Todellinen helmi, Simpukka

Istun koulutuksessa. Kuuntelen esitystä lapsettomien Simpukka ry:stä samalla kun saan sähköpostiin viestin lapsettomuushoitajaltamme. Viesti alkaa kysymyksellä "Mitä kuuluu, miten jakselette?" Tuntuu hyvältä. Meistä välitetään ja ollaan kiinnostuneita.

Simpukka ry:n vihkosia

Kuinka tärkeää pienelle ihmiselle onkaan saada kokemus ymmärryksestä ja siitä, ettei ole yksin. Saada tukea sekä rohkaisua tuntemuksien jakamiseen myös omien läheisten kanssa. Samaa ajaa lapsettomien yhdistys Simpukka. Ilahdun huomatessani miten yhdistyksessä on huomioitu erilaiset lapsettomuuden muodot; primaari- ja sekundaarinen lapsettomuus, lahjasoluhoidettavat, hoitojen jälkeen yksin/kaksin elämäänsä jatkavat jne. Jokaiselle jotakin.

Sydäntäni lämmittää erityisesti SimpukkaParit-parisuhdetoiminta. Onhan lapsettomuus on yhteinen kriisi, joka vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen. Se voi olla parisuhteelle uhka tai mahdollisuus, jossa merkityksellistä on yhteisten voimavarojen löytäminen, vuorovaikutus, kommunukaatio. Hetkessä, jossa jälkikasvun kaipuu värjää päivät, on arvokasta keskittyä myös siihen mitä kaksi aikuista ovat toisilleen - kuinka suurta he ovat yhdessä.

Lapsen muotoinen unelma

Lapsettomuus on asia, jota joutuu käsittelemään koko loppuelämän. Sitä voisi verrata haavaan, joka vuosien saatossa arpeuduttuaankin on ajoittain kipeä. Lapsettomuuden kipeys ei katoa ajan, raskauden tai lapsen saanninkaan myötä, vaan muistossamme se pelkoineen on osa identieettiämme.

Simpukka tekee paljon hyvää työtä lapsettomuuden avaamiseksi. Aktiivitoimintaa on ryhmien ja tapahtumien muodossa. (Esim. Helminauhaverkosto lahjasolupareille toimii aktiivisesti kaupungissamme.) Sen ohella Simpukka julkaisee aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja infolehtisiä. Ei pelkästään lapsettomuudesta kärsiville, vaan myös heidän läheisilleen ja ammattilaisille. Ymmärrettävää kieltä ja käytännön ohjausta. Yleissivistävääkin.

Koulutuksen ensimmäisen vartin aikana Simpukka ry oli saanut ainakin yhden uuden jäsenen, minut. Minulle tuli nimittäin siitä vähän samanlainen fiilis kuin kirkkoon kuulumisesta; Vaikka aktiivitoimintaan en koe tarvetta osallistua, voin olla varma, että jäsenmaksullani tehdään lähimmäisten parissa arvokasta työtä.

Ollaan ihmisiä toisillemme.