Tässä mietin. Että montako inssiä on sopivasti.
On tyypillistä, että raskaus alkaa yleisimmin 3-5 inseminaation tuloksena. Heteroparien hoidossa - ainakin julkisella - en inssejä yleensä yli viiden tehdä. Meikäläisillä niitä teetetään kunnes itse laitetaan pillit pussiin tai nostetaan panoksia.
Meillä kävi pari vuotta sitten flaksi: lääkkeillä buustattiin 3kk ja ajoitusta tiirattiin. Kun tähdet osui kohilleen, tehtiin inssi ja PAM. Oli uskomaton tuuri.
Tällä kertaa alusta asti varauduttiin kolmeen viiva viiteen. Viisi - pääosin täydellisesti ajoitettua- meni heittämällä. Mut kaikki sen yli tuntuu olevan liikaa.
Pelko on jo berberissä; onko tämä turhaa? Kuinka monella raskaus on alkanut inssillä myöhemmin, jos se ei ole - edes kemiallisesti - ensimmäisen viitosen aikana tapahtunut? Missä vaiheessa JOS-sanalle lyödään hintalappu ja haudataan väliaika-loppuunkäsiteltynä pihametsään?
Miten minä nyt vasta tämän -ja sinut täältä löysin...? Jäin koukkuun ja aloin kahlata teidän kuulumisia, mutta nyt pakkko lopettaa. En ihan päässyt kärryille kaikesta, mutta jos ymmärsin, haasteita on - mutta myös kaikkea ihanaa. Onnea uudesta kodista - ja niin on jo iso tyytyä teillä että! Huh, ja ymmärrän tuon päiväkotiarjen alun... Me on sairastettu tammikuun puolivälistä joka viikko - ainakin joku siis kipeänä. Nyt vatsatauti nro 2 😁Kaikkea hyvää teille, ja tulkaa ihmeessä puhdistamaan marjapuskat ensi kesänä 😄
VastaaPoistaSiis iso tyttö! Automaattinen korjaus ei ihan aina ymmärrä mua 😆
PoistaArvasin :) Tullaan taatusti. Ja tulkaahan tekin tsekkaamaan Kalliopihlajamme, kun joku viikonloppu aikaa liikenee :)
PoistaMe mietittiin paljon tuota samaa. Jos oltaisiin tiedetty tästä projektista ja sen kulusta enemmän, oltaisiin varmaan siirrytty hoidoissa eteenpäin jo aiemmin. Alkuun ei käynyt mielen vieressäkään, että tosiaan, kertaakaanhan ei ole meidän insseistä tärpännyt edes kemiallista raskautta.
VastaaPoistaTilastollisesti vaimon ikäiselle ja terveelle ihmiselle kannattaa tehdä jopa 9 inssiä - vielä silloin onnistumismahdollisuudet on hyvät. Ja olihan niitä inssejä helppo jatkaa - tuttua juttua!
Nyt myöhemmin ajateltuna tiedän ainakin sen, että kahdeksan täysin tuloksetonta inseminaatiota oli liikaa.
Tämäpä. Jos tilastollinen mahdollisuus on olemassa (tämä oli ilahduttava uutinen) ja raskaus alkaa siitä kahdeksannesta tai yhdeksännestä, tie vain tuntuisi hiemat odotettua pidemmältä. Jos niiden jälkeen käpälässä on tyhjä arpa, jää jälkikäteen olo, että turhaa kaikki tyynni.
PoistaPs. Kuinkas vanha se sun puolisko on? Meillä molemmilla ikä alkaa kolmosella, Eira vielä lähempänä kolmeakymppiä, itse pian jo hätyyttelen neljääkymppiä. Ei tässä ihan älyttömästi ole aikaa ihmetellä..
Juu, kuudennen inssin jälkeen kun jatkoa mietittiin, puhui lääkäri että tilastojen mukaan onnistumismahdollisuus vielä yhdeksännelläkin kerralla on ihan yhtä hyvä, kuin sillä ekallakin inssillä. Osittain senkin takia me laitettiin vielä pariin inssiin toiveet.
PoistaVaimo on 26 vuotta; sen nuoren iän takia ei ollakaan tavallaan oltu vielä huolestuneita siitä, ettei raskaus ala. Koska on vielä aikaa! Vaikka toisaalta just sen nuoren iän takia onkin super erikoista ja melkein huolestuttavaa, ettei kertaakaan raskaus ole alkanut. Edes tosiaan se kemiallinen.
Meillä kans kävi sillon joskus mielessä, että kuinka monta inssiä kannattaa tehdä. Oltiin silloin vuosi sit marraskuussa onnellisia, kun neljännellä kerralla nappas, mutta kun se keskeytyi, alkoi taival taas nollasta. Silloin mietin, että mitä jos niitä inssejä sit loppupeleissä kertyykin ns. Huomaamatta yhteensä sit sen 8 tai enemmän, mutta onneksi kävi tuuri ja ekalla kerralla nappasi (periaatteessa 5inssi kerralla).
VastaaPoistaOliko teillä nyt niin, että raskautta yrittää nyt toinen osapuoli vaiko sama? :)
-Nipsu
Niinpä. Valoa antaa teidänkin tilanteessa se, että raskaus on onnistunut alkamaan. Kun se tapahtui kohtuullisen helposti kerran, se tapahtunee toistamiseen. Ja kaksi raskautta 5 inssistä on ihan huima prosentti. Se antaa kyl toivoa tän homman onnistumiseen :) Meillä yrittäjä vaihtui, niin nyt ollaan nollakokemuksella liikkeellä.
PoistaPettymykset ovat niin synkkiä.
VastaaPoistaItse koin, että naikkarilla oltiin kiinnostuneita vain lapsentekovehkeistä, ei yleisestä kunnosta. Kun piilevä terveysongelma saatiin korjattua ja keho toipui alkoi odotus luomuna. Mutta te olette jo varmaan sulkeneet pois muut raskautta hankaloittavat vaivat?
Periaatteessa ei ole syytä epäillä mitään, joten pohjalle on tehty perustutkimukset. Kilppariarvot on katsottu, samoin normaalia ovulointia merkkaavat hormoonit. Yläpäästä suun terveys on katsottu kuntoon ja alapäästä aukiolotutkimus oli ok. Ei viitteitä mistään gynekologisesta. Sen enempää ei ole skannattu, koska minkäänlaisiä viitteitä eiole suuntaa antamassa. Toki jotain voi olla piilevänä, mut tyhjästä on haasteellista - ja rahakastakin - lähteä haravoimaan, kun kaikki tutkimukset tehdään 100% omasta pussista ilman kela-korvauksia.
PoistaTohtiiko tässä kysyä, että minkämoinen piilevä ongelma oli kyseessä ja miten se löydettiin?
Omalla kohdalla inssimaksimi oli 3, mutta riippuu toki aina tilanteesta. Jos on terve, eikä mitään gynevaivoja tms todettu ja inssihinta olis kohdillaan, nii miksei niitä kokeilis tehä vaikka 6-8 kpl. Henkisesti se vaan on raskasta, jos käydään läpi monia epäonnistuneita kierroksia. Ei se ivf hoitokaan mene kaikilla putkeen, vaikka alkionsiirrossa olisi paremmat tsänssit raskautua. Siinäkin prosessissa on monta muuttujaa.
VastaaPoistaOikeassa olet. Ja raskaammaksi tuntuu muuttuvan kerta kerralta. Perusinssille kun klinikallamme ihan vähimmillään nykyään tulee hintaa (aiemman 650e sijaan) päälle 900e, niin katsoohan sitä sillä perspektiivillä et monenko kuukauden jälkeen ivf-rahat on suurin piirtein palaneet.
PoistaKun olisikin se kristallipallo! Mitä olen tässä itse kokenut ja tuttavapiiriä (naispareja/itsellisiä naisia) seurannut, niin tuntuu, ettei voi vetää mitään johtopäätöksiä esim. iän, painon, terveystilan suhteen. On ärsyttävän reipashenkisiä alle 3-kymppisiä, jotka käyvät useammankin IVF-hoidon läpi ja sitten meitä läskejä geriatrimutseja, joille kaikki on helpompaa kuin kukaan olisi ikinä uskonut. Mun lääkärihän oli pelkkien speksien mukaan vähän sitä mieltä, että tulenkohan ollenkaan raskaaksi, mutta inssien onnistumisprosentti onkin yllättäen pyöreät 100. Vihdoin lääkäri sitten myöntikin, että ekalla inssillä natsaaminen voi olla hyvää tuuria kerran, mutta jos useamman kerran käy sama, niin sitten kyse on jo hyvälaatuisista munasoluista. Mikä tietysti lämmitti vanhan akan mieltä.
VastaaPoistaToivottavasti seuraava hoito toisi pikkusisaruksen! Aurinkoista kevään odotusta!
Kiitos :) On se hienoa kuulla, et inssilläkin natsaa. Onhan meillä itselläkin sama kokemus (vaikka tälläinen vähän varttuneempi ovulaatiohäiriöinen olen), mutta se tuppaa lohduttamaan vähemmän nyt kun kuukausi kuukaudelta tulos on sitkeesti nega.
PoistaMeillä onnistui kuudennella inssillä, ja jos ei olisi onnistunut, olisimme varmasti vielä halunneet kerran tai kaksi yrittää inssiä ennen IVF:n siittymistä, siitä huolimatta että lääkärit olivat jo sitä mieltä että olisi jo viidennen jälkeen kannattanut siirtyä IVF:n. Olen terve, normaalipainoinen, ikä 30 vuotta. Tsmppiä teille, mitä päätättekin tulevan suhteen. Luottakaa, että vielä kaikki menee kuten toivotte.
VastaaPoistaJatkuva onnistumattomuus ja jokaisen kerran miettiminen inssien kannattavuudesta on raastava kokemus. Kolmas tyhjä arpa tuntui ainakin itselle henkisesti kaikkein pahimmalta. Siihen oli ladattu jo melkeisesti toiveita ( naispari onnistuu keskimäärin 3-5 inssillä) ja jo vähän kemiallista buustiakin.
VastaaPoistaMeillä poika sai alkunsa viidennellä kerralla ja jo sitä ennen mietittiin, olisiko neljän jälkeen pitänyt siirtyä IVF:ään. Ennen viidettä päätettiin melko isolla varmuudella, että kuudetta inssiä ei tehdä, vaan mietittiin jo IVF:n aikataulutusta – olisi esimerkiksi pitänyt jättää pari kuukautta väliin muiden suunnitelmien vuoksi. Sekin vaikutti puolittaiseen päätökseen, että meillä oli vielä kuudes olki pakastimessa, jonka riittoisuutta ajateltiin voivamme jatkaa IVF:llä. Nyt se viimeinen olki on säilytyksessä odottamassa, mitä sen kanssa jossain kohtaa tehdään vai tehdäänkö mitään. Meillä ei (onneksi) ensimmäisen kierroksen aikana päästy näkemään, olisiko raskaus alkanut viiden epäonnistumisenkin jälkeen.
Tsemppiä jatkosuunnitelmien tekemiseen ja erityisesti niihin jatkoyrityksiin!
Tsemppiä yritykseen!
VastaaPoistaOlen seuraillut blogia alusta saakka, meillä oli la päivää ennen Taavaa, vaikka synnärille päädyttiin vasta viikkoa myöhemmin. Nyt ollaan taas samoissa asetelmissa, eli elokuussa aloitettiin toisen yrittäminen.
Me ollaan laitettu rajaksi viisi inssiä (eka alkoi neljännestä), mutta en tiedä mitä oikeasti tehtäisiin jos ei tärppäisi insseillä.