Salainen hymy ja ovuleissön-jumaleissön

Tähän on tultu, olen salakuljettanut virtsaa työhuoneeseeni. En voinut jäädä työpaikkani ainoaan saniteettikopperoon pelaamaan digitestillä. Viime kerrasta viisastuneena uusin aamulla negaa näyttäneen testin aamupäivällä ja liuska rätkähti punaiseksi. Halusin varmistaa asian ennen inssin varausta. Näytepurkki tiukasti kiinni ja huoneeseen lutraamaan - toivoen ettei ketään tule juuri silloin.

At the office

Digi myhäili touhuilleni tyytyväisenä. Soitto klinikalle ja inssi seuraavaan päivään. Inssissä kp16 hyvä limakalvo, kohdun vieressä oikealla yksi kookas follikkeli, jota ei sen kummemmin mittailtu. Pesun jälkeen siirtovalmiita siittitöitä oli n.7milj/ml joista eteenpäinliikkuvia 3.8milj/ml. Toimenpide sujui sen suuremmitta kommelluksitta.

Iltapäivällä noin 5 tuntia päätapahtuman jälkeen alkoivat ovulaatiokivut molemminpuolisina. Todellinen övuleissön-jumaleissön - huh huh. Ajoitus meni nappiin ja tuntemusten perusteelle väitän että lähtijöitä oli enemmän kuin yksi. Vasen ovarioni nimittäin on sen verran sivussa, että vanhastaan tiedän se olisi pitänyt erikseen katsoa jos mielii follikkelin löytää. Ei katsottu, enkä sitä kysynytkään vaikka periaatteessa oli vasemman puolen "vuoro". Onko yrittäjiä yksi tai kaksi, ei sillä ole merkitystä. Väliä on vain sillä onnistuuko kukaan.

Älä usko aamuvirtsaa

Välillä tuntuu, et LH-tikkujen kanssa pelaaminen on hullun hommaa. Ennen riitti tikku aamulla toinen illalla. Nyt en olisi niinkään varma.

Kävin elokuun puolella ensimmäisessä follikeliultrassa letrotsolien jälkeen. Vasen ovario oli hiljainen, mutta oikea oli innostunut napsimistani lääkkeistä. Ruudulta tuijotti kaksi follia. Toinen 23mm ja toinen 18mm.. hmm.. Toinen vähän iso ja toinen siihen nähden pieni? Huomioden ne seikat, että oli kp12 ja LH sitkeesti miinusta. Toisaalta, mulla LH on plussannut kp13-22, joten en plussaa ihan vielä osannut odottaa, vaikka letrot sitä voikin aikaistaa.

Ei osattu lekurin kanssa päättää kumpaa follia uskotaan. Päätettiin tehdä inssi seuraavana päivänä. Jos LH plussaa, ni hyvä. Jos ei, ni inssin kyytipojaksi pistetään Pregnyl. En ole ollut irrotuspiikistä aiemmin innostunut, mutta kun niitä tällaisille vanhuksille helposti pistetään myös oman ovulaation tueksi, niin menköön.

Illalla LH miinus. Aamulla LH-miinus. Vuoto oli kuitenkin lisääntynyt ja muuttunut lupaavasti, joten en uskonut aamun miinusta. Alle parin tunnin päästä tein uusinnan. No siinä! Ero oli aikamoinen, vai mitä sanotte? Jos ei muuta niin ainakin opin sen, että älä usko sokeasti aamuvirtsaa. 

Digitesti oli kuitenkin hymynaamaton, joten inssi tehtiin ja piikki pistettiin. Limakalvo oli sen 7mm ja follit 21mm ja 18mm. Ne tuskin päivässä kutistuivat, joten ehkä aiempi mittaus oli ronskilla kädellä tehty ja LH-piikki oli vasta nousemassa (niin kuin olikin). Onko se sitten hyvä vain huono..

Toisaalta olisi hyvä että siittiöt on vastassa, sillä - kuten kipeästi tiedämme - munasolu ei ole yksineläjä vaan kuolla kupsahtaa vuorokaudessa jos ei löydä paria. Siittiöt sen sijaan saattavat elää kolmekin päivää. Tai pari. Tai sit huonoimmillaan vaan päivän nekin, kun kyse on pakastetuista ja pestystä kamasta. Ja reppanat kaipaavat vielä jotain miehistä muutaman tunnin adaptaatioaikaa jotta olisivat elämänsä voimissa valmiina hedelmöittämään. Phuuh.. Miten tässä voi ikinä onnistua kun homma on tunneista kiinni?

Niin tai näin, nyt on "hätiköity" ja sohittu. Simot syöksyi odottamaan loppuaan jonnekin munatorvien tietämille. LH-testit on käytetty viimeistä myöden, joten seuraavalle kierrokselle niitäkään ei olisi. Kun kiertoni on arvaamaton, tuntemusten perusteella mennään ja tilannekin näköjään saattaa noin äkkiä muuttua, taidan jatkossa tilata liuskoja tukkupakkauksen. Vaikka pessimisti ei pettyisi, niin ehkä odotan viikon-pari ennen kuin laitan tilauksen kotitesti-piste-fiihin. Jos vaikka.. Noh, toivoa aina sopii.

Kolmas ensikäynti

Taas käyvät Felicitas Mehiläisen ovet. Odotus värittyy jollain harmaalla tunteella jota voisi vastentahtoisuudeksi sanoa. Luuriin tarttuminen tuntuu tahmealta, vastaanotolle astuessa tuntuu että tämä on vaan tehtävä. Valmistaudun olemaan jästipää. Ja sille tulee tarvetta.

Kevään jälkeen meidän korttipakasta on vedetty se toinen kortti. Kuuden tuloksettoman inseminaation ja niiden varrelle ajoittuneiden takapakkien jälkeen Eira koki nähneensä toistaiseksi oman osuutensa. Ensimmäisen suuren pettymyksen jälkeen vuodenvaihteessa hän nosti puheeksi mahdollisuuden vaihtaa yrittäjää jossain vaiheessa. Toukokuussa vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen se vaihe oli käsillä. Eira ei kokenut IVF-hoitoa omakseen ja jos minä puolestani joskus vielä toivoisin kokeilevani uutta raskautta - let's face it - I'm not getting any younger.. (Voitte luntata ikäni profiilikuvauksesta, tai samalla voin läiskäistä fysiologisen totuuden: 38.. .. ja puoli.)

Siispä kesän tullen istuin ampparin aulassa odottamassa. Uutta lääkäriä. Aiemmin meitä hoitaneilta emme mielestäni olleet onnistuneet saamaan sitä vastinetta taloudellisille ja henkisille voimavaroilleni mitä tahdoin. Halusin ammattilaisen joka on valmis huomioimaan taustat ja on sopivasti lääketieteellisesti orientoitunut. 

Toivoin:
- että kaikki tarvittavat alkututkimukset tehdään, mutta tavan vuoksi (varmuuden varoiksi =turhaan) tehtävät karsitaan pois. (Ei aukiolotutkimuksia, ei erillisiä ensikäyntejä, ei neuvontakäyntejä, ei turhia labroja.)
- ei juoksuteta käynneillä, eikä roikoteta puhelimessa
- kun ollaan vastaanotolla tehdään kerralla sekä tutkimukset että suunnitelmat seuraavaan kiertoon
- että lääkäri olisi lääkitysmyönteinen, sillä luomuna sohiminen ei anamneesillani huvittanut.

Käynti meni melkolailla putkeen. Esitiedot ja ajatukset käytiin rivakasti läpi. "Ootko sä syönyt niitä letrotsoleja jo? Siis oliko tarkoitus et tässä kierrossa tehdään?" Ööh, en sentään. Niin omatoiminen en ole keskustelematta lääkärin kanssa. Etukäteen olin kyllä ilmoittanut toiveemme samasta luovuttajasta ja olkien saatavuus oli varmistettu. Hoitajan tekemää siittiövarauslappua ihmeteltiin, sillä meillä oli tarkoitus käyttää, ei varata pakkaseen. Näin varauslappu jäi kirjoittamatta kun siirryttiin pääohjelmanumeroon.

Vuosien saatossa olen oppinut havainnoimaan kehoani ja tiesin varanneni ultran kp17 parhaaseen mahdolliseen väliin. Tuntemukset viestittivät, että jos koskaan luonnollinen ovulaatio oli tullakseen, se oli tässsä kierrossa. Ja niin ruudulla näkyi oikeassa ovariossa soma 17mm follikkeli. Uutisena se oli hyvä, mutta tyytyväinen ilme lääkärin kasvoilla ounasteli tulevaa; "Tällä kertaa ei niitä letrotsoleja tarvittaisi, vaan voidaan tehdä inseminaatiot luonnon kiertoihin. Ethän sinä kaksosiakaan halua.." En innostunut.

Kyllä; tiedän että ensimmäinen raskaus ja synnytys voi tehdä keholle ihmeitä.
Kyllä; tunnistan, että kiertoni on nykyään normaalinpi.
Kyllä; ymmärrän monikkoraskauden riskin, mutta se ei ole peloistani akuutein.
Ei; en usko mahdollisuuksieni olevan parhaat mahdolliset, sillä painolastina on ikä, vuosikymmenen takainen parin vuoden turha yritys ja kokemukset viime hoitokerralta.
Ei; en saa LH-testiä varmuudella plussamaan joka kierrossa, vaikka pääosin piikki löytyykin
Ei; en ole innostunut tuhansilla euroilla kokeilemaan josko kuitenkin yllättäen onnistuisin luomuna kaikkien vuosien jälkeen.
Ei; ei siihen ole edes ylimääräisiä paukkuja. Heti vaan sata lasiin, niin ei tarvitse jossitella.

Olin jääräpäinen niin kohteliaasti hymyillen kun silloin perjantaina iltapäivällä osasin. Lääkäri näytti ohuesti tyytymättömältä, mutta suostui. Kompromissilla; jos LH-plussaisi sunnuntaina, tehtäisiin inssi luonnonkiertoon maanantaina. Jos ei, palataan asiaan lääkkeillä seuraavassa kierrossa. Ohjeeksi tuli syödä vanhasta varastosta letrotsolia 5mg kp3-7. Mennä ultraan ja katsoa sitten.

Poistuin. Näillä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Eipä siinä muukaan auta.

Ahneelle tulee pakkotauko

Ahneella on ulostemainen loppu, sanotaan. Epäilemättä. Loppua edeltävä ahdistus ajaa liian rohkeisiin ratkaisuihin. Otetaan riskejä, ja peräännytään.

Meillä oli suunnitteilla sen seitsämäs inssi. Vaikka lääketieteellistä perustetta ei ollut, toivoimme pientä lääkeannoksen nostoa ja sen seurauksena kahta - tällä kertaa moitteetonta - follikkelia. Haluttiin ottaa puolityperä riski, jossa sitten potentiaalinen liikakasvu estää inssin. Ja miten kävikään?

Letrotsolia meni kp3-7 yhteensä 2+1+2+1+2. Tänään kp11 ultrassa limakalvo oli 3-kerroksinen, n.6mm. Vasemmalla edelleen sitkeä yksinäinen folli. Oikea munasarja yllätti. Se oli ilmeiseati tullut katumapäälle kun aiemmin ei ole ultralla todistetusti tehnyt mitää raskautumisen eteen. Siellä pullisteli viisi n.17mm folkikkelia. Viisi! Dough!! Jokaista ei edes mitattu. Eipä vissiin ollut tarpeen.

Se oli sillä taputeltu. Ei inssiä. Mietitään asiaa taas ensi kuussa. Tai sitä seuraavassa.

Kuudes Jokeri

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommentoijille ja mukana eläjille. On tää sompaamista. Sen olen huomannut, että on vaikea ennakoida etukäteen edes omia ajatuksiaan. Tai juurikin niitä. Jälkiviisaus tulee vasta jälkikäteen, siitäkään ei ole apua. Kun seisoo reunalla, on siinä kohtaa päätettävä hyppääkö.

Se on tehty. Kuudes inssi. Osittain siksikin, että Ässän tarina loi toivoa siihen, että viiden jälkeenkin tällä konstilla voi onnistua. Asiaa ei lähdetty perkaamaan reaaliajassa. Ne postaukset tuntuvat melko tyhjiltä. Noudattavat samaa linjaa. Ultra on hyvä, limakalvo erinomainen. Letrozol kasvattaa kaksi follia, joista toinen täydellinen, toisessa jokin maininta. Lh-testi plussaa ultrapäivän iltana. Heti perään ovulaatiokipuja ja seuraavana päivänä inssi. Simot saavat kiitosta.

Kotiin luteaalivaiheen tukilääkkeitä. Lugesteron on apteekeissa loppu. Niin ikään vastaava Lutinus käy vähiin. Lekuri määrää Crinone 8% geeliä, jonka 15 annosta on hinnaltaan - yllätys yllätys - moninkertainen. Kiinnittymistä edistämään pistetään Gonapeptyl 6 päivää inssin jälkeen. Odotellaan, toivotaan. Koitetaan olla tunnustelematta, kun eipä ne mitään kerro..

Syntymäpäivänäni dpo10 tulevat ensimmäiset kuukautistuntemukset. Luopumisen itkut tirautetaan taas ennen vieraiden saapumista kuten joulunakin. Ystävänpäivänä, kaksi päivää ennen virallista testipäivää vuoto lyö itsensä Crinonen läpi.

Se oli siinä.

Nopeat nousut ja laskut

Perjantaina ohjelmassa oli oikein perinteiseen malliin follikkeli-uä. Huoneeseen astuessa tunnelma oli odottava. Yhden Letrozol 2.5mg tabletin rouhaisu kp 3-7 ei ollut aiheuttanut sen kummempia tuntemuksia. Siis pulinat pois ja pöydälle.

Tunnelma muuttui hämmentyneeksi kun ruudulle ilmestyi oikea ovario; njada, nichts, ei mitään. Ohhoh. Tilanteen pelasti vasen puoli jossa olikin havaittavissa kiitettävä vaste. Follikkeleja oli useampi, oisko äkkiseltään katsottuna 5. Niistä kaksi oli potentiaalisesti kasvavia. Toinen täydellinen oppikirjafolli 13mm. Limakalvo kauniina 5.5mm.

Sit mietittiinkin ajoitusta. Lääkäri ounasteli, et ennen suomen 100v päivää pitäisi päästä tositoimiin. LH:n ollessa negaa irrotuspiikkiä voisi miettiä maanantai-illalle tai tiistai aamulle ja inssiä viim.tiistaina. Me ounasteltiin nopeampaa sykliä. Eiran LH-plussat on tulleen aina kp11-13, eikä letrot sitä ainakaan hidasta. Koska emme hingu irrotuspiikkiä, vaan toivomme luontaista LH-nousua, päädyimme odottamaan ja soittamaan ma-ti jos LH plussaa.

Jännitys ahterissa odotimme, josko kuitenkin plussa tulee viikonloppuna. Silloin ei kannataisi satsata tänä vuonna inssiin. Ovulaatiohetki nimittäin tuntuu tulevan ja menevän varsin rivakasti. Kipujen ja ultran perusteella ovulaatio on tapahtunut aina 12h sisällä LH-plussasta. Siten tämän päivän plussa on myöhäinen huomiselle inssille. Onneksi follin siro koko enteili sitä, että viikonlopun yli saatetaan päästä.

Eilen Sofin liuskat alkoi näyttää tummumisen merkkejä. Aamulla CB:n digi näytti vielä tyhjää. Jes, lupaavalta vaikuttaa..

Mehiläisen Martti

Mehiläisessä on hunajaiset taksat. Se tuli huomattua tänään Martin päivänä, kun palasimme tauoltamme edesmenneen Väestöliiton tiloihin. Loppulaskua oli päivitetty aikalailla. Kevyt 25%(!) hinnannousu sai kukkaron nyörit kavahtamaan ja pienen mielen murehtimaan fuusiota.

Turhautti tämäkin sote-soppaa ennakoiva muutos, vaikka sen bisnesmielessä ymmärtää. Hinnannousu oli odotettavissa, mut kyllä kylmää, kun vertaa uusia ja vanhoja taksoja. Asian laidan paljastaa vertaus "Teetä 4 inssiä, silloin sait viidennen kaupanpäälle". Kyllä, sellaiset on investointispeksit. Siinä missä ennen pystyit resursoimaam viiteen inssiin, rahat palaa nyt neljään. Se on aika paljo se. Ja vaikka "kaikkea ei voi mitata rahassa", niin saa kai se sapettaa kun kalliista lystistä tulee entistä tyyriimpää..? Eikä Kela tietenkään sotke avustavaa lusikkaansa tämän rahvaan soppaan.

Muutoin reissu meni hyvin. Aamulla CB hymyili ja Eiralle buukattiin lounasmöötti mun vanhan lääkärin kalenteriin. Ajoitus oli nappi. Limakalvo kunnossa, pullea follikkeli romahtamassa. Simot pääsi mestoille ja jatkostakin sovittiin. Lääkäri suhtautui suopeasti toiveisiimme lisätä mahdollisuuksia lääketieteellisin keinoin. Ensi kuussa lyödään letrotsolit tiskiin, jos tälläkään kertaa tulosta ei tule. Sitä ennen katsotaan kortti molemmilta puolin. Jospa marraskuun onni olisi myötä ja toisi lupauksen rauhanrakentaja-Martista. Ainakin ovulaatiotuntemukset on kohillaan, joten sopii toivoa.

Elokuun toinen - toive Loviisasta

Lyhyissä kierroissa on se etu, että uusi yritys ja uudet toiveet saapuvat melko nopeassa syklissä. Inssipöydälle voi päästä parikin kertaa samassa kuussa. Näin meillä elokuussa.

Perjantaina - Loviisan päivänä - tehtiin jälleen inseminaatio. Tohinalla ja puoliyllättäen. Taas. Kun torstaina illalla lh-testi näytti vielä negaa, oltiin passaamassa tätä kiertoa. Eiralla lh-piikit ovat nouseet aina iltaisin ja vaihdelleet kp11-14 välillä, joten funtsittiin tästä kierrosta tulevan pidempi - siis normaalimittainen. Perjantaina aamulla digiin ilmestyi kuitenkin hymynaama, joten luuri oli soittovalmiudessa kun Felicitaksen puhelinlinja avautui klo 8. Iltapäiväksi saatiin aika ja vielä omalle lääkärille.

Sinällään speksit on kunnossa. Uä:ssä limakalvo oli vajaa 8mm ja ovariossa möllötteli 22mm kokoinen tähtifolli. Sperman alkuperäisestä 75milj/millissä populaatiosta voittajina pesusta selviytyi reilu kymmenys. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvia oli 48%, joka 0.5ml oljessa teki 1.9milj. Toimenpide oli entisenlainen. Välineitä vaihdettiin kertaalleen, inssikatetriin laitettiin jonkinsortin erikoispää ja ultraa tehtiin välissä. Tmp ei ollut helpoin mahdollinen, mut melko kivuton kuitenkin kun tällä kertaa rakko oli ehtinyt kunnolla täyttyä.

Lopuksi juteltiin vielä jatkosta. Koska edellisillä kerroilla on vuoto alkanut 12 päivää inssin jälkeen (4-5 päivää ennen annettua testipäivää), päätyi lääkäri määräämään tällä kertaa Lugesteronit luteaalivaiheen tueksi. Ajatuksella, että voihan siitä olla hyötyä, jos loppukierto olisi muuten normaalin lyhyemmässä päässä. Niitä käytetään dpo 3 alkaen vuodon alkamiseen tai testipäivään asti.

Muista tukitoimista omalääkärimme ei ollut innostunut, kun luomukierroissa kuitenkin kehittyy tasaiseen hyvä folli. Puhuimme letrotsolin käytöstä pienellä annoksella, kun kerran siitä on meillä hyviä kokemuksia, mutta lääkärin mielestä ainakin pari kiertoa vielä koitetaan luomusti ja sit voidaan miettiä. Onhan se tottakin, ettei Eiralla ole vastaavaa tarvetta stimuloivalle lääkkeelle kuin mulla aikanaan oli. Silti sitä miettii, et missä kohtaa olisi hyvä potkaista pientä lisäbuustia mahdollisuuksien kasvattamiseksi.

Noh, ei tässä jäniksen selässä olla. Vielä. Toivotaan et inssi toisi tulosta, eikä syyskuussa näitä samoja hommia märehdittäisi. Inssipäivän iltana ilmestyneet ovulaatiokivut ainakin viittasivat nappiajoitukseen. Sen puolesta Loviisalle saattaapi olla saumaa. Vielä kun osuis muutkin tähdet kohdilleen.

PeePeet - round Elokuu

Klik. Felicitaksen ovi sulkeutuu elokuun ensimmäisenä.

Meitsi: Nyt Se taas alkaa..
Eira: Ei, ei, eeiiii - älä sano sitä!

PIIIIINAPÄIVÄÄÄT!
E: No just joo..

Ja niin alkoi dpo-päivien lasku tältä kuulta. Jotenkin yllättäen taas. Olimme laskeneet lyhyen kierron jäljiltä tän kierron oviksen viikonlopulle. Ällistykseksi ekat ovistuntemukset tulivat jo kp9, jolloin LH-testi näytti luullaksemme puolittaista viivaa. Viiva himmeni ja olimme jo luovuttaneet tältä erää.

Maanantaina illalla kp 13 limat, jomot ja hymynaama. Dough! Mielessä kummitteli viime kierron tyhjä näkymä, joten tiistaiaamuna aamulla soitettiin kiireesti klinikalle. Plan: aamulla uä ja jos folli on paikoillaan, ip:llä inssi.

Vastassa oli uusi lääkäri, uusi visio. Ultrassa limakalvo kolmikerroksisena reilut 9mm, follikkeli 19mm. Lääkärin mielestä inssiä voisi venyttää seuraavaan päivään. Tuntien Eiran nopean kierron käänteet, emme halunneet tehdä toista inssiä potentiaalisesti tyhjään näkymään. Inssi tehtiin toiveestamme sitten tiistaina iltapäivällä.

Toimenpidettä saatiin koittaa pariin otteeseen ennen kuin katetri ui sijaintiin, josta simot pääsivät menomestoille. Pesun jälkeen siittiöistä 69% oli vilkkaasti liikkuvia (A+B). Lukumäärällisesti se tarkoitti 3.2milj kilpurisiimahäntää. Niistä toivotaan löytyvän yksi sitkeä, joka tuollaa Mairen päivän yritykselle maireaa tulosta.

Inssin jälkeen folli tarkastettiin olevan pakoillaan ja lekuri kysyi, notta pistetäänkö irroituspiikki. Meille ei sellainen olisi tullut mieleenkään, sillä olihan LH-plussannut spontaanisti 20h aiemmin ja Eiran tuntemukset viittasivat ovulointiin. Hän oli jostain syystä (ilm.follin koon vuoksi?) sitä mieltä että pistos olisi eduksi. Kun siitä ei tiedettävää haittaakaan ole (?), Eira päätti piikin ottaa. Nyt on Pregnylit vatsanahassa ja odottelu työnnetään ajatuksista sivummalle. Oireita ei pahemmin kannata tunnustella, kun ei tiedä mikä mistäkin johtuu. Varmaa on ettei testiä kannata tehdä ennen kuin vähintään kaksi viikkoa on kulunut.

Kipin kapin inseminaatioon

Suunnitelman mukaan heinäkuun follikeliultra oli varattu eiliselle. Ajatuksella, että viikonlopun lähetessä voidaan pistää irrotuspiikki, jos LH-testi näyttää negaa. Keskiviikkona LH-piikki hyppäsi puskasta. Aamulla liuskatesti näytti plussaa, CB tyhjää ympyrää. Soitto klinikalle.

Mietittiin josko torstaina aamulla tehtäisiin uä ja iltapäiväksi varatulla ajalla inssi. Tai sit varattu iltapäivän folliaika voidaan riskillä vaihtaa suoraan inssiksi. Päädyttiin jälkimmäiseen. Illalla hymynaama paistatteli CB:ssä.

Torstai-iltapäivällä meitä vastassa oli mun lääkäri viime hoidoilta. Toimenpide meni kivuttomasti ja hyvin. Inssi tehtii samalla luovuttajalla. Olkikin oli entisenlainen. Ennen pesua siittiöitä oli 48milj/ml. Pesun jälkeen määrä romahti kun sulatuksessa kärsineistä huonot singottiin pois. Primaa jäi jäljelle 6.8 milj/ml, josta liikkuvia 64%. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvaa löytyi 42%, joten 0.5ml oljessa se tarkoittaa 1.5milj. Joskus olemme kuulleet huimempiakin lukuja, mut eihän todellisuudessa tarvita kuin yksi voittaja. Meille tunnetusti tavara on toiminut, joten olkapäälläni istuva skeptikkokaan ei jäänyt arvuuttelemaan lukeman suuruutta tai pienuutta. (Onnistumistsäänssit kun puitiin viime hoidoilla läpi ja niiden tulos ei juuri rohkaise..)

Inssin jälkeen tehtiin vielä ultra, jossa näkyi reilu 8mm limakalvo. Toivoimme näkevämme follin ja osuvamme ajoituksen kanssa siltä osin nappiin. Yllätykseksi huomattiin munasolun jo lähteneen ja rakkulan luhistuneen. Hämmentävän nopeaa.. jo 16h LH-digiplussan jälkeen.

Nää kypsymis- ja luhistumisajathan on yksilöllisiä. Silti tyhjentynyt näkymä jotenkin yllätti kun kyseessä oli kp12. Gelee Royale on ollut käytössä eiliseen asti ja jotain tuntemuksia se on lisännyt. Nippailuja oli jo keskiviikkona ennen hymynaamaa. Toivon mukaan munasolu ei kuitenkaan silloin aloittanut matkaansa. Muuten siittiöt saapunevat tyhjille menomestoille.. Jotenkin takapuoleen on jäänyt olo, että follin ollessa vielä paikallaan ennuste onnistumiselle olisi ollut parempi. Ohitettu h-hetki hivenen madalsi tunnelmaa. Realisoi toiveita. Ei tokikaan kirves vielä kaivossa ole. Parin viikon päästä selviää miten kävi. Toivoa sopii aina :)

Nopean palvelun Kaiku

"Hei Eira. Huomasin kuukautisesi alkaneen. Haluatko että varataan ultraääniaikaa? T. Omahoitaja" Kyllä kiitos. 

Oi, että mä tykkään Kaiku-palvelusta. Mua nimittäin on jotenkin näissä hoidoissa rassaillut soittelu. Soita sitten, soita soittoaikaa, soita ajalla, soita ajasta. Aina ei ole sopivaa aikaa soittaa, saatikka sitten paikkaa. Duunissa oli pakko hiippailla epäilyttävästi, toivoa todella ettei kukaan kuule. Tai ettei omat muistiinpanolaput hairahdu uteliaiden silmien hämmästeltäväksi. Sama homma Eiralla. Kertaalleen yksi soittoaika lipsahti jo pitkäksi, kun sopivaa saumaa soittaa ei ollut. Pikkujuttu puheluista kärvistely on, mut turha stressinjyvä kuitenkin. 

Sen vuoksi Väestöliiton a.k.a Felicitaksen Kaiku-palvelu on supernäppärä. Kaikuun merkitään kierrot ja sitä kautta viestitellään oman henkilökunnan kanssa. Ilmoitellaan labratuloksia tai kysellään jos mielenpäälle on jäänyt epäselvää. Jos hoitoihin liittyy jotain vaativampaa vipstaakkelia, kuten lääkitystä tai sen ruukkausta, otetaan vasta puhelinkontakti.

Nytkin heinäkuun suunnitelma hoitui kokonaisuudessaan sitä kautta. Juhannuksen pyhinä alkoi uusi kierto ja hoitajan yhteydenotto saavutti Eiran maanantaiaamuna. Vastaanottoaika oli varattu ja plan B tehty jo ennen puoltapäivää. Tarkoituksena on tehdä follikkeliultra ensi viikon torstaina kp12. Jos LH-testi silloin näyttää negaa, mut follikkeli möllöttää valmiina, pistetään irroituspiikki ja inssi tehdään pe. Toivottavasti päästäisiin priima-ajoitukseen ilman piikityksiä.. Siis Gelee Royalet uudelleen kehiin ja peukut pystyyn, et tästä tulee hyvä kierto.

Alkamaton piina

Laskelmissa kierto alkoi lupaavasti. Eira sai toisen labrakäynnin ajoitettua kp4. Illalla Cityterveydestä piippasi viesti ja TSH sekä prolaktiini todettiin normaaleiksi. Viestiä Kaiku-palveluun, josta Sentraali-Santra varaa soittoajan lääkärille ja ultran loppuviikkoon.

Soitto lääkärille, joka toteaa saman; labrat kunnossa, ei estettä edetä ultraan ja ajoituksen ollessa kohillaan, myöhemmin inssiin.

Follikkeli-ultra oli perjantaina. Mentiin paikalle koko perheen voimin, kun Taavalle ei ollut hoitajaa. Mua vähän arvelutti mennä paikalle pienen lapsen kanssa. Toki on kiva "mennä näyttämään vauvaa", mut klinikka on turvapaika niin monelle lapsettomalle. Heistä liian monelle matka on liian pitkä. Heille pienten lasten ilmestyminen joka paikkaan voi aiheuttaa mielipahaa. Salaa toivoin, että klinikan käytävä olisi yhtä hiljainen kuin aina. Vaan tällä kertaa oli toisin.

Klinikalla näimme koko hoidettavien kirjon. Olimme me, naispari. Oli pari, joista toinen kelasi pyörätuolia. Oli muslimipari, oli romanipari. Ja se tuikitavallinen heteropari. Lähtiessä vastaan tuli itsellinen nainen. Mietin kuinka uskomattoman rikasta on klinikan työ suurien asioiden äärellä, erilaisten ihmisten rinnalla.

Meidän tutkarissa ultrasta saatiin hyviä uutisia. Follikkeli oli pullistumassa. Näkymä oli yllättävänkin kypsä siihen nähden et kierto oli vasta päivässä 11 ja LH-testikin näytti puhdasta negaa. Limakalvo oli kolmikerroksisena yli 7mm ja ovariossa möllötti 18mm follikkeli. Päässä raksutti 1+2 = ei taida laskelmat sunnuntain LH-plussasta ja maanantain inssistä pitää paikkaansa. Luvattiin soitella maanantaina aamulla jos inssi tulisi ajankohtaiseksi. Puolittain luovuttaneina kuitenkin toivotettiin jo hyvää lomaa ja käännettiin katse kohti heinäkuuta.

Ja niinhän siinä kävi. Toiveista huolimatta hymynaama pärähti CB:n ruutuun lauantaina illalla. Onko syynä sit GeleeRoyalen alkukiertoa vahvistava vaikutus (mä jotenkin uskon siihen kamaan) vai muuten vain rangomisti lyhyempi setti. Vaan eihän syyllä ole väliä. Tänään on auttamattomasti myöhäistä. Se siittä tässä kierrossa. Eipä tarvii piinailla.

Ding, ding, ding - Round II!

Felicitaksen ovessa lukee vielä Väestöliitto. Tilat on ennallaan, samoin hinnat. Siittiöoljet on hellässä huomassa. Sentraali-Santra on sama. Hänen pöydällään kuolemaa tekee mehikasvi, joka me ollaan sinne Taavan syntymän jälkeen viety. Wow!

Odotusaula saa munasarjani pistelemään. Kuvittelua. Eihän kierrot ole vielä palautuneet. Eira vaihtaa jalkaa, kai ilmassa on jännittynyttä odotusta. Tuttu kätilö tulee iloisesti juttusille. Kysyy kuvaa Taavasta. "Notta pikkukakkosta sitten?" Sitäpä sitä. Tai toiveissa ainakin olisi.

Edetään pikakaistalla. Esitiedot on lähetetty sähköisesti. Tietoisesti ensikäynti on ajoitettu siten, että aukiolotutkimus onnistuu samalla kerralla. Kotona on otettu pohjustavat lääkkeet. 

Lääkäri on uusi. Keskustellaan tilanteesta ja hoidoista hetki. Tehdään Eiralle hoitosuostumus, gyn.tutkimus, uä ja aukiolotutkimus. Uä:ssä nähdään tavallisina molemmat munasarjat, toisessa 11mm johtofolli. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa limakalvo on siisti, kehittää kolmikerrosnäkymää. Tuubat ovat auki ja kohtu ok. Toimenpiteet menevät ilman suurempia kipuiluja.

Mukaan saadaan labralähete ja hoitosuunnitelma. Luovutusneuvontaa tai psykologia emme tällä kierroksella enää tarvitse kun asiat on tuttuja entuudestaan ja psykologin lausuntokin vuodelta 2015 meidän molempien nimellä. Siittiötkin on pakkasessa valmiina. Kassalla kuitataan alkututkimusten lasku, josta saadaan vielä kelakorvaukset.

Seuraavana ohjelmanumerona on lh-piikin bongaus ja siitä viikon kuluttua progesteroniarvon otattaminen. Seuraavan kierron alkupäivinä mitataan vielä TSH ja prolaktiini. Jos labroissa ei huomautettavaa, lähdetään inssiä koittamaan luonnonkiertoon. Ehkä jo ensi kuussa jos tähdet osuvat kohilleen.

Yllätysinseminaatio

Kaikki kävi niin kovin äkkiä. Kaikkien aikojen varhaisimman LH-plussan seurauksena soitin eilen aamulla klinikalle. Kahta tuntia myöhemmin makoilin tutkimuspöydällä ja katselin UÄ-ruudulta piirtyviä pöllönsilmiä. Follikkeleja. Kylki kyles, oikein kaksin kappalein. Etuilija näytti pieniä luhistumisen merkkejä, peesaaja pullotteli pyöreänä parin sentin mitassaan. Toinen munasarja sentään oli malttanut mielensä, eikä ollut tuottanut mitään varteenotettavaa. Hyvä niin, sillä monikkoraskauden (kolmos, nelos) uhka olisi perunut tämänkin inssin.

Tällä näkymällä todettiin olemassaoleva kaksosriski. Lääkäri kysyi, jotta mennäänkö tällä? Päätös jäi minun punnittavakseni, sillä Eira oli aamulla joutunut lähtemään töihin Helsinkiin. Telepaattisen yhteyden, pienen empimisen ja  myöntävän vastauksen seurauksena inssi tehtiin samoin tein. Itse toimenpide oli kohtuu kivuton. Siinä inssin jälkeen 10min pötkötellessäni käytiin vielä lääkärin ja hoitajan kanssa läpi naisparien käytännön sisarus-/hoidonvarausjuridiikkaa. Jotta ei liian yltiöpositiiviseksi heittäydyttäisi, tehtiin aloitteestani seuraavan kierron lääkitys- ja hoitosuunnitelmakin valmiiksi.

Lähtiessäni kuittasin kassalla kolmen kierron aikana kasaantuneen piikkini. Hela hoidon hintalappu jännitti, kun laskua oli ehtinyt kerääntyä syyskuusta alkaen. Oletukseni piti kutinsa, mutta loppusumma jäikin parisen sataa pienemmäksi kuin olin pelännyt. Pakkasin kuitin, erittelyt ja B-todistuksen Kuopioon lähtevään Kelan kuoreen. Nähtäväksi jää, miten kansaneläkelaitos päättää projektiamme tukea.

Kappas, follikkeli

Tänään oli järjestyksessään 3. follikkeli-uä. Tuplakäyntien välttämiseksi olin tässä kierrossa tarkoituksella varannut UÄ:n vasta kp 15. Taka-ajatuksena se, et tarvittaessa olisi mahdollista pistää irrotuspiikki ja tehdä inseminaatio iltapäivällä, jos tilanne yllättäen näyttäisi siltä, ettei viikonlopun yli päästä. Riskiä pidin pienenä, enkä muutenkaan elätellyt toiveita kypsistä munasoluista. Vaikka Letrozol annos on tuplaantunut, ei oireita sen kummemmin ole ollut. Vaan kuinkas kävikään. UÄ:ssä limakalvo oli saavuttanut kaikkien aikojen ennätyspaksuutensa 8mm ja näytti hyvärakenteiselta. Vasemmassa ovariossa - siis HUOM vasemmassa(!) - oli 17-18mm johtofollikkeli.

Olin aiemmin jo mielessäni hivenen harmittellut sitä, että avoimen vasemman munatorven vieressä on sitkeästi nukkuva ovario, kun taas oikealla olevan tuottelijaan munasarjan torvi vetää nihkeästi. Aukiolotutkimuksessa nimittäin vasemmalla puolella oli hyvä läpivirtaus siinä missä oikean munatorven aukioloa sai etsiä urakalla. Lopputulemana molempien röörien pitäisi kuitenkin toimia. Ja nyt vielä vasen ovario, joka ei koskaan ole näyttänyt suurempia aktivoitumisen merkkejä, on sekin herännyt. Kerrassaan ilahduttavaa!

Sofi & Clearblue. Taas on millä tikuttaa.

Mikä lie kelkan kääntänyt? Letrotsolilla lie ilman muuta oma roolinsa. Rinnalla on mennyt vahva foolihappo-B-vitamiiniyhdistelmä, D-vitamiini ja sinkki. Gelee Royalen napsimisen aloitin alkukierrossa ja nostin annoksen 1000mg:aan letrotsolien loputtua. Olen myös kiinniitänyt  tässä kierrossa huomiota veden juomiseen ja riittävään uneen. Ravitsemus ja liikunta ennallaan. Onko joku noista tai kaikki yhteensä? Vai ei mikään? Ehkä edesauttavaa tekijää ei voi eritellä, ehkä sellaista ei ole. Ehkä tämä on vain sattumanvarainen hyvä kierto. Se, että jostain syystä jotain näytäisi tapahtuvan, on meille jo puolikas voitto.

Siispä jatketaan aktiivista tikuttelua. Mikäs siinä tikutellessa, kun postilaatikkoonkin napsahti uusi 56:n liuskan setti. Jos LH-testi ei plussaa viikonloppuna, tuupataan sunnuntaina munasolu liikkeelle Ovitrelle-pistoksella. Maanantaina aamupäivällä sit inseminaatioon. Ainoastaan viikonlopulle osuva yllätysovulaatio voi tämän suunnitelman vesittää.

Hiljainen ranta syysauringossa

Vesityksestä aasin siltana tämä tyttö lähtee ny mereen pulahtamaan kun syysilmakin on mitä mainioin. Ihanaa aloittaa viikonloppu hyvällä mielellä ja saunanlämmössä rentoutuneena. Talviuintikausi on täällä :)

N97.0 Ovulaatiohäiriö

Kypsytellään, ultrataan. Kypsytellään lisää, ultrataan taas. Tikutetaan jännittäen lähestyvää viikonloppua. Ohitetaan viikonloppu. Maanantaiaamu, kp 22, LH-testit sitkeästi hymynaamattomia. Venytetään soittoa klinikalle. Soittoa, jonka lopputulema on luovuttaa hoidoista tässä kierrossa ja palata astialle seuraavassa.

Viimeisin ultra viime viikolla oli lupaavampi kuin ensimmäinen. Se oli lohduttavaa, vaikka riemunkiljahduksiin ei ollut senkään jälkeen aihetta. Vasen ovario koisaa edelleen. Oikealla aihiot olemassa, jonkinlainen yritteliäs tähtifollikkelikin. Pieneksi luonnehditussa kohdussa 3-rakenteinen 5.5mm limakalvo.

Lääkäri piti yhtenä vaihtoehtona ultrata kolmannen kerran loppuviikolla ja pistää irrotuspiikki jos hyvältä näyttää. Päädyttiin odottamaan. Kyseessä on kuitenkin vasta eka hoitokierto. Vaikka sitä mielellään lähtisi jo inssiä koittamaan, tuntui irrottelu vähän hätäiseltä. Kun kiertoni on luonnostaan pitkähkö, niin mitä sitä munasolua varhaisesti hätyyttelemään, jos reppana ei ole vielä valmis irtoamaan kotipesästään. Suunnitelmaksi jäi jatkaa tikuttelua ja palata asiaan plussatessa tai uusien suunnitelmien merkeissä viimeistään tällä viikolla. 

Lääkäriltä sain mukaani B-lausunnon, jonka loppukaneettina N97.0  Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys

Siinä se seisoo; diagnoosi. Odotettu, pelättykin. Saas nähdä mitä Kela siitä tuumaa. Heruuko kassaan palautuksia lääkärinpalkkioista ja lääkkeistä. Nähtäväksi jää myös se, mitä mieltä itse olen - tulevina viikkoina ja kuukausina. Nyt ollaan ristiriitaisuuden vaakakupissa. Toisaalta on hyvä tietää, hyvä varautua. Toisaalta.. Noh, mietteliääksi epätietoisuus tuppaa pienen ihmisen aina saamaan.

Keskiviikkona lähden pariksi päiväksi työmatkalle, joten niillä main mennee aikaraja tämän kierron osalta. Loppuviikon jälkeen ei enää odoteta ovulaatiota, vaan kuukautisia. Puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen uutta höyryä koneeseen - katajaisen kansan taistelutahdolla.

Hiljast o

Follikkeliultra ei ollut täysin nimensä veroinen. Ainakaan, jos toiveena oli erottaa kuningatarfollikkeli. Sellaista ei nimittäin ollut.

Vasemman munasarjan kuorsaus on melkein kuultavissa. Oikea on havahtumassa, joskin johtotähdestä ei ollut varmuutta. Kierron hoitoa ja seurantaa jatketaan. Letrozolit uudelleen kehiin ja ens viikolla uus tsekki. Silloin päätetään edetäänkö inssiin vai luovutaanko hoidosta tässä kierrossa ja koitetaan paremmalla tuurilla sekä kovemmilla tropeilla ensi kuussa.

Tilanne lie normaalirajoissa (toivon mukaan ainakin hoidettavissa), mutta mietteliääksi se pienen ihmisen saa.

Kotiin tultiin kaupan kautta. Viikonlopun ruokalistaan osui kampasimpukkaa, rapuja, juustoja, graavilohta ja mediumina tarjottavat pihvit. Lasit sitä oikein hyvää valkkaria. Kissoille maistuvinta Gourmetia - tottakai. Jokaiselle jotain. Noin niinku lohdun tasapainon nimissä.

Ystävykset AMH ja FSH

Tänään tein sen. Luin hormoonimäärityksistä, joilla on mahdollista selvittää hedelmällisyyden astetta. Kaivoin tietoa, vaikka olin päättänyt, että en sitä tee. Sukelsin AMH:n ja FSH:n viitearvoviidakkoon. Mietin miten hedelmälliset vuodet voivat kiitää ohitsemme kuin hiljainen pikajuna. Luin pari riipaisevaa blogipostausta sammuvista munasarjoista. Eikä olisi pitänyt.

Päivän lyhyt lääketieteellinen oppimäärä: AMH (Anti-Muller-hormoni) kertoo munasolureservistä. Laskeva AMH kertoo reservin hupenemisesta. AMH:n laskiessa FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) pyrkii nousemaan yrittäen piiskata unisia munarakkuloita kasvamaan. Korkea FSH-arvo viittaa siis huonoon munasarjavasteeseen ja matala AMH munasolujen vähenemiseen. Toisin sanoen: uhkaavaan infertiliteettiin, hedelmättömyyteen.

Huoh.

Muistan miten ensikäynnillä ultraa katsoessaan Väestöliiton lääkäri näytti mietteliäältä. Hän tiedusteli olisiko ovulaatio mahdollisesti jo ohitettu. Kun pidin sitä mahdottomana, hän ehdotti näiden hedelmällisyyslabrojen ottoa. Keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että mahdolliset labraviitteet madaltuneeseen hedelmällisyyteen eivät kuitenkaan muuttaisi hoitosuunnitelmaa. Suoraan IVF:ään ei lähdettäisi, vaan inseminaatiota kokeiltaisiin joka tapauksessa ensin, kun ei voi tietää miten kehoni reagoi pieneen lääkkeelliseen tukeen. Päätin toistaiseksi olla menemättä labroihin. Jos tulokset eivät kuitenkaan tässä vaiheessa muuta mitään, niin en koe tarvetta niitä tietää. Tieto mahdollisesta fertiliteetin madaltumisesta vain aiheuttaisi lisäpainetta. Lisäisi tuskaa - kirjaimellisesti. Ei juuri nyt, kiitos.

Näitä ku pohtii, niin ohuesti alkaa jännittää se follikkeliultra. Niinä kertoina kun mua on satunnaisesti ultrattu, ei koskaan ole ollut komeaa johtofollia. Munasarjoja on ollut hankala löytää ja ne ovat näyttäneet unisilta. Joitain munarakkuloita on näkynyt, ei kuitenkaan jaettavaksi asti. Kohtuakin on luonnehdittu siroksi.

Mukavaa olisi, jos huomisessa uä:ssä edes toinen munasarja näyttäisi heränneeltä. Tän ekan folliultran venytin olevaksi vasta kp 12, sillä omien laskelmien mukaan pitkäkiertoisena LH-testi plussaisi vasta viikon päästä. Toki nyt on käytössä lääkkeet. Saas nähdä mihin niistä on. Onkohan siellä tapahtunut mitään? Jos ei, niin ehkä seuraavan kierron jälkeen vois ajatella niitä hedelmällisyyslabroja otettavaksi. Sittenkin.