Aika kuluu, määräpäivä lähenee. Onko mitä valmiina? On - kaikki. Ja samalla ei mitään. Siis periaatteessa Taavan jäljiltä meillä on ihan kaikki tarvittava säästössä, sillä olihan toiveissamme melko lyhyt ikäero. Kun vauvalle ei ole tarvinnut hankkia uutta arsenaalia, vaan on voinut tuudittautua ajatukseen laatikoista löytyvistä kamoista, niin hups - siellä ne helposti viipyilevät. Laatikoissa.
Tänään heräsin todellisuuteen; laskettuun on enää kymmenen päivää. Supistaa päivittäin jo siinä määrin että maidontuotantokin on aktivoitunut.. Sairaalakass(e)ista ei tietoakaan. Kaukalo telakkoineen varastossa. Vaatelaatikot purkamatta ja perkaamatta. Rätit, vaipat, aluset, hoitotarvikkeet esiin ottamatta. Kodinhoitohuoneen hyllyjä ja laatikoita on vapautettu vauvan käyttöön, mutta sielläpä sitten ovat pari päivää odotelleet tyhjillään.
Pinnasänky kannettiin kirjastohuoneeseen pienen yökylävieraan unisijaksi pari viikkoa sitten. Edellisyön puhteena makkarin järjestys ja kalustus ruukattiin uusiksi. Se aiheutti väliaika-kaaoksen työhuoneeseen. Pinnasänky sentään läheni kohdettaan ja löytyy riisuttuna makkarista. Valmiiksi pedattuna se ei ole ja osin parempi niin, sillä suosio esikoisen ja kissojen keskuudessa on kiitettävä.. Lisäksi perhepedin turvallisuutta lisäämään Taimelle suunnitellaan tehtäväksi unipesä, joka on meille uusi tuttavuus. Sekin olisi tarkoitus tehdä maanantaina..
Entä sairaalakassi(t)? Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin parhaaksi aloittaa pakkailun hospitaalivisiittiä varten. Ostin pränikän hammasharjan, tahnan, dödön ja kaivoin esiin lanoliinituubin. Pussakkaan kosteusvoide, perustarpeet peseytymistä varten ja harja hiuslenkkeineen ja.. ..sitten löi tyhjää. Noh, se puhelin latureineen ja neuvolakortti kopataan mukaan lähtiessä.
Kaivoin 2016 blogitekstin sairaalakasseista luntatakseni mitä silloin on ollut pakattu mukaan ja mitä kotiutuskassiin. Näköjään silloinkin lähtökassia on kasailtu vajaa viikko ennen laskettua aikaa ja kevyeksi on jäänyt. Sinällään mikään ei ole muuttunut. Toivon, että sairaalavisiittimme jää tavanomaisen lyhyeksi jolloin emme tarvitse ajanvietettä vaan aika kuluu tehokkaasti tositoimissa ja uutta tulokasta ihmetellessä. Sairaalassa molemmat vauvan kanssa käytämme tarjolla olevaa vaippa- ja hoitotarviketarpeistoa (joka viimeksikin osoittautui ihan kiitettäväksi) sekä pukeudumme monen pesun pehmentämiin sairaalavaattesiin. (Miten ihanaa onkaan vaan nakata tahriintuneet vaatteet pussiin muiden pyykättäväksi ja hakea hyllystä uudet.) Sairaalassamme suositaan ihokontaktia, joten liiveille tai suojille lienee vähemmän käyttöä. Toki niitäkin molempia on synnytysvuodeoastolla tarjolla, joten omat pakkaan vasta kotiutuskassiin ja niiden sijaan sujautan sairaalakassiin pari harsoa. Maidonkerääjää etsin, mutta kun en suosiolla heti löytänyt, luovutin. Tuskin tarvitaan.
Kotiutuskassiin on mietinnässä lähinnä vaatearsenaali itselle ja vauvalle.. ..taas päänvaivaa, kun kelistä, vauvan koosta tai omasta kunnosta ei tiedä.. Sirolta Taimi vaikuttaa, joten silkkipipon ja merinovillaisen peiton kaveriksi hänelle pakataan koon 44 vaatteita. Niitä, jotka ovat edelleen laatikoissa vaatehuoneessa.. Jos hän kokonsa puolesta yllättäisi, Eira nakkaa mukaan koon isommat vaatteet ennen kuin kotiutuspäivänä tuo kassin osastolle. Siis siitä laatikosta, joka niin ikään edelleen on Taavan kaapin päällä.
HEP - korjaus; tässä kirjoitellessani Eira ennätti kiikuttaa kyseiset laatikot kodariin purkua ja pesua varten. (Hei, hommahan etenee!) Ehkä niiden kanssa jatketaan huomenna, kun ei tässä jäniksen selässä olla :D
Onhan se sairaalan ykköskassinkin (= käytännössä pesupussin) pakkaaminenkin jo ihan hyvä saldo, eik jeh?
Aika menee niin nopeasti! Hullua, että teidän Taimi saattaa mahdollisesti olla jo täällä. Onnea tulevaan tai onnea jo tapahtuneesta!
VastaaPoista