Kumpi on kumpi?

Yleisin kohtaamamme kysymys; kumpi teistä on kumpi? Tiedustelu on vilpitön. Silti hivenen koominen, kun sillä hakee yksinkertaistetusti vastausta siihen kumpi naisista on mies.

Perhekäsitykseen liittyy oletus maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainosta. Ennakko-oletusten maailmassa tuo tasapaino vaati sukupuoliroolit, miehen ja naisen. Roolit puolestaan kaipaavat ulkoisia merkkejä tullakseen tunnistetuksi. Stereotyyppistä suhdekäsitystä tukevat sironkauniit homopojat ja rempseät siilitukkaiset poikatytöt. Entä kun ero ei ulkoisesti ole merkittävä. Tarvitseeko roolit silloinkin jakaa? Mihin roolit ylipäätään perustuvat?

Roolilila viitataan pariskunnan keskinäiseen työnjakoon ja sellaiseen käyttäytymistapaan, jota ympäristö kummaltakin odottaa. Hallitsemme todennäköisesti useita rooleja; tyttären, kummitädin, työntekijän, ystävän. Kussakin korostuu ryhmän kannalta parhaat ominaisuutemme. Ryhmän toiminnan kannalta roolit ovatkin välttämättömiä. Niillä tuodaan selkeyttä siihen miten maailma makaa. Entä sukupuoliroolit? Juurtuneet tiukasti meihin mm. naistentyöt/miestentyöt-ajatteluna. Nekin ovat kohtaamassa muuttuvan maailman murroksen. Töiden jakoon ei heterosuhteissakaan enää lähdetä mustavalkoisesti. Puhumattakaan itsellisistä ihmisistä, yksinhuoltajista tai leskistä. Ei mootoripyörä tee naisesta miestä, eikä mankelointi miehestä naista. Miksi naisparissa asia sitten olisi toisin?



Hääkortti onnelliselle parille löytyi kesälomallaTurun Rusetista.

Kai tasapainon tavoittelu kuitenkin roolittaa automaattisesti. Tuohon roolitukseen uskon naisparien suhtautuvan eri tavoin. Toiset kokevat sen itsekin luonnikkaaksi, toiset närkästyvät roolien tavoittelusta. Minulla ja avovaimollani Eiralla  ei varsinaista roolijakoa ole. Tai on, mutta se vaihtelee tilanteesta toiseen. Leikkisästi puhumme siitä, miten keräämme miespisteitä. Aivan. MIES-pisteitä. Niitä saa autonrenkaiden vaihdosta lasitölkin avaamiseen. Toiselle pisteitä ropisee alikersanttiudesta, toiselle rekkakuskin työstä. Molemmat haaveilivat poliisin ammatista ja kuitenkin ajautuivat työskentelemään naisten maailmassa kauneuden ja terveyden parissa. Naispisteitä sen sijaan molemmilla oletettavasti on omasta takaa. Molemmilla keikkuu takaraivolla ponnarit. Toinen meikkaa ja käyttää korkoja, toinen on ihastunut mekkoihin ja asusteisiin. Eira sisustaa, minä puuhastelen kasvimaan ja istutusten parissa. Molemmat kokevat raskauden, synnyttämisen ja äitiyden luonnolliseksi osaksi omaa minäkuvaa ja kehoa.

Kumpi siis on kumpi? Emme osaa vastata. Emmekä tunnu kaipaavan siihen vastausta yhtä kipeästi kuin ympäristö. Huomenna on Eiran veljen häät. Peitellyn uteliaita katseita. Juhlavat nutturakampaukset ja mekkomme eivät tee johtopäätöstä vieraille helpoksi. Kertooko tanssilattialla ottamamme tanssiote rooleista sentään jotain? Tanssiote on juhlaväelle nähtävissä. Entä se kumpi valssissa vie? ;)

Huomista juhlarekvisiittaa. Mukana ihanainen Utajärven sydän, joka parahiksi saapui tänään postissa.