Olen siinä iässä, missä ystäväpiiriin on jo vuosikymmenen ajan tupsahdellut vauvoja tasaiseen tahtiin. Siitä johtuen kaapeissani on kutakuinkin aina ollut jotain vastasyntyneelle vietävää, jonka voi vain kaapata ensivisiitille mukaan. Kun Eiran kanssa aloittelimme lapsiprojektiamme, huoleton asenteeni vauvanvaatteiden ostoon muuttui. Aiemmin vauvanvaatteet ovat olleet nimettömiä. Projektin alkumetreillä alkoi tuntua siltä, et jos raskautta yrittäessä tai tuoreeltaan plussatessa tekee hankintoja omaa lasta ajatellen, aiheuttaa se mulle vain ahdistusta ja lisäpainetta. Suhtauduin semipessimistin realismilla raskauden alkamisen venymiseen ja alkuraskauden keskenmenojen yleisyyteen. Minulle "omien tarvikkeiden" olemassaolo olisi tehnyt mahdollisesta surun päivästä entistäkin mustemman.
Eira puolestaan on todellinen kirpparikuningatar, joka luonnostaan tekee kivoja löytöjä. Jouduin ohuentiukkaan sävyyn hillitsemään hänen ostosintoaan (=kieltämään ostostelu), ettei kotiin alkaisi kulkeutua enenevissä määrin vauvantarvikkeita. Starttilaukaus asetettiin alkuun varsin korkealle; h.22 synnytyksen rajalle tai aikaistettuna vähintään puolen välin rakenne-uä:n jälkeen. Ystäviltäni sain napakkaa palautetta nihkeydestäni ja ohjeen laskea rajaa h.12 ultraan. Oikeassa olivat. Ei oman varoivaisuuteni tarvitse rajoittaa Eiran iloa ja kepeää odotusta, johon hän suhtautuu mua positiivisemmin ja luottavaisemmin.
Toisaalta "raja" näytti olevan muutenkin symbolinen. H.9 tienoilla avasin makkarin kaapin alahyllyllä olevan laatikon. "Mitä nää on?" Laatikossa oli jemmassa kudottu vaunupeitto, kankainen kissahelistin ja muuta pikkuihmisen tavaraa. Sopimuksen ala-artiklassa näyttikin olevat pieni printti, jossa sanotaan ostoskelun olevan sallittua, kunhan mä en tiedä siitä :D Olihan ne sen verran suloisia, ettei kompromissista voinut olla käärmeissään.
Itse oon hiljalleen lämmennyt ostosajatukselle. Ilman minkäänlaista ostostarkoitusta olen perehtynyt vaunu-turvakaukalo-kestovaippa-tarjontaan, joiden valikoimien nyanssit ovat aiemmin olleet täyttä hepreaa. Olen alkanut orientoitua siihen, et jossain vaiheessa hankinnat tulee tehtäväksi. Isot ja pienet.
 |
| Piilotetut Kissa-helistimet ja PikkuSiilin antia |
Tovi sitten päätimme tutustua kaupungin suosittuun lastentarvike-kirppikseen, PikkuSiiliin. Siellä rekit notkuivat pikkuihmisten vaatteita, käytävät kuhisivat äiti-ihmisiä. Vähä vähältä luovuin varovaisesta kuljen-kädet-taskussa-defenssistäni ja antauduin kohnaamaan vaatevirtaa. Olin pääsemässä parhaaseen hypistelyn alkuun, kun kuulin tutun äänen. Nopeasti vilkaistuna eräs loppuraskaanaoleva työkaverini oli ystävänsä kanssa tsekkaamassa lastenvaunuja vähän matkan päässä. En ole vieläkään kertonut töissä raskaudestani, joten työkaveriin törmäyksen uhka sai aikaan primitiivireaktion: laskin vauvanvaatteet käsistäni ja poistuin rauhallisin askelin toiseen suuntaan. Hiiviin seuraavaan väliin Eiran kohdalle ja kähisin vaatteiden välistä tuttava-vaaran. Eira pyöritti silmiään virnistäen, eikä antanut uutisen häiritä itseään. Hänen ostostellessaan allekirjoittanut piilotteli rekkien välissä. Olin kuin peura ajovaloissa, hiippailin säikkynä käytävillä kuulostellen missä työkaverini etenee. Tosi leppoisaa.. ja ohuesti urpoa..? Eka lastenkirppistelyreissu ei siis menny täydellisesti putkeen.
 |
| PikkuSiilin bongauksia ja muuta mukavaa |
Tänä viikonloppuna oli ihanasti aikaa kirppistelylle, joten lähdimme uudelleen PikkuSiiliin. Tällä kertaa olin orientoitunut paremmin (+ työkaverikin oli juuri synnyttänyt ja oletettavasti kotona), joten kierrettiin rauhassa. Mukaan tarttui sukupuolineutraaleja valintoja hillittyinä ja pirtsakoina. Loppusaldona lipaston ylin laatikko alkaa täyttyä Kimalaisen vaatteista ja vanhoista vauvanleluista. Jos kaikki etenee hyvin (olen edelleen varpaisillani raskauden suhteen), niin saas nähdä mihin me hankintojen kanssa vielä joudutaan, kun tällä hetkellä ei olla ees raskauden puolivälissä.. :)
Kivoja löytöjä! Aivan ihania nuo pienet kissat! :) Hah, tuo sopimuksen pieni printti oli hyvä! :D
VastaaPoistaMinä olen alusta asti suhtautunut tuohon vauvanvaateasiaan niin, että muutama vauvanvaate kaapissa ei tee surusta yhtään sen vaikeampaa tai suurempaa siinä vaiheessa, jos vauvaa ei koskaan kuulukkaan. Nyt meillä on vaan se tilanne, että vaatteita on jo ehkä enemmän kuin muutama... olemmekin päättäneet että pyrimme pitämään vaatteiden ostelussa nyt taukoa ainakin sinne asti että plussataan, ihan vain siksi, että jää shoppailtavaa sitten varsinaisen odotuksenkin ajalle, ja siksikin, että sitten on tiedossa esim vuodenaika milloin vauva syntyy.
Nää on näitä outoja tunnepuolen juttuja :) Itsekin vähän yllätyin siitä miten vahva reaktioni hankintojen suhteen oli hoitokuukausina ja tuoreeltaan plussan jälkeen. Nyt kun viikot kuluu, niin pikkuhiljaa alkaa ajatuksiin tulla uskallusta ja olemassa olevat tarvikkeet eivät ole eläviä mörköjä :)
PoistaTseppiä teille ostostelun hillintään! Toivottavasti ei tarvii kauaa rajoitella ;)
Nämä ovat tosiaankin täysin tunnepuolen juttuja, ja näillä ehtii varmasti yllättää itsensäkin vielä monta kertaa. :) Olin aina etukäteen ajatellut etten varmaan uskaltaisi tehdä vauvanvaatehankintoja kuin vasta raskauden loppuvaiheessa, mutta mieli muuttuikin aivan täysin kun aloitimme projektin. Toinen asia on vauvan sukupuolen selvittäminen - olen aina ennen pitänyt itsestäänselvyytenä sitä että jos olisin/olisimme raskaana, haluaisin ehdottomasti selvittää vauvan sukupuolen raskauden aikana. Nyt olenkin vahvasti sitä mieltä etten haluaisikaan tietää sitä etukäteen. :)
PoistaHienoa! Yritän tehdä lähiviikkoina inventaaria ja katsoa, onko jonnekin vaatekaapin perukoille unohtunut vielä vauvanvaatteita aiemmin mainitsemieni myssyjen lisäksi. :)
VastaaPoistaNo mutta - kuulostaa mainiota :) Tosin kevään kaappi-inventaario kuulostaa kyl aika työläältä.. O_o
PoistaHei! Tämä oli jotenkin lohduttava postaus mulle. Oon itse nyt rv:lla 32 ja vasta nyt hankintojen tekeminen alkaa tuntumaan hyvältä ja oikealta. Nyt oon antanutkin siihen itselleni ihan 100% luvan. Ja vitsi se tuntuu hyvältä. Me yritettiin miehen kanssa 3 vuotta raskautta ennen kuin onnistuttiin, ja jotenkin tuosta ajasta jäi takaraivoon kytemään niin vahva epäonnistumisen ja menettämisen pelon tunne, että oli hurjan vaikeaa antaa itselleen lupaa alkaa nauttimaan ja iloitsemaan raskaudesta (vieläkin pelkään sanoa, että tulevasta lapsesta...). Nyt ihan viime viikkoina ollaan vasta kunnolla alettu miettimään kaikkia hankintakuttuja, vertailemaan vaunuja, kantoliinoja ja -reppuja, tilattiin kestovaippapakettikin torista... Ja äitiyspakkaus ja -rahahakemuksetkin tehtiin ihan muutama päivä ennen kuin 2kk laskettuun aikaan- raja tuli täyteen, aikaisemmin ei vaan uskaltanut. Vieläkin välillä hirvittää, entä jos jotain tapahtuu, vilkkaasti liikkuva sikiö yht'äkkiä hiljenee ja kaikki loppuu ennen kuin ehti alkaakaan...
VastaaPoistaMukava kuulla etten ole yksin hankintamörköjeni kanssa :) Välillä olen jo hyvillä mielin, välillä suloisuuksien olemassaolo aiheuttaa mietitystä. Pakkauksen kanssa ei täälläkään aiota pitää kiirettä vaikka paperit sitä varten saan jo maalis-huhtikuun vaihteen tietämillä. Jos sinne asti päästään.. Tänään aiheesta jutellessamme kysäisin Eiralta mitä me Kimalaisen tavaroille tehtäisiin jos jotain sattuisi.. Eli vaikeaa on luottaa raskauteen minunkin.. Eiköhän tämä tästä jossain välissä helpota. Kiitos rohkaisevastakin kommentista ja mielenrauhaa raskauden viimeisille viikkoille :)
Poista