Kaksi tuntia näyttää parin kerran perusteella olevan vakioaika, joka neuvolakäynnillä kuluu. Luulenpa ettei se enää ensikäynnin jälkeen olisi ollut tarkoitus, mutta juttua riitti ja aika kului. Ehkäpä ensi kerralla nla-hoitaja nakkaa meidät pihalle nopeammin :D
Käynnillä puhuimme sikiön kehityksestä, aisteista, tuntemuksista ja meistä vanhempina. Olimme Eiran kanssa täyttäneet etukäteen vanhemmuuden voimavarakyselyn ja sitä käytiin keskustellen läpi. Kerroimme lapsuuden kokemuksistamme, luonteistamme ja vanhemmuus-ajatuksistamme. Ensimmäisen kerran puhuimme pitkään jonkun kanssa vauvasta. Aktuellista uudesta ihmisestä. Vauvan tulemisesta ja elämänmuutoksista. Ei pelkästään sikiöstä ja raskaudesta. Vauvasta. Jännää ja hykerryttävää.
Päähenkilöllekin kuului hyvää. Hänen herttamainen asuissijansa kasvaa hyvää vauhtia ollen jo puolimatkalla kohti navankorkeutta. Kimalainen itse esiintyi edukseen, kun iänkellastama ja rohiseva doppler tavoitti hänen reippaan 150krt/min sykkeensä. Siihen päälle odottajan peruskontrollit; paine, pissa ja paino. Verenpaineessa pientä hivuttautumista ylöspäin, joka selittynee vallitsevalla päänsäryllä. (Jyskytys oli siinä määrin jäätävää, et hoitajan kirjoittamalla saikkaritodistuksella työpäiväkin jäi väliin.) Painoa on lähtötilanteesta noussut 1.3kg, joka on varsin maltillinen näin toisen trimesterin alussa.
Pyynnöstäni rutiinien kylkeen otettiin vielä toksoplasma-vasta-aineet. Mulla kun on iän kaiken ollut kissoja, jotka kulkevat ulko-ovesta mielensä mukaan. Nuorimmalla on alle vuoden iässä ollut sitkeä limainen suolistoinfektio, joka aika ajoin aktivoituu. Sopii kuvaan? Noh niin tai näin. Sairastettu infektio ja vastustuskyky olisi huojentava tieto paitsi kissojen, myös puutarhanhoidon ja monen muun toksoriskin kannalta. Mielenkiintoista nähdä minkä vastauksen saan.
Seuraavaksi sitten varattiinkin helmikuun loppuun lääkärineuvola. Siitä pari viikkoa ja onkin rakenne uä:n aika. Sen jälkeen parin viikon kuluttua seuraava neuvolan hoitajakäynti, jossa katotaankin jo Kelan paprut kuntoon. Perhevalmennusta väläyteltiin aloiteltavan toukokuun lopulla. Siis miten nopeesti nää hitaat viikot loppupeleissä kuluukaan O_o
Oi kun ihanaa ja jännää! :) Näin etukäteen ajateltuna raskausaika tuntuu ihan äärettömän pitkältä ajalta, mutta ainakin näin teidän blogia seuratessa tulee sellainen olo että eihän se niin pitkä aika olekaan vaan menee vauhdilla :)
VastaaPoistaNeljän viikon sykliin ku tottu, ni 40 viikkoo tuntu kyl oudolta. Välil tuntuu ettei aika kulu ollenkaan ja välil yllättyy miten viikkoluku onkin kasvanut. Varmaan eessä on päiviä molempiin suuntiin :)
Poista