Perhekäsitykseen liittyy oletus maskuliinisuuden ja
feminiinisyyden tasapainosta. Ennakko-oletusten maailmassa tuo tasapaino vaati
sukupuoliroolit, miehen ja naisen. Roolit puolestaan kaipaavat ulkoisia merkkejä
tullakseen tunnistetuksi. Stereotyyppistä suhdekäsitystä tukevat sironkauniit
homopojat ja rempseät siilitukkaiset poikatytöt. Entä kun ero ei ulkoisesti ole
merkittävä. Tarvitseeko roolit silloinkin jakaa? Mihin roolit ylipäätään
perustuvat?
Roolilila viitataan pariskunnan keskinäiseen työnjakoon ja
sellaiseen käyttäytymistapaan, jota ympäristö kummaltakin odottaa. Hallitsemme
todennäköisesti useita rooleja; tyttären, kummitädin, työntekijän, ystävän.
Kussakin korostuu ryhmän kannalta parhaat ominaisuutemme. Ryhmän toiminnan
kannalta roolit ovatkin välttämättömiä. Niillä tuodaan selkeyttä siihen miten
maailma makaa. Entä sukupuoliroolit? Juurtuneet tiukasti meihin mm.
naistentyöt/miestentyöt-ajatteluna. Nekin ovat kohtaamassa muuttuvan
maailman murroksen. Töiden jakoon ei heterosuhteissakaan enää lähdetä mustavalkoisesti. Puhumattakaan itsellisistä ihmisistä, yksinhuoltajista tai
leskistä. Ei mootoripyörä tee naisesta miestä, eikä mankelointi
miehestä naista. Miksi naisparissa asia sitten olisi toisin?
Kai tasapainon tavoittelu kuitenkin roolittaa automaattisesti. Tuohon roolitukseen uskon naisparien suhtautuvan eri tavoin. Toiset kokevat sen itsekin luonnikkaaksi, toiset närkästyvät roolien tavoittelusta. Minulla ja avovaimollani Eiralla ei varsinaista roolijakoa ole. Tai on, mutta se vaihtelee tilanteesta toiseen. Leikkisästi puhumme siitä, miten keräämme miespisteitä. Aivan. MIES-pisteitä. Niitä saa autonrenkaiden vaihdosta lasitölkin avaamiseen. Toiselle pisteitä ropisee alikersanttiudesta, toiselle rekkakuskin työstä. Molemmat haaveilivat poliisin ammatista ja kuitenkin ajautuivat työskentelemään naisten maailmassa kauneuden ja terveyden parissa. Naispisteitä sen sijaan molemmilla oletettavasti on omasta takaa. Molemmilla keikkuu takaraivolla ponnarit. Toinen meikkaa ja käyttää korkoja, toinen on ihastunut mekkoihin ja asusteisiin. Eira sisustaa, minä puuhastelen kasvimaan ja istutusten parissa. Molemmat kokevat raskauden, synnyttämisen ja äitiyden luonnolliseksi osaksi omaa minäkuvaa ja kehoa.
Hääkortti onnelliselle parille löytyi kesälomallaTurun Rusetista. |
Kai tasapainon tavoittelu kuitenkin roolittaa automaattisesti. Tuohon roolitukseen uskon naisparien suhtautuvan eri tavoin. Toiset kokevat sen itsekin luonnikkaaksi, toiset närkästyvät roolien tavoittelusta. Minulla ja avovaimollani Eiralla ei varsinaista roolijakoa ole. Tai on, mutta se vaihtelee tilanteesta toiseen. Leikkisästi puhumme siitä, miten keräämme miespisteitä. Aivan. MIES-pisteitä. Niitä saa autonrenkaiden vaihdosta lasitölkin avaamiseen. Toiselle pisteitä ropisee alikersanttiudesta, toiselle rekkakuskin työstä. Molemmat haaveilivat poliisin ammatista ja kuitenkin ajautuivat työskentelemään naisten maailmassa kauneuden ja terveyden parissa. Naispisteitä sen sijaan molemmilla oletettavasti on omasta takaa. Molemmilla keikkuu takaraivolla ponnarit. Toinen meikkaa ja käyttää korkoja, toinen on ihastunut mekkoihin ja asusteisiin. Eira sisustaa, minä puuhastelen kasvimaan ja istutusten parissa. Molemmat kokevat raskauden, synnyttämisen ja äitiyden luonnolliseksi osaksi omaa minäkuvaa ja kehoa.
Kumpi siis on kumpi? Emme osaa vastata. Emmekä tunnu
kaipaavan siihen vastausta yhtä kipeästi kuin ympäristö. Huomenna on Eiran
veljen häät. Peitellyn uteliaita katseita. Juhlavat nutturakampaukset ja mekkomme
eivät tee johtopäätöstä vieraille helpoksi. Kertooko tanssilattialla ottamamme
tanssiote rooleista sentään jotain? Tanssiote on juhlaväelle nähtävissä. Entä se
kumpi valssissa vie? ;)
Huomista juhlarekvisiittaa. Mukana ihanainen Utajärven sydän, joka parahiksi saapui tänään postissa. |