sikiöiden munuaispoikkeamiin törmännyt, et tällä(kin) kertaa päätin pitää googlen visusti kiinni. Sieltä kun ei seuraa mitään hyvää.

Lohdullista on se, ettei rakenteessa tai h.25 ultrassa havaittu mitään erityistä (paitsi ne normaalit nestekertymät munuaisaltaissa). Tilanne - olkoon sitten sattumanvaraisesti nähty ja ohimenevä tai pysyvämmän puoleinen - on kehittynyt vasta myöhemmin. Joka tapauksessa on hyvä et poikkeavuusepäily ilmeni raskauden aikana, niin tieto menee lastenlääkäreille. Viimeistään syntymän jälkeen lastenlääkäri ottaa kantaa ja määrää tarvittavat lisätutkimukset.

Summa summarum: mikään ei ole koskaan niin varmaa kuin epävarma. Ultraääni on loistava apuväline, joskin taas tuli huomattua miten kaikkea olemassaolevaa ei nähdä ultrassa. Ja miten kaikki nähty ei ehkä olekaan olemassa. Nyt ei auta kun odottaa ja luottaa, et on hyvissä käsissä. Edetään näillä eväillä, jotka on jaettu. Odotetaan leijonaneitiä saapuvaksi ja katsotaan sitten <3

Ihmisen hahmo

Kävelen Eiran kanssa pakkaspäivän illansuuhämärässä. Lumi narskuu jalkojen alla, askeleet vievät kohti perinteikästä yksityisklinikkaa, josta kuntamme ostaa raskaudenaikaiset seulonnat. Välillä rupatellaan kevyesti, välillä uppoudutaan aatoksiin. Jännittääkö? Eiraa kuulemma vähemmän, hän on luottavaisin mielin. Itse olen sekavin tuntein neutraalissa nollatilassa. H-hetki lähestyy ja tullessaan muuttaa omat varovaisen toiveikkaat mietteeni - suuntaan tai toiseen. Jos uä:ssä todetaan keskenmeno, olen valmistautunut kohtaamaan sitä seuraavan pettymyksen ja luopumisen surun. Jos taas Kimalaisalkio on kehittynyt elinvoimaiseksi sikiöksi, olen positiivisesti yllättynyt ja onnellinen. "Entä se niska - jos se onkin pullura tai jos sikiöllä on muuta selvää häikkää..?" Mieleni laukkaa.

Tartumme vanhaan, raskaasti aukeavaan pääoveen. Hissillä löytyy oikea kerros. Vastaanottotiskin takana mukava herrashenkilö haastattelee tiedot ja ottaa haltuunsa lähetteen sekä äitiyskortin. Odotellaan. "Koskakohan kävin vessassa? Onkohan rakossa virtsaa? Onko täällä vettä?" Vesilasin jälkeen kerron Eiralle kurssikaveristani, joka on työskennellyt ko. klinikalla uä:n parissa valmistumisestamme lähtien. Täsmällisellä kellonlyömällä kuulen nimeni ja kääntyessäni näen tutut kasvot. Saan halauksen ja onnittelut. Ilahdun kun pääsen tutun kätilön käsiin, sillä tiedän hänen olevan taitava työssään.

Ennen tutkimusta rupatellaan hetki alkuraskaudesta ja voinnista. Jännitys tiivistyy siihen hetkeen, kun kiipeän tutkimyspöydälle. Pääni täyttää ajatus: "Tämä on viimeinen hetkeni raskaana, jos kohdustani ei löydykään sykkivää sydäntä. Viimeinen hetki." Anturi asetetaan vatsalle, mustan nesteen keskellä vilahtaa pitkä hahmo. Helpotus oli välitön. Tiedän, ettei hahmo olisi noin suuri, jos raskaus olisi keskeytynyt ennen 12 viikkoa. Hyvä kuvakulma sykkeineen löytyy parin anturinkäännön jälkeen.

NT-ultrassa 21.1.16

Siellä hän oli. Kimalainen ihmishahmossa. Ihmeellinen, mustavalkoinen, valmis pieni ihminen. Kädet, jalat, selkäranka ja pää paikoillaan. Pikkuruinen vatsalaukku ja vielä pienempi rakko. Sydän löi vimmatusti, 163krt/min. Mittaa pörriäisellä oli kertynyt päälaelta peppuun 59.4mm, joka vastasi h.12+3. Niskaturvoke rajautui 1.0mm paksuisena, normaalina. Uä:n jälkeen verikoe ja paino. Yhdistelmäseulan lopputulosta saamme jännittää vielä viikon, mutta normaali uä oli helpottava tieto jo itsessään. Mukaan saatiin hyvän mielen ohella läjä kuvia ja lausunto normaaleista löydöksistä.

Blankon häränfileburger
- ei pikkunälkään

Vastaanoton päätteeksi juhlistettiin hyviä uutisia ravintolaillallisella Aurajokirannassa. Tunnelmallisessa miljöössä tarjoilijan tiedustellessa juomatoiveita välähti mieleen vanhasta muistilokerosta talon erinomainen valkoviini, kunnes nanosekunnin päästä muistin "tilani" ja päädyin hyvillä mielin veteen. Liekö viiniflashbackin syynä matalan sokerin aiheuttama aivolama, jännityksen laukeaminen tai huono orientaatio olemassa olevaan todellisuuteen? 

On se vaan irrealistinen tunne. Ilman tuntemuksia, ilman vatsan pyöristymistä. Siellä jossain, rakon vieressä, kehittyy kokonaan toinen ihminen. Liikkuu, pyörähtelee, lepäillee, kasvaa. Hytkähtelee hikan voimasta. Ilman, että tiedän siitä mitään.

Kuuden sentin Kimalainen <3

Hämmentävää.
Sillee kivasti :)

Siittiösyyni + todennäköisyyslaskentaa

Ykkösfakta: inseminaation seurauksena raskaus alkaa 10-15% todennäköisyydellä. Käänteisesti: 85-90% todennäköisyydellä raskaus ei ala. Aika rajua arkirealismia kahden viikon odotusaikaan. Huoh. Ennakoivana realistina ajattelin ajankulukseni koittaa perehtyä asiaan ja summailin muitakin osatekijöitä.

Ajoituksesta on hyvä aloittaa. Sen merkitystä ei voi vähätellä, kun munasolu tunnetusti on lyhytikäinen. Pakastettujen siittiöiden elinikää en faktuaalisesti tiedä, mutta eri lähteissä sen on veikattu olevan 24h. Siis helposti neljäsosa tuoretavarasta??!! Huoh vol.2. Ajoitus sinällään meni nappiin. Lääkäri pohti, et mutu-tuntumalla ennuste vaikuttaisi olevan parempi, jos inssin aikaan folli vielä näkyy. (Siis verraten tilanteeseen, jossa ovulaatio on tapahtunut jo.) Uä:ssä follikkeleja oli kaksi, joista toisen luhistumisen perusteella H-hetki oli käsillä.  Toinen folli oli pullura ja merkittävimmät ovulaatiokivut tuntuivatkin n.7h inssin jälkeen. Vaikka tuntemuksista päätellen epäilin munasolun yrittävän vatsanpeitteiden läpi ulkomaailmaan, oli tuntemukset seuraavaan aamuun mennessä kutakuinkin poissa. Eli molempien sukusolujen on mahdollista olla hengissä kohtaamishetkellä. Napakymppi.

Entäs ne siittiöt? Inseminaatiossa siirrettiin 0.5ml olki, joka sisälsi 2.1milj siittiötä. Niistä 36% eteenpäin liikkuvia. Väestöliiton raja lahjasoluinssiin 0.5ml oljella on 1milj. (Jos jää sen alle, sulatetaan 2 olkea ja siirretään milli.) Eli siihen nähden ok, mutta.. Miten laatu asettuu suureen kuvaan?

Maailman terveysjärjestön WHO:n (2010) määrittämät viitearvoalarajat normaalille siemennesteelle ovat:
> 39 milj siittiötä per ejakulaatio
>15 miljoonaa siittiötä per millilitra
> 58% elossa olevia
> 32% eteenpäin liikkuvia
> 40% yht.liikuskelevia
>4% morfologia normaali
Tämä siis koskee tuorenäytettä? Viitearvoja pakastetuille siittiöille en löytänyt..

Siittiötiheyttä pidetään yksittäisistä ominaisuuksista tärkeimpänä raskauden alkua ajatellen. Jos oljen sisältämästä lukemasta ynnättäisiin ylöspäin, niin olkimillissä olisi 4.2milj. Jos oletetaan, että puolet kuolevat pakastuksessa, pestynä ennen pakastusta summa olisi ollut 8.4milj. Eli siis alle viiterajan? Minkäköhän verran pesu on vähentänyt lukemaa? Jostain tutkimuksesta luin, et selkeesti alentunut hedelmöityskyky on, kun määrä millissä jää alle 5milj. Terveysportista saadun tiedon mukaan raskauden todennäköisyys yksittäistä kuukautiskiertoa kohden laskee jo WHO:n kriteereiden normaalialueellakin. Mihin sitte klinikan raja 2milj/ml:ssä mahtaa perustua?

Siittiöiden rakenteen merkityksestä raskautumiseen vaikuttaisi sen sijaan olevan voimakkaita näkemyseroja. Jopa siinä määrin, että osa labroista onkin poistanut ko. arvioinnin siemennesteanalyysistaan. Koska rakenteeltaan normaalien siittiöiden osuudella on kuitenkin osoitettu yhteys sekä spontaani- että hedelmöityshoitoraskauksien todennäköisyyteen, olisin ollut kiinnostunut tästäkin tiedosta. Meille tätä ei kuitenkaan kerrottu, joten en tiedä tutkitaanko sitä sulatuksen jälkeen. Ainoa saamamme tieto oli kokonaismäärä ja liikkuvuus (A+B?).Toisaalta on lohdullista, että vaikka huippuarvotkaan eivät takaisi hedelmällisyyttä, alkaa raskauksia normaaliarvojen valossa huomattavankin poikkeavalla siemennesteellä.

Noh, ei auta kuin luottaa siihen syyniin, minkä lahjasoluluovuttajat käyvät klinikalla läpi myös sperman laadun suhteen. Lahjoittajaksi pääsee vain korkealuokkaisella spermalla, joka kestää hyvin koepakastuksen. Luovutussperman alkuperäsistä laatua emme saa kuitenkaan tietää, vaan vain lopputuloksen. Kaipa 2.1 milj. on kohtuullinen tulos - pakastetuksi. Ihan en ole vaikuttunut sen loistavuudesta, vaikka henkilökunta vaikutti tyytyväiseltä. Toisaalta tarpeen on vain 1-2 supersiittiötä. Siihen nähden 0.5ml oljesta 756 000 eteenpäin liikkuvaa on bueno. Siinäkin on 755 998 liikaa. Silti.. Huoh vol.3.

Ovulaatio sentään tuli. Lääkkeillä. Aromataasin estäjillä, joihin napsimani letrotsoli kuuluu, saadaan aikaan ovulaatio jopa 75 %:lle (check), joista raskaaksi tulevien osuus on 15 - 25 %:n luokkaa (not yet check). Tropin yhdistyessä inseminaatiohoitoon raskaaksi tulleiden osuus on keskimääräisesti 13 % ja niistä monisikiöraskauksia on noin 12%. Eli matemaattisen päättelyn jälkeen todennäköisyydet ovat: yksösraskaus 11,4%, kaksosraskaus 1.6%, negatiivinen raskaustesti 87%.

Toki tähän vaikuttaa myös kasvuolosuhteet. Limakalvo jäi inan alle 8mm. Ei huono, joskaan ei loistavakaan. Liekö sitten syynä uä-näkyvyys, täyttymässä oleva rakko, vai mikä, mut en nähnyt yhtä selkeää kolmikerrosnäkymää kuin viime kierroilla. Ja eikö juuri rakenne ole merkittävä? Huoh vol.4. Lisäksi molemmat follikkelit olivat oikeassa ovariossa, jonka viereinen munatorvi veti aukiolotutkimuksessa nihkeästi.. Kohdunulkoista raskauttakinko tässä pitäs vielä jännittää?

Huoh huoh huoh. Miten tästä voi koskaan tulla mitään?! O_o

Ehkä käytän maalaisoptimistin lyhyttä matikkaa:
1 inssi + 1 munasolu = 15% todennäköisyys
1 inssi + 2 munasolua = 30% todennäköisyys? Eikö? :D

Kuulostaa ainakin paremmalta. "Vain" 70% todennäköisyys, et koko setti alkaa alusta ennen kuin testipäivä koittaa. Testipäivä, joka neuvottiin 16-18vrk inssin jälkeen. Mjaa. Ajattelin kyl et dpo14 tekis tehtävänsä. Eteenki ku normaalisti vuoto alkaa jo ennen sitä.. Noh, se selviää väkisinkin reilun viikon päästä.

ps. Jotta en huutele omiani, tässä lähteitä kiinnostuneille

Klami R, Perheentupa A. Miten tulkitsen spermanäytteen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2015;131(21):1969-73

Cooper TG1, Noonan E, von Eckardstein S, Auger J, Baker HW, Behre HM, Haugen TB, Kruger T, Wang C, Mbizvo MT, Vogelsong KM. World Health Organization reference values for human semen characteristics. Hum Reprod Update. 2010 16(3):231-

Ahinko K. Successful intrauterine inseminationtreatment. 2009. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 823. Tampere University Press.

Check ML, Bollendorf A, Check JH, Katsoff D. Reevaluation of the clinical importance of evaluating sperm morphology using strict criteria. Arch Androl 2002;48:1-3

Coetzee K, Kruge TF, Lombard CJ. Predictive value of normal sperm morphology: a structured literature review. Hum Reprod Update 1998;4:73-82.

Tuumauspaussi puskista

Niin se aina yllättää pienen ihmisen. Tuumauspaussin tarve. Niin kävi mullekin pari viikkoa sitten.

Introna sen verran, että olen aiemmin ollut aika kova tyttö tekemään töitä. Oli aika kun töitä tehtiin monen tärkeänkin asian kustannuksella. Sellaiset pienet seikat kuten sosiaalinen elämä kituutteli työn varjoissa. Parisen vuotta sitten tilanne muuttui. Työ vaihtui, sosiaalinen elämä rikastui, rakastui. Ja taas työ vaihtui.

Työni ja työkaverini olivat ja ovat ihania. Stressiltä ja suorituspaineelta en voinut kuitenkaan välttyä. Halusin osata hommani alusta asti, annoin hyvin vähän itselleni tilaa erehtyä. En osannut tai osaa pysähtyä. Kunnolla. Työpäivät jaksoin draivilla, kotona olin uupunut. Eikä tilannetta parantanut työpaikallani kuuluisiksi muodostuneet sisäilmaongelmat.

Lomalla akkujen latauduttua tunsin viimein saaneen aaltoilevan kierteeni katki. Työtä tasapainotti monenmoiset siviilipuolen ohjelmat, kummilapset, harrastukset, talon etsinnät ja tulevat perhesuunnitelmat. Asiat olivat löytäneet tasapainonsa, paikkansa ja oikeat mittasuhteensa. Öisin nukuin ja odottelin rauhallisin mielin päiviä tulevia.

Kunnes.. eräänä päivänä olin juossut kokouksissa ja sitten se iski; jäätävän huono olo, pyörrytys, hengenahdistus, ylävatsakipu, päänsärky. En ajatellut selkeästi. Tykytti. Pulssi huiteli yli sadan ja verenpainemittari piiputti punaista. Alkoi jo pelottaa, notta koska päästä poksahtaa joku verisuoni. Taksilla Terveystaloon. Labrat ok, EKG ok. Syy selittämätön.

Päivä saikkua. Seuraavana päivänä pyörrytys ja päänsärky olivat tallella. Verenpaine sen sijaan laskenut poikkeuksellisen matalaksi; yläpaine oli 100 yksikköä matalampi kuin ed.päivänä. Pulssi lompsotti sekin verkkaiseen tahtiin. Jännittävää.. Syytä ei tiedetä. Epäilyt kallistuvat sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen ja voimakkaaseen pitkäkestoisen kuormituksen purkautumiseen. Suomeksi; jonkin-sorttiseen-paniikkikohtauksen-tyyppiseen-tilaan.

Kohtauksen jälkeen olen ollut väsynyt, mut muuten kaikki on palautunut normaaliksi. Mitä nyt viikonloppuna sairastuin flussaan. Minä, joka avantouimarina sairastelen harvoin. Vähän jännittää, ettei kehoni vaan alkaisi väsyä nyt, kun sitä kohtaa suurimmat odotukset. Tyytyväinen olin kuitenkin siitä, että kummallisuudet tulivat normaalitilanteessa, ennen hoitoja. Jos hoidot olisivat olleet päällä, olisivat ne joutuneet syntipukiksi. Se olisi ollut omiaan lisäämään hoitoihin liittyvää jännitystä.

Kohtauksen jälkeen olen taas miettinyt. Punninnut, pohtinut. Näin videon joka puhutti minua: Relax, Breathe and #LetGo

Ihanat, viisaat naiset <3

Päätin taas hidastaa. Kunnolla. Käydä joogassa, värittää, kulkea metsässä, nähdä ystäviä, lukea dekkaria. Olla. Lötköillä hunajateen kera sängynpohjalla parantelemassa flunssaa vielä yhden päivän. Huomisen.

Tänään alkoi vuoto.
Keskiviikkona alkaa letrotsolit.
Ja sitte taas mennään. Sillee varovasti - tiedostaen.