lauantai 11. helmikuuta 2017

Pienokaisen pistäminen

Tämän viikon verikokeilla käyminen jännitti aika lailla. Äitiä lähinnä, leijonaneitohan ei sitä osannut jännittää. Edelliset kokeet otettiin Taavan olessa 2.5vkon ikäinen ja tuolloin avonäytteen otto käsivarren taipeesta onnistui laakista. Nyt kuitenkin puolivuotias pelkää ja vääntelehtii jo eri tavalla.

Pienen lapsen kivunhoiton on osa laadukasta hoitotyötä. Kaksiviikkoisella siihen toimi glukoosoliuos. Puolivuotias tarvitsee jo kivunlievitystä, jos pikkupilttiä haluaa epämiellyttävyydeltä säästää. En tiennyt miten julkisella puolella on mahdollista saada etukäteispuudutusta pikkuihmisille, mut siihen en lähtenyt luottamaan. Toiseksi; vaikka puudutelaastarin saisikin, niin labra-aulassa väen (=tautiaikaan flunssien ja norojen) joukossa puutumisen odottelu ei houkuttanut.

Taavan kummitädiltä saimme Tapin-nimistä puudutetta. Alkuun se mietitytti. Enstekseen aprikoin pikkupotilaamme nuorta ikää. Alle 3kk ikäisillä kun on todettu puudutteen käytössä systeemisiä vaikutuksia. Kliinisesti merkityksettötöntä, mut kuitenkin. Mietin myös sitä, miten puuduteaineilla on tapana "vetäyttää" suonia ja vaikeuttaa näytteen ottoa. Tuoteselosteesta löytyi annosteluohjeet 0-3kk ja 3-12kk ikäsisille pienokaisille, joten rohkaistun lääkettä laittamaan. Annostelimme 1cm pätkän puudutetta toiseen taipeeseen ja peitimme sen suojakalvolla noin 45min ennen varattua näytteenottoaikaa. Toisen taipeen jätimme puhtaaksi siltä varalta, et pienet suonet karkaavat puudutteen alta, eikä kivuttomasta taipesta näytettä saada.

Näytteenotto oli minuutilleen. Jouduttiin herättämään tyttö päikkäreiltään, niin itkuhan siitä tuli. Herkisteli lähelle tulevia vieraita tätejä, teipin irrotusta ja käteen kiristettävää staassia. Leijonaneito oli sylissäni ja toisen hoitajan kanssa pidettiin kiinni, kun toinen viritteli avoverinäytteen. Pian tyttö rauhottui, itku loppui kesken verinäytteen valuttamisen. Taava jäi kattelemaan hämmentyneenä tätejä ja neulaa. Suoni oli hyvä, yhellä pistolla pärjättiin ja ilmeisen kivuttomasti. Kiitos Tapin ja ammattitaitoinen (joskin 50%:sesti hymytön) henkilökunta.

Nyt on muistona pienet mustelmat ja teipistä punaiseksi herkistynyt iho. Vielä ei ole jännääminen ohi. Odotamme tuloksia leukosyyttierittelystä (diffi), veren hyytymistaipumuksesta (inr-arvo) ja perusverenkuvasta trombosyyttitasoineen. Tiistaina soittoaika lääkärille ja jatkot sen mukaan. Toivottavasti jatkoja ei tule.

2 kommenttia:

  1. Voi kunpa ei paljastuisi mitään jatkoja tarvitsevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sitä sormet ja varpaat ristissä täällä toivotaan.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)