Kolmas ensikäynti

Taas käyvät Felicitas Mehiläisen ovet. Odotus värittyy jollain harmaalla tunteella jota voisi vastentahtoisuudeksi sanoa. Luuriin tarttuminen tuntuu tahmealta, vastaanotolle astuessa tuntuu että tämä on vaan tehtävä. Valmistaudun olemaan jästipää. Ja sille tulee tarvetta.

Kevään jälkeen meidän korttipakasta on vedetty se toinen kortti. Kuuden tuloksettoman inseminaation ja niiden varrelle ajoittuneiden takapakkien jälkeen Eira koki nähneensä toistaiseksi oman osuutensa. Ensimmäisen suuren pettymyksen jälkeen vuodenvaihteessa hän nosti puheeksi mahdollisuuden vaihtaa yrittäjää jossain vaiheessa. Toukokuussa vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen se vaihe oli käsillä. Eira ei kokenut IVF-hoitoa omakseen ja jos minä puolestani joskus vielä toivoisin kokeilevani uutta raskautta - let's face it - I'm not getting any younger.. (Voitte luntata ikäni profiilikuvauksesta, tai samalla voin läiskäistä fysiologisen totuuden: 38.. .. ja puoli.)

Siispä kesän tullen istuin ampparin aulassa odottamassa. Uutta lääkäriä. Aiemmin meitä hoitaneilta emme mielestäni olleet onnistuneet saamaan sitä vastinetta taloudellisille ja henkisille voimavaroilleni mitä tahdoin. Halusin ammattilaisen joka on valmis huomioimaan taustat ja on sopivasti lääketieteellisesti orientoitunut. 

Toivoin:
- että kaikki tarvittavat alkututkimukset tehdään, mutta tavan vuoksi (varmuuden varoiksi =turhaan) tehtävät karsitaan pois. (Ei aukiolotutkimuksia, ei erillisiä ensikäyntejä, ei neuvontakäyntejä, ei turhia labroja.)
- ei juoksuteta käynneillä, eikä roikoteta puhelimessa
- kun ollaan vastaanotolla tehdään kerralla sekä tutkimukset että suunnitelmat seuraavaan kiertoon
- että lääkäri olisi lääkitysmyönteinen, sillä luomuna sohiminen ei anamneesillani huvittanut.

Käynti meni melkolailla putkeen. Esitiedot ja ajatukset käytiin rivakasti läpi. "Ootko sä syönyt niitä letrotsoleja jo? Siis oliko tarkoitus et tässä kierrossa tehdään?" Ööh, en sentään. Niin omatoiminen en ole keskustelematta lääkärin kanssa. Etukäteen olin kyllä ilmoittanut toiveemme samasta luovuttajasta ja olkien saatavuus oli varmistettu. Hoitajan tekemää siittiövarauslappua ihmeteltiin, sillä meillä oli tarkoitus käyttää, ei varata pakkaseen. Näin varauslappu jäi kirjoittamatta kun siirryttiin pääohjelmanumeroon.

Vuosien saatossa olen oppinut havainnoimaan kehoani ja tiesin varanneni ultran kp17 parhaaseen mahdolliseen väliin. Tuntemukset viestittivät, että jos koskaan luonnollinen ovulaatio oli tullakseen, se oli tässsä kierrossa. Ja niin ruudulla näkyi oikeassa ovariossa soma 17mm follikkeli. Uutisena se oli hyvä, mutta tyytyväinen ilme lääkärin kasvoilla ounasteli tulevaa; "Tällä kertaa ei niitä letrotsoleja tarvittaisi, vaan voidaan tehdä inseminaatiot luonnon kiertoihin. Ethän sinä kaksosiakaan halua.." En innostunut.

Kyllä; tiedän että ensimmäinen raskaus ja synnytys voi tehdä keholle ihmeitä.
Kyllä; tunnistan, että kiertoni on nykyään normaalinpi.
Kyllä; ymmärrän monikkoraskauden riskin, mutta se ei ole peloistani akuutein.
Ei; en usko mahdollisuuksieni olevan parhaat mahdolliset, sillä painolastina on ikä, vuosikymmenen takainen parin vuoden turha yritys ja kokemukset viime hoitokerralta.
Ei; en saa LH-testiä varmuudella plussamaan joka kierrossa, vaikka pääosin piikki löytyykin
Ei; en ole innostunut tuhansilla euroilla kokeilemaan josko kuitenkin yllättäen onnistuisin luomuna kaikkien vuosien jälkeen.
Ei; ei siihen ole edes ylimääräisiä paukkuja. Heti vaan sata lasiin, niin ei tarvitse jossitella.

Olin jääräpäinen niin kohteliaasti hymyillen kun silloin perjantaina iltapäivällä osasin. Lääkäri näytti ohuesti tyytymättömältä, mutta suostui. Kompromissilla; jos LH-plussaisi sunnuntaina, tehtäisiin inssi luonnonkiertoon maanantaina. Jos ei, palataan asiaan lääkkeillä seuraavassa kierrossa. Ohjeeksi tuli syödä vanhasta varastosta letrotsolia 5mg kp3-7. Mennä ultraan ja katsoa sitten.

Poistuin. Näillä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Eipä siinä muukaan auta.

Ding, ding, ding - Round II!

Felicitaksen ovessa lukee vielä Väestöliitto. Tilat on ennallaan, samoin hinnat. Siittiöoljet on hellässä huomassa. Sentraali-Santra on sama. Hänen pöydällään kuolemaa tekee mehikasvi, joka me ollaan sinne Taavan syntymän jälkeen viety. Wow!

Odotusaula saa munasarjani pistelemään. Kuvittelua. Eihän kierrot ole vielä palautuneet. Eira vaihtaa jalkaa, kai ilmassa on jännittynyttä odotusta. Tuttu kätilö tulee iloisesti juttusille. Kysyy kuvaa Taavasta. "Notta pikkukakkosta sitten?" Sitäpä sitä. Tai toiveissa ainakin olisi.

Edetään pikakaistalla. Esitiedot on lähetetty sähköisesti. Tietoisesti ensikäynti on ajoitettu siten, että aukiolotutkimus onnistuu samalla kerralla. Kotona on otettu pohjustavat lääkkeet. 

Lääkäri on uusi. Keskustellaan tilanteesta ja hoidoista hetki. Tehdään Eiralle hoitosuostumus, gyn.tutkimus, uä ja aukiolotutkimus. Uä:ssä nähdään tavallisina molemmat munasarjat, toisessa 11mm johtofolli. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa limakalvo on siisti, kehittää kolmikerrosnäkymää. Tuubat ovat auki ja kohtu ok. Toimenpiteet menevät ilman suurempia kipuiluja.

Mukaan saadaan labralähete ja hoitosuunnitelma. Luovutusneuvontaa tai psykologia emme tällä kierroksella enää tarvitse kun asiat on tuttuja entuudestaan ja psykologin lausuntokin vuodelta 2015 meidän molempien nimellä. Siittiötkin on pakkasessa valmiina. Kassalla kuitataan alkututkimusten lasku, josta saadaan vielä kelakorvaukset.

Seuraavana ohjelmanumerona on lh-piikin bongaus ja siitä viikon kuluttua progesteroniarvon otattaminen. Seuraavan kierron alkupäivinä mitataan vielä TSH ja prolaktiini. Jos labroissa ei huomautettavaa, lähdetään inssiä koittamaan luonnonkiertoon. Ehkä jo ensi kuussa jos tähdet osuvat kohilleen.

Ensivisiitti äitiysneuvolaan

Ennen vuodenvaihdetta käytiin Eiran kanssa neuvolan ensikäynnillä. Meitä vastassa oli mukava ja maalaisjärkinen terveydenhoitaja-kätilö. Äkkiseltään ajateltuna epäilen meidän olevan kylän kutakuinkin ainoa naispari, mut se ei ammattilaista hämmentänyt. Käynnillä kohtaaminen oli varsin luonnikasta ja kokemus kaikenkaikkiaan hyvä.

Viikolle 8+5 ajoittunut ensikäynti oli kattava yhdistelmä kartoitusta ja infoa. Aikaa pläjäykseen loppupeleissä kului reilu 2 tuntia. Läpi käytiin terveystottumukset, ravinto, molempien päihdekäyttäytyminen sekä hammas- ja yleisterveys, raskauden seurantakäytännöt sekä alkuraskauden vointi. Toki keskustelimme myös raskauden alkamistavasta, käynneistämme Väestöliitolla, isättömyydestä ja vanhemmuudesta. Saimme kirjalliset ohjeet ravitsemuksesta, "THL-kieltolistan" ja raskauden aikaisiin lääkkeisiin perehtyneen erikoislääkärin laatiman listan raskauden aikana sallituista lääkkeistä. Sikiöseulonta-infon saimme suullisena ja kirjallisena. Kotio vietäväksi tuli myös vau.fi raskauskalenteri ja voimavarakysely ohjeineen. Viimeisin on tarkoitus täyttää erikseen&yhdessä ja palauttaa neuvolaan seuraavalla käynnillä.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin ravintolisien tarpeesta. Monipuolisen ravinnon ohella vitamiinilisäsuosituksia kun voi tulkita eri tavoin. Konsensukseen päästiin helposti: jatkan B-vitamiini-foolihappoyhdistelmääni h.12 asti, D-vitamiinin nostan 50 mikrogrammaan ja lisään kalkin, jos maitotuotteita menee naftisti. Jos kalatuotteita ei syödä vaihtelevasti viikoittain, lisään satunnaisen kalaöljyannoksen (kunhan löydän valmisteen, jossa ei A-vitamiinilisää ole). Raskausvitamiini ja rauta sitten harkinnan mukaan.

Bioteekin Probiootti plus, hinta n.20€

Valveutuneena neuvojana hoijatattaremme suositteli myös probioottivalmisteita. Suositus teki minuun vaikutuksen. Olinhan itse aloittanut Bioteekin Probiootti plus -kapselit heti plussattuani, sillä niiden vaikutukset ovat suotuisat ja niiden raskaudenaikaisesta käytöstä näyttäisi olevan tutkimusnäyttöä mm. syntyvän lapsen allegioiden ehkäisyssä. Tämän päivän allergia- ja astmatilanteessa biottiikonsti on mielestäni vähintään kokeilun arvoinen.

Ohjauksen ja infon sulattelun päälle otettiin perusseurannat alkupaino ja verenpaine. Lisäksi alkulabrat; veriryhmä, Rh, hiv, B-hepatiitti, syfilis ja Hb. Verenpaine oli pikkuisen tavallista tasoani matalampi (mikä sinällään on hyvä, kun nousutaipumustakin on ollut) ja Hb oli ok, joskin laskenut yli kymmenen yksikköä. RR/Hb-yhdistelmä osaltaan selittänee ajoittaista heikotusta sopien alkuraskauden oireistoon. Muuten olenkin väsymystä ja rintojen aristelua lukuunottamatta melko oireeton. Mitä nyt kohdunseudun kipuilu ja jomotus ovat aikalailla ennallaan. Pahoinvointi ollut ohimenevää ja painokin on lähtötekijöissään, joten välillä (=päivittäin) sitä miettii onkohan Kimalainen enää voimissaan..

Noh, jos mitään traagista ei ennen satu, raskauden tila selviää parin viikon kuluttua, kun varaamani 1.trimesterin seulontaultran aika koittaa. Siihen asti jännäillään.

Äitiyskortti suojataskuineen

Nyt mukana kulkee sentään jotain konkreettista; äitiyskortti, jossa virallisesti kirjattuna Kimalaisen päivä - 4.8.2016 :)

Ensikäynti ja alkutohinat

Ensikäynti Väestöliitolla on takana. Sen verran sutjakkaasti kaikki eteni, että tässä sitä nyt ihmetellään, notta siinäkö se.

Täytin ennen vastaanottoa 57 kohtaisen sähköisen esitietolomakkeen. Paneuduin siihen hartaudella, ylistin elämäntapojani (kuten asianyhteyteen sopi), kuvasin aiemman lapsettomuusanamneesini ja luettelin kierrot viimeisen puolen vuoden ajalta. Vastaanotolla sitten sainkin kommentin, että tiedoissa on jo kirjattuna kutakuinkin kaikki, mitä heidän piti ensikäynnillä kysyä. Aikaa säästyi, näppärää.

Ensikäynti oli todella hyvä kokemus. Vastaanottotilat olivat valoisia ja viihtyisiä. Käytävä oli hiljainen. Toisia jännittyneenä kengänkärkiään tuijottelevia pareja ei näkynyt. Lääkäri oli sympaattinen, ilmapiiri rohkaiseva ja perhekysymyksiä käsiteltiin neutraalisti. Meistä oltiin aidosti kiinnostuneita, eikä missään kohtaa tullut vaivaantunut olo. Toki olimme itsekin valmistautuneet ja käsitelleet asiaa jo aika pitkälle etukäteen.

Plussa oli se, että kun molemmilla - lääkärillä ja meillä - oli aikaa ja kiertoni kohillaan, niin gyn-/aukiolotutkimukset tehtiin siinä samalla kertaa. En tosin ollut valmistautunut ennakoivalla kipulääkkeellä, mutta ei se pahemmin haitannut. Poistuimme mukanamme selvät sävelet: hoitosuostumus, pino ohjeita luovutetuilla siittiöillä tehtävistä hoidoista, lähete labraan (TSH, prolaktiini) ja psykologille sekä aika luovutusneuvontaan. Kun labrat on otettu ja vihreä valo saatu sekä hoitajalta että psykologilta, niin seuraavassa kierrossa voidaan lähteä inseminaatioon. 

Iltalukemista

Jos jotain negatiivista tarvitsee keksiä, niin se oli aukiolotutkimuksesta seurannut hartiapistos. Pirullinen sellainen; kävellessä oli olo kuin seiväs olisi työntynyt oikean epäkkään alta. Alkoi toispuoleisena n. tunti tutkimuksen jälkeen ja kesti illan. Pistos helpotti nopeasti makuulla, joten loppuilta meni pötkötellessä ja seuraavana päivänä vaiva oli poissa.

Positiivinen yllätys sen sijaan oli, että alkututkimuksista saan Kela-korvaukset, samoin psykologikäynnistämme ja lääkkeistä. Keskustelin lääkärin kanssa myös korvausten mahdollisuudesta jatkossa. Hän ajatteli että anamneesillani ja erillisellä lausunnolla niitä voisi koittaa hakea Kelasta inseminaation jälkeen, sillä lapsettomuuteni syy ei ole pelkästään sosiaalinen. Olisinhan todennäköisesti saman hoidon tarpeessa heterosuhteessakin - poislukien luovutetut sukusolut. Koittaa voi hakea, se on eri asia tullaanko niitä Kuopion pääkallopaikalta koskaan myöntämään. Mietitään hakemista kun se on ajankohtaista. Ei korvaukset tietenkään mikään kynnyskysymys ole, mutta pidemmän päälle isossa laskussa jokainen ropo olisi eteenpäin.

Mieleenpainuva oli lääkärin lausahdus lähtiessä; "Olen iloinen, että saan olla mukana tässä teidän projektissa." Voiko paremmalla mielellä ensikäynniltä poistua? :)