Eilen aamulla en malttanut olla tekemättä varmistelu-raskaustestiä. Kahden tummanpunaisen viivan rohkaisemana soitin klinikalle kertoakseni plussauutisen. Klik; Luovuttajan raskauskiintiöistä yksi paikka lukittu. Sain onnittelut ja onnistuin hämmentämään kaiken nähneen sentraali-Santran; Hänen tiedustellessaan ajatustani raskausultra-ajasta, kerroin etten välttämättä aikonut teettää alkuraskauden-uä:tä ollenkaan, vaan harkitsen odottavani ultrausta 1.trimesterin seulontatutkimukseen saakka. JOS sinne asti ylipäätään päästään ja JOS mitään erityistä ei aiemmin ilmene. "Mikäpäs siinä." Juteltiin hetki mukavia ja lupasin palailla klinikalle viimeistään tammikuussa sisarusvarausasioissa, jos ensimäisestä trimesteristä ja NT-ultrasta selvitään kunnialla.
Mietin jakavatko alkuraskauden ultrat mielipiteitä? Sponttaanialkuisten raskauksien kohdalla ehkä, mutta lapsettomuusklinikan asiakkaissa eivät oikeastaan. Tiedän kuuluvani hedelmöityshoidoissa käyneiden odottajien keskuudessa oppositioon kun harkitsen passaavani koko tutkimuksen. Jotkut varmaan pitävät päätöstäni täysin käsittämättömänä, todellisena urpoiluna. Itsekin punnitsen vielä. Miksi sitten niin? Noh, monestakin syystä.
Ensinnäkin mietin ultraäänen vaikutuksia. Korkeaintensiteetin ääniaaltoa, joka läpäisee ja takaisinheijastuu erilaistumisasteella olevista kudoksista. Alkiota, joka veden keskellä koittaa löytää ne oikeat kehittymisrakenteet. Ei sillä, että ultraäänestä olisi todettu olevan mitään suoranaista haittaa kun sitä käytetään tarvittaviin diagnostisiin/seulontatutkimuksiin ja kun kapulan ohjaksissa on vastuullinen uä-ammattilainen. Toisaalta eipä sitä ole varmuudella todettu täysin harmittomaksikaan, joten tarpeettomia tutkimuksia ei suositella. Kuinka moni ultraan menijä kuitenkaan ajattelee siihen mahdollisesti liittyvän riskejä? Tuskin juurikaan kukaan.
Ultraäänitutkimuksen turvallisuutta on selvitetty sekä epidemiologisissa tutkimuksissa että laboratorio-olosuhteissa. Harva on tietoinen sikiövaurioiden riskeistä, joiden on teoriassa arveltu liittyvän esim Doppler-tutkimuksessa käytettyyn äänen voimakkuuteen ja itse ultraäänen aiheuttamaan oskillaatioilmiöön. Jotkut tutkimukset ovat arvelleet toistuvien (varhaisraskauden) ultrien olevan yhteydessä joihinkin kehityksellisiin ongelmiin kuten esim. puheenkehityksen viivästymiseen tai autismiin. Toisaalla skeptiset kliinikot ovat pyrkineet kumoamaan väitteitä. Vaikka ultrasta ei ole todettu olevan alkiolle/sikiölle mitään pysyvää haittaa, ei kotomaassamme epäilyjä villasellakaan paineta. Suomalaisen asiantuntijaryhmän (Stakes/FinOHTA) mukaan ultraäänitutkimuksen turvallisuutta tulisi seurata eteenkin kun laitteet kehittyvät jatkuvasti ja alkuraskauden ultraäänitutkimukset varhaistuvat yhä varhaisemmille viikoille (jolloin pääosa elimistä on herkässä kehitysvaiheessa altistuessaan ultraäänelle). Mistä me loppupeleissä sitten tiedämme miten asia on? Siksipä itse suhtaudun vähän varauksella "turhiin" ultriin, eteenkin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella kun sikiön kehitys on herkimmillään.
Mitä saisin alkuraskauden ultrasta? Tiedon siitä, onko kohdussani ylipäätään olemassa yksi tai useampi elävä sikiö. Sen, sijaitseeko elämänalku oikeassa paikassa. Kohdunulkoista raskautta epäiltäessä varhaisella diagnoosilla vältyttäisiin myöhemmiltä murheilta. Tärkeitä juttuja. Toisaalta extrauterina-tilanne on suhteellisen epätodennäköinen ja siitä helposti aiheutuisi epäilyä herättäviä oireita ilman rutiiniultraakin.
Entäpä jos kaikki olisi edennyt tavallisesti, niin mitä sitten? Niinpä. Hyvä mieli sille päivälle, ei juuri muuta. Se, että syke näkyy raskausviikolla 7 ei tarkoita, että sitä olisi enää viikolla 9. Muutaman millin alkiosta kun ei pysty ennustamaan mitään. Jos sikiöitä olisi enemmän kuin yksi, ei silläkään tiedolla välttämättä tee mitään ennen 12 viikon NT-seulaa. Siis medikaalisesti. Toki monen uteliasta mieltä se saattaisi tyydyttää. Eli voidaanko tästä vetää johtopäätös, että jos gynekologisia oireita tai epäilyä ongelmasta ei ole, varhaisultralla hoidetaan lähinnä vanhempien malttamatonta mieltä?
Totta ehkä toinen puoli. Toisaalta ultra olisi eduksi, jos raskaudentila voidaan alussa jo todeta epänormaaliksi. Tapauksessa, jossa sikiötä ei todettaisi ollenkaan "pääsisin" kohdun tyhjennykseen nopeammin. Lyhentäisin odotusaikaa ja samalla tätä ainoaa raskauttani 4-5 viikolla. Mietin nyt olisiko sekään tarpeen? Keskenmenoilla on pääosin taipumus alkaa itsellään, joten lääkkeellisestä hötkyilystä ollaan montaa mieltä. Toisaalta sponttaanin keskenmenon odottaminen tilanteissa, joissa tiedetään ettei elävää sikiötä olisi, on sietämättömän piinallista. Ehkäpä vaan on parempi ettei tiedä. Nauttii raskausviikoista sellaisinaan, sillä mitään ei kuitenkaan olisi tehtävissä. Odottaa sen minkä odottaa ja jos 1.trimesterin loppupäähän päästään, on jo aika tehdäkin jotain. Tilanteessa kuin tilanteessa.
Mitä siis säästäisin varhaisultrasta saatavalla tiedolla? Itseäni. Odotusaikaa, jos kohtu on kuitenkin tyhjä. Ikävässä tapauksessa yhden turhaksi muuttuneen neuvolakäynnin ja labrakokeet. Pysyvää mielenrauhaa tutkimuksella en kuitenkaan saavuttaisi. Hmm.. vaikeeta, vaikeeta..
Pähkäilyn päätteeksi jätin ultran varaamatta, sillä en koe sille tällä hetkellä varsinaista tarvetta. En yritäkään väittää ettei uä minua kiinnostaisi. Tottakai kiinnostaa. Ehkä kuitenkin psyykkeni kestää muutaman viikon odotuksen, ellei mitään erityistä oiretta tule. Ja jos tulee, se onkin taas asia erikseen. Silloin tämäkin kelkka kääntynee nanosekunnissa.