Verkkoja ja rokotteita

Meidän kylällä on mammaryhmä. Sellainen synnyttäneiden rinki. Saanut alkunsa vauvatapaamisesta, jonka lastenneuvolan terveydenhoitaja järjestää, jotta äidit löytäisivät toisensa. Saisivat kahviseuraa ja verkostoituisivat. Etteivät masentuisi - sanoisi isäni - kun ei ole "mitään tekemistä". Muutaman äidin rinki on pullataikinana paisunut käsittäen nyt vajaa 15 ensi- ja uudelleensynnyttäjää vm.2016.

Ringin WhatsApp ryhmän tiedot sain lastenneuvolan hoitajalta jo elokuussa. Koska tässä on ollut menoa, meininkiä ja kyläilijöitä koko kymmensormijärjestelmälle, emme ole mammojen WhatsAppin kyytiin ängenneet. Olemme Eiran kanssa ehkä muutenkin ohuesti nihkeitä verkostoitumaan. Emme säädä Setan toiminnassa, emme deittaa sateenkaariperheitä. Tuntuu että vanhojakaan ystäviä en ennätä nähdä siinä määrin kun haluaisi, joten uusia ei juurikaan tule hamuttua.

Viime viikolla kaupan pihalla kuitenkin törmättiin perhevalmennusryhmäläiseen, jolle oli syyskuussa syntynyt tyttö. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olin osa kylän mammaryhmän ketjua. Sittemmin viestiä on alkanut pukata parinkymmenen päivätahtia. Viikossa eteeni on avautunut mahdollisuus halloween nyyttäreihin, päiväkahvituksiin, perhekerhoon NOSH-esittelijöineen ja parin viikon päästä häämöttävään pikkujoululeffailtaan. Naamiasnyyttärit ja pikkujoulut skippaan, mutta tänään kolmen naisen koplamme osallistui kokoontumisajoihin erään mammaryhmäläisen luona. Naispari ei häkellyttänyt seuruetta (ehkä juttu oli jo ehtinyt kiiriä?). Kaffipöytähölötykset kulkivat tutuissa, äiti-aivoille sopivissa aiheissa. Millainen tutti (sain vinkkejä, kun Taava ei tuttia oikein huoli), nukkuminen, vaunuilu, leffaillan leffa ja isänpäivä. Joulu ja anopit. Lapset itki vuorotellen, isommat sisarukset söivät ahnaasti suklaata. Vauvoja syötettiin pulloista ja rinnoista. Värikästä menoa. Ihan varma en vielä ole, mitä mieltä olisin ryhmäilystä. Päivä poiki kuitenkin kutsun huomiselle, johonkin terveysiltapäivään. Eira karkaa työvelvollisuuksiin vedoten Helsinkiin. Mä en tohtinut kieltäytyä, joten mikäli estettä ei tule, niin nyt ryhmäydytään kunnolla.

Klassikko

Ja mikäpä estäisi? Tällä kertaa pikkuneiti. Olimme nimittäin iltapäivän päätteeksi 3kk neuvolassa ja rokotuksilla. Käynti sujui mukavasti, kehitys oli ikätasoista ja kasvu hyvää. Pituutta oli 59.3cm ja painoa 5565g. Painonnousu on jonkin verran hidastunut, mutta kun omalla käyrällään kasvaa ja on tyytyväinen niin esteitä täysimetyksen jatkamiseen ei ole. Ja sitten ne rokotukset.

Rokotteet ovat terveysvalinta, jonka vanhemmat tekevät lastensa puolesta. Rokotuksista sinällään voisi kirjoittaa pitkän ja polveilevan breivin. Puhua ennusteista, tutkimuksista, sairastuvuuden seurauksista. Sille linjalle en lähde, vaan totean että tunnen riittävästi erityislapsia, joiden rokottaminen ei ole mahdollista. Lapsia, joille ilman suojaa harvinaiset taudit ovat potentiaalisesti kohtalokkaita. Koska oma lapsemme on tiedettävästi terve, hänen rokottamisensa suojaa paitsi häntä itseään, myös muita. Normaalitilanteessa katsonkin rokottamisen yhteiskunnalliseksi kansalaisvelvollisuudeksi, sanovat pietarsaarelaiset äiti-ihmiset mitä tahansa. Näin ollen päätimme Taavankin saavan normaalit neuvolaohjelman mukaiset, paljon tutkitut perusrokotteet.

Tänään niistä vuorossa oli ensimmäiset piikkirokotteet; pneumokokki (aivokalvontulehdus, keuhkokuume, korvatulehdus) ja viitosrokote (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio ja Hib-taudit, kuten aivokalvontulehdus, kurkunkannentulehdus ja verenmyrkytys). Ihka ekan rotarokotteen tyttö sai suun kautta jo 2kk neuvolassa. Siitä ei tullut juurikaan murhetta, paitti nyt niitä kakkajuttuja. Lentävää, vihreää, haisevaa, vaahtomaista, limaista, tiedättehän? Tänään sama satsi uudestaan ja päälle piikit molempiin reisiin. Rota meni mussutellen alas, pistoksista tuli arvatenkin itku. Onneksi terkka oli nopeakätinen pistäjä. 

Iltaa kohden Taava sitten väsähti ja tuttu väsyitku muuttui korkeakonsertiksi. Leijonaneito karjui vedet silmissä ja puikotti jalat oikosena. Rinta rauhotti vain hetkellisesti, lämpö alkoi kohota. Käteenkin tyttö tuntui kipeältä, yötä vasten sai 60mg Panadolin, joka pian rauhoitti nukkumaan. Nyt nyytti tuhisee. Jännitetään yötä ja huomista päivää. Pidetään peukkuja, et rokotereaktio oli lyhyt ja aamulla vastassa on taas tuttu neiti Aurinko. Jos ei, niin huominen menee kotona suppopilvessä ja sylitellen, terveysverkkoiltapäivät jääköön unholaan.