Ding, ding, ding - Round II!

Felicitaksen ovessa lukee vielä Väestöliitto. Tilat on ennallaan, samoin hinnat. Siittiöoljet on hellässä huomassa. Sentraali-Santra on sama. Hänen pöydällään kuolemaa tekee mehikasvi, joka me ollaan sinne Taavan syntymän jälkeen viety. Wow!

Odotusaula saa munasarjani pistelemään. Kuvittelua. Eihän kierrot ole vielä palautuneet. Eira vaihtaa jalkaa, kai ilmassa on jännittynyttä odotusta. Tuttu kätilö tulee iloisesti juttusille. Kysyy kuvaa Taavasta. "Notta pikkukakkosta sitten?" Sitäpä sitä. Tai toiveissa ainakin olisi.

Edetään pikakaistalla. Esitiedot on lähetetty sähköisesti. Tietoisesti ensikäynti on ajoitettu siten, että aukiolotutkimus onnistuu samalla kerralla. Kotona on otettu pohjustavat lääkkeet. 

Lääkäri on uusi. Keskustellaan tilanteesta ja hoidoista hetki. Tehdään Eiralle hoitosuostumus, gyn.tutkimus, uä ja aukiolotutkimus. Uä:ssä nähdään tavallisina molemmat munasarjat, toisessa 11mm johtofolli. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa limakalvo on siisti, kehittää kolmikerrosnäkymää. Tuubat ovat auki ja kohtu ok. Toimenpiteet menevät ilman suurempia kipuiluja.

Mukaan saadaan labralähete ja hoitosuunnitelma. Luovutusneuvontaa tai psykologia emme tällä kierroksella enää tarvitse kun asiat on tuttuja entuudestaan ja psykologin lausuntokin vuodelta 2015 meidän molempien nimellä. Siittiötkin on pakkasessa valmiina. Kassalla kuitataan alkututkimusten lasku, josta saadaan vielä kelakorvaukset.

Seuraavana ohjelmanumerona on lh-piikin bongaus ja siitä viikon kuluttua progesteroniarvon otattaminen. Seuraavan kierron alkupäivinä mitataan vielä TSH ja prolaktiini. Jos labroissa ei huomautettavaa, lähdetään inssiä koittamaan luonnonkiertoon. Ehkä jo ensi kuussa jos tähdet osuvat kohilleen.

Sukupuolineutraali, tasa-arvoistuva tukijärjestelmä

Tänään poistui epävarmuuden varjo sateenkaarenvärisen rakkauden päältä kun eduskunta hylkäsi Aito avioliitto -kansalaisaloitteen täysistunnossaan äänin 120–48. Näin ollen tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan suunnitellusti parin viikon kuluttua. Lain ympärille ropisee tukku liitännäismuutoksia.

Tähän leutoon helmikuuhun asti on rekisteröity parisuhde Kelan ja lain silmissä monissa kohdin mukaillut avioliittoa. Sen sijaan saman sukupuolen välistä avoliittoa ei ole ollut olemassa, vaan yhteistalouden jakajat on katsottu kahdeksi itselliseksi ihmiseksi. Nyt avioliiton käsitteen neutralisoinnin yhteydessä muuttuu myös avoliiton määritelmä koskemaan samaa sukupuolta olevia pariskuntia.  Sateenkaariperheet saavatkin tarttua laskimeen ja kartoittaa miten käytännön muutos näkyy kunkin perheen saamissa etuuksissa ja tuissa. Muutoksia on monilla etuisuus-tahoilla, mutta yleisimmin pienlapsiperheisiin vaikuttavat lapsiperhe-etuuksien muuttuvat tulkinnat.

Suurin lovi sateenkaariperheiden arkikukkaroon tullee elatustuen muutoksista. Tähän asti elatustuen (n.155€/kk per lapsi) myöntäminen on perustunut isyyden vahvistamattomuuteen. Näin ollen tukea on ollut mahdollista saada silloinkin kun lapsella adoption kautta faktuaalisesti on kaksi juridista, elatusvelvollista naispuolista vanhempaa. Elatustuen sitominen isättömyyteen on saanut jopa vitsikkäät sfäärit siinä kohtaa kun lapsen vanhemmille on tullut ero. Niissä tilanteissa lapsesta on voitu maksaa lähivanhemmalle kahta elatustukea; ex-puolisolta etävanhemmuuden ja valtiolta isättömyyden perusteella. Tätä päällekkäisyyttä ei jatkossa enää ole, sillä elatustukea ei makseta perheille jossa elatusvelvollisia vanhempia on kaksin kipalein. Koska nykylainsäädännöllä juridisen vanhemmuuden vahvistaminen kuitenkin kestää, on elatustukea mahdollista saada vielä adoptioprosessin ajan.

Hoitorahaa ja hoitolisää laskettaessa huomioidaan ensi kuun alusta myös nais-avokin tulot ja mahdolliset tuet. Jos meillä olisi enemmän perhettä, olisin vanhan tulkinnan mukaan voinut olla hoitovapaalla nostaen täyttä kotihoidon tukea esikoisestamme samalla kun kumppanini on vanhempainvapaalla kakkosesta. Tai olisin voinut olla töissä saaden kotihoidon tukea synnyttämästäni lapsesta, joka on kotona äippalomailevan kumppanini hoivissa. Jatkossa tätä mahdollisuutta ei ole. Tai voin toki hoitovapaalla olla, mutta tukea siihen ei enää yksiselitteisesti makseta. Nais-susiparien lapsilla on myös ollut oikeus korotettuun lapsilisään (n.48.5€ korotus), sillä lapsen äidin naiskumppania ei ole katsottu avopuolisoksi. Kun tulkinta ensi 1.3. muuttuu, poistuu oikeus yksinhuoltajakorotukseen.

Ei niin paljon miinusta, ettei plussaakin. Riemastuttava uudistus on se, miten jatkossa äidin avopuolison on sukupuolesta riippumatta mahdollista saada isyys- ja vanhempainvapaata. Tähän asti kyseiset perhe-etuudet ovat ollut vain rekkarisuhteissa olevien ja adoption läpikäyneiden oikeus. Maaliskuun koitettua äidin naispuolinen puoliso tai avopuoliso saa etuudet samoin perustein kun miespuolinen kumppani. Esimerkiksi isyysvapaan voi aloittaa heti vauvan kotiuduttua synnytyslaitokselta. Hurraa!! Tosin meillä Taavan kohdalla isyysetuus ei toteudu, sillä uusi säännös koskee vain 1.3.17 jälkeen alkavia vanhempainvapaita.

Tukien, etuuksien ja käytäntöjen maailmassa sateenkaariperhe on osin tuuliajolla, kun monimuotoisuutta koskeva ohjeistus on puutteellista. Tuuliajolla oleminen vaatii itsenäisiä navigointitaitoja, sillä byrokratian portaiden kapuamisessa vähemmistö saa kulkea usein pisimmän tien. Kaipa porsaanrei'issä on huonot ja hyvät puolensa. Näillä muutoksilla osa Kelan porsaanreijistä poistuu kun etuuksien näkökulmasta jatkossa kaikkia avio- ja avopareja kohdellaan sukupuolesta riippumatta yhdenvertaisesti. Osalle sateenkaariperheistä tämä tarkoittaa kukkaron nyörien kiristymistä. Tai oikeastaan melko monelle. Onhan valtio laskenut säästävänsä vuositasolla 750 000€ pelkästään poistamalla elatustuet kahden vanhemman perheiltä. Toki uusiakin asioita mahdollistuu; isyysrahan lisäksi esimerkiksi erityishoitorahaa voi jatkossa saada ajalta, jolla hoitaa samaa sukupuolta olevan avopuolison lasta.

Mistä kansaneläkelaitoksemme sitten erottaa pariskunnat kimppakämppäläisistä? Taikasana on omailmoitus. Naisparit iloitsevat avoliitostaan niin, et itse sirkuttavat siitä Kelaan. Rehellisyyden nimissä sirkutus kannattaa, sillä  perusteetta maksettujen tukien takaisinperintä pidemmän viiveen jälkeen on suolasta. Ja Kelahan perii - se on selvä.

Kela kuittaa

Hedelmöityshoitojen kustannukset ja oikeus julkiseen terveydenhuoltoon (tai oikeastaan sen puuttuminen) puhuttuttaa naispareja ja itsellisiä naisia. Toivon mukaan tähän oltaisiin saamassa parannusta, mutta tänä päivänä niin kauan kuin lapuissa päällimmäinen jälkikasvuttomuuden syy on N97.8 Sosiaalinen lapsettomuus, ei Kansaneläkelaitos ole tukeaan tarjoamassa. Nykyinen hedelmöityshoitolaki mahdollistaa tulkinnan, jonka perusteella tukea ja oikeus julkisten palvelujen käyttöön saadaan 12 terveydenhuollossa toteutuneen yrityskerran jälkeen, ellei muita terveydellisiä perusteita raskauden avittamiselle ole. Ensimmäisen vuoden - ja ylikin - saa siinä tapauksessa kustantaa omasta pussista.

Käytännöt Kela-korvausten suhteen vaihtelelevat kuitenkin jonkin verran. Eniten variaatiota tuntuu olevan siinä maksetaanko hoitoon liittyvät lääkkeet kokonaan itse vai kirjoitetaanko niitä "Sairauden hoitoon", jolloin apteekissa oston yhteydessä saa suorakorvauksen. Korvaus lääkkeistä olisi mielestäni vähintään inhimillinen, jos niiden käytölle kerran on perusteet. Ilman suorakorvausta ei nimittäin kerry myöskään lääkkeiden maksukatto mikä puolestaan on omiaan nostamaan muutenkin kalliiden hedelmöityshoitojen kustannukset pilviin pitkässä juoksussa.

Lääkärin hoidosta ja tutkimuksista (ja silloin automaattisesti myös lääkkeistä) on mahdollista saada korvaukset, jos lääkäri arvioi niille olevan terveydelliset perusteet. Siinä tapauksessa voi saada käpälään erillisen maksullisen B-lausunnon, joka on mahdollista postittaa korvaushakemuksen ja kuittien kanssa Kelaan hoitojen jälkeen. Joka tapauksessa marssimisjärjestys on se, että potti maksetaan ensin itse ja jälkikäteen jännitetään mahdollisia palautuksia. Itse osallistuin ko.paperirumbaan, sillä anamneesini ja alkututkimusten perusteella minulla todettiin ovulaatiohäiriö, jota olisi suurella todennäköisyydellä ollut tarpeen hoidattaa vaikka parisuhdemallini olisikin edustanut valtaväestöä.

Kuopion toimisto, jonne hedelmöityshoitojen korvaushakemukset on keskitetty, ei turhaan hidastele hakemusten kanssa. Laskeskelin, että postilakon aikaan matkaan lähtenyt kirjeeni on poikinut päätöksen ja vastauskirjeen alle 2 viikossa. Ilokseni korvauspäätös oli myönteinen ja rahatkin löytyivät tililtä samana päivänä kun kirje postilaatikkoon kopsahti. Maksamastani 1142€ laskusta vahvistettujen taksojen mukaista korvausta tuli 155€. Korvaus koski lääkärin palkkioita, lausuntoa, follikkeliultria ja inseminaatiotoimenpidettä. Donorsiittiöt saakin aina maksaa itse, kun kyseessä ei ole lahjoittajan oman sairauden hoito.

Eli Kela-korvauksetkaan eivät madalla kustannuksia tähtitieteellisiä summia, mut aikamoinen säästö niistä kuitenkin tulee. Eteenkin jos hoidoissa olisi saanut käydä pitkään, olisi summa aikaa myöten kertynyt varsin merkittäväksi. Nyttenkin - joulun alla - kummilasten pukinkontti kiittää palautuksesta :)

Yllätysinseminaatio

Kaikki kävi niin kovin äkkiä. Kaikkien aikojen varhaisimman LH-plussan seurauksena soitin eilen aamulla klinikalle. Kahta tuntia myöhemmin makoilin tutkimuspöydällä ja katselin UÄ-ruudulta piirtyviä pöllönsilmiä. Follikkeleja. Kylki kyles, oikein kaksin kappalein. Etuilija näytti pieniä luhistumisen merkkejä, peesaaja pullotteli pyöreänä parin sentin mitassaan. Toinen munasarja sentään oli malttanut mielensä, eikä ollut tuottanut mitään varteenotettavaa. Hyvä niin, sillä monikkoraskauden (kolmos, nelos) uhka olisi perunut tämänkin inssin.

Tällä näkymällä todettiin olemassaoleva kaksosriski. Lääkäri kysyi, jotta mennäänkö tällä? Päätös jäi minun punnittavakseni, sillä Eira oli aamulla joutunut lähtemään töihin Helsinkiin. Telepaattisen yhteyden, pienen empimisen ja  myöntävän vastauksen seurauksena inssi tehtiin samoin tein. Itse toimenpide oli kohtuu kivuton. Siinä inssin jälkeen 10min pötkötellessäni käytiin vielä lääkärin ja hoitajan kanssa läpi naisparien käytännön sisarus-/hoidonvarausjuridiikkaa. Jotta ei liian yltiöpositiiviseksi heittäydyttäisi, tehtiin aloitteestani seuraavan kierron lääkitys- ja hoitosuunnitelmakin valmiiksi.

Lähtiessäni kuittasin kassalla kolmen kierron aikana kasaantuneen piikkini. Hela hoidon hintalappu jännitti, kun laskua oli ehtinyt kerääntyä syyskuusta alkaen. Oletukseni piti kutinsa, mutta loppusumma jäikin parisen sataa pienemmäksi kuin olin pelännyt. Pakkasin kuitin, erittelyt ja B-todistuksen Kuopioon lähtevään Kelan kuoreen. Nähtäväksi jää, miten kansaneläkelaitos päättää projektiamme tukea.

Postia Kelalta

Ensimmäiset korvauspäätökset tulivat Kelalta. Hain korvausta alkututkimuksiin kuuluvista labroista (TSH ja PRL) ja psykologin arviosta, joihin molempiin olin saanut erikoislääkärin lähetteen. Vastaus oli kyllä ja ei.

Psykologin arviosta korvaukset myönnettiin. Kyseessä oli max. 60min vastaanottoaika, jolloin korvaus oli standardi 18€. Huimaa.

Labrat otatin sairaalan laboratoriossa, koska se oli töiden kannalta helpointa. Marssin Väestöliiton lääkärin paperilähetteellä labraan ja sain tulokset parin päivän päästä kirjeitse kotiin. Lasku näytteistä seurasi perässä; 27€.

Labrareisusta ei kuitenkaan korvauksia heru, koska laskuttaja on sairaala. Korvaus tulee vain, jos yksityisen määräämät tutkimukset otetaan yksityisellä. Ahaa.. Did not know that. Enkä pystynyt arvaamaankaan, sillä sairaalan laskunkin maksoin täysimääräisenä; kokeiden hinnat, näytteen käsittelykulut ja toimistomaksu kaupan päälle. Kunnalle ei tästä julkisesta palvelusta pitäisi jäädä maksettavaa, joten olin rinnastavinani sen yksityiselle maksettuihin näytteisiin. Noh, luuloni oli erheellinen.

Mutta hei, viikonloppu kolkuttaa. Tili odottaa parin kybän Kela-palautustaan. Ehkä sillä rahalla matkataan OnniBussilla Helsinkiin, heittäydytään vitsikkäiksi ja ostetaan Aito avioliitto-heijastimet Narinkkatorin kojusta. Pistetää elämä risaseks.

N97.0 Ovulaatiohäiriö

Kypsytellään, ultrataan. Kypsytellään lisää, ultrataan taas. Tikutetaan jännittäen lähestyvää viikonloppua. Ohitetaan viikonloppu. Maanantaiaamu, kp 22, LH-testit sitkeästi hymynaamattomia. Venytetään soittoa klinikalle. Soittoa, jonka lopputulema on luovuttaa hoidoista tässä kierrossa ja palata astialle seuraavassa.

Viimeisin ultra viime viikolla oli lupaavampi kuin ensimmäinen. Se oli lohduttavaa, vaikka riemunkiljahduksiin ei ollut senkään jälkeen aihetta. Vasen ovario koisaa edelleen. Oikealla aihiot olemassa, jonkinlainen yritteliäs tähtifollikkelikin. Pieneksi luonnehditussa kohdussa 3-rakenteinen 5.5mm limakalvo.

Lääkäri piti yhtenä vaihtoehtona ultrata kolmannen kerran loppuviikolla ja pistää irrotuspiikki jos hyvältä näyttää. Päädyttiin odottamaan. Kyseessä on kuitenkin vasta eka hoitokierto. Vaikka sitä mielellään lähtisi jo inssiä koittamaan, tuntui irrottelu vähän hätäiseltä. Kun kiertoni on luonnostaan pitkähkö, niin mitä sitä munasolua varhaisesti hätyyttelemään, jos reppana ei ole vielä valmis irtoamaan kotipesästään. Suunnitelmaksi jäi jatkaa tikuttelua ja palata asiaan plussatessa tai uusien suunnitelmien merkeissä viimeistään tällä viikolla. 

Lääkäriltä sain mukaani B-lausunnon, jonka loppukaneettina N97.0  Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys

Siinä se seisoo; diagnoosi. Odotettu, pelättykin. Saas nähdä mitä Kela siitä tuumaa. Heruuko kassaan palautuksia lääkärinpalkkioista ja lääkkeistä. Nähtäväksi jää myös se, mitä mieltä itse olen - tulevina viikkoina ja kuukausina. Nyt ollaan ristiriitaisuuden vaakakupissa. Toisaalta on hyvä tietää, hyvä varautua. Toisaalta.. Noh, mietteliääksi epätietoisuus tuppaa pienen ihmisen aina saamaan.

Keskiviikkona lähden pariksi päiväksi työmatkalle, joten niillä main mennee aikaraja tämän kierron osalta. Loppuviikon jälkeen ei enää odoteta ovulaatiota, vaan kuukautisia. Puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen uutta höyryä koneeseen - katajaisen kansan taistelutahdolla.

Ensikäynti ja alkutohinat

Ensikäynti Väestöliitolla on takana. Sen verran sutjakkaasti kaikki eteni, että tässä sitä nyt ihmetellään, notta siinäkö se.

Täytin ennen vastaanottoa 57 kohtaisen sähköisen esitietolomakkeen. Paneuduin siihen hartaudella, ylistin elämäntapojani (kuten asianyhteyteen sopi), kuvasin aiemman lapsettomuusanamneesini ja luettelin kierrot viimeisen puolen vuoden ajalta. Vastaanotolla sitten sainkin kommentin, että tiedoissa on jo kirjattuna kutakuinkin kaikki, mitä heidän piti ensikäynnillä kysyä. Aikaa säästyi, näppärää.

Ensikäynti oli todella hyvä kokemus. Vastaanottotilat olivat valoisia ja viihtyisiä. Käytävä oli hiljainen. Toisia jännittyneenä kengänkärkiään tuijottelevia pareja ei näkynyt. Lääkäri oli sympaattinen, ilmapiiri rohkaiseva ja perhekysymyksiä käsiteltiin neutraalisti. Meistä oltiin aidosti kiinnostuneita, eikä missään kohtaa tullut vaivaantunut olo. Toki olimme itsekin valmistautuneet ja käsitelleet asiaa jo aika pitkälle etukäteen.

Plussa oli se, että kun molemmilla - lääkärillä ja meillä - oli aikaa ja kiertoni kohillaan, niin gyn-/aukiolotutkimukset tehtiin siinä samalla kertaa. En tosin ollut valmistautunut ennakoivalla kipulääkkeellä, mutta ei se pahemmin haitannut. Poistuimme mukanamme selvät sävelet: hoitosuostumus, pino ohjeita luovutetuilla siittiöillä tehtävistä hoidoista, lähete labraan (TSH, prolaktiini) ja psykologille sekä aika luovutusneuvontaan. Kun labrat on otettu ja vihreä valo saatu sekä hoitajalta että psykologilta, niin seuraavassa kierrossa voidaan lähteä inseminaatioon. 

Iltalukemista

Jos jotain negatiivista tarvitsee keksiä, niin se oli aukiolotutkimuksesta seurannut hartiapistos. Pirullinen sellainen; kävellessä oli olo kuin seiväs olisi työntynyt oikean epäkkään alta. Alkoi toispuoleisena n. tunti tutkimuksen jälkeen ja kesti illan. Pistos helpotti nopeasti makuulla, joten loppuilta meni pötkötellessä ja seuraavana päivänä vaiva oli poissa.

Positiivinen yllätys sen sijaan oli, että alkututkimuksista saan Kela-korvaukset, samoin psykologikäynnistämme ja lääkkeistä. Keskustelin lääkärin kanssa myös korvausten mahdollisuudesta jatkossa. Hän ajatteli että anamneesillani ja erillisellä lausunnolla niitä voisi koittaa hakea Kelasta inseminaation jälkeen, sillä lapsettomuuteni syy ei ole pelkästään sosiaalinen. Olisinhan todennäköisesti saman hoidon tarpeessa heterosuhteessakin - poislukien luovutetut sukusolut. Koittaa voi hakea, se on eri asia tullaanko niitä Kuopion pääkallopaikalta koskaan myöntämään. Mietitään hakemista kun se on ajankohtaista. Ei korvaukset tietenkään mikään kynnyskysymys ole, mutta pidemmän päälle isossa laskussa jokainen ropo olisi eteenpäin.

Mieleenpainuva oli lääkärin lausahdus lähtiessä; "Olen iloinen, että saan olla mukana tässä teidän projektissa." Voiko paremmalla mielellä ensikäynniltä poistua? :)