"Kutsu isyyden selvittämiseen". Lastenvalvojan kirje odotti postilaatikossa synnytyssairaalasta kotiutujia. Kerrankin virkamieskoneisto oli ollut nopea. Sittenpä luuria käteen ja neiti valvojalta tiedustelemaan tapaamisen agendaa tilanteessa, jossa isyyttä ei ole selvitettänä. Meille kerrottiin isyyden selvitysprosessin keskeyttämisen olevan virallinen virkamieslausunto, jota varten järjestetään synnyttäjän kuuleminen. Avot. Henkkarit mukaan ja naisperheenä kohti naapurikaupungin lastensuojelua.
Lastensuojelun ovi on lukossa. Soitamme kelloa. Avaamaan tullut herrasmies katsoo meitä uteliaana; "Niin?" Pääsemme sisään kun osaan sanoa lastenvalvojamme nimen. Odotusaulassa ilmoitustaulu toitoittaa: "Oletko kyllästynyt huumeiden käyttämiseen? Mielenterveyden käsi. Nuorisoaseman avoin olohuone. Tietoa perheasioiden sovittelusta. Eronnut isä tai äiti, tule meille vapaaehtoiseksi. Pyydä apua. Tarinaa voi aina muuttaa. Toivotko itsellesi uutta ystävää?" Aivan. Apua ja tukea kaikille. Sateenkaaren värejä taululla ei näy.
 |
| Kutsu postitettu kaksi päivää syntymän jälkeen. |
Lastenvalvoja on nuori, mukava nainen ja tapaaminen varsin mutkaton. Jutustellaan meidän perhemuodosta ja tavasta, jolla lapsi on saanut alkunsa. Mukanani on varmuudeksi myös Väestöliiton hoitosopimukset alkuunpanotavan vahvistamiseksi, mutta niitä ei kaivata. Isyyden selvittäminen keskeytetään lausunnolla: "Lapsi on syntynyt hedelmöityshoidoista annetun lain 1 asetuksessa tarkoitetun hoidon tuloksena naiselle, joka on saanut hoitoa yksin, ja on selvitetty, että siittiöiden luovuttaja ei ole mainituin lain 16 asetuksen 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa hoidon tuloksena syntyneen lapsen isäksi."
Sen jälkeen olen virallisesti yksinhuoltaja. Piste. Kaksin, mutta yksin. Lastenvalvojalle sateenkaariperheiden edut ja esim.vanhempainvapaat ovat vieraita ja niistä jutellaan hyvä tovi samalla kun virkanainen sylittelee Taavaa. Kerromme miten uusi äitiyslaki olisi varsin suopea meille, jotka yhdessä tuumin hedelmöitysklinikan kautta lapsen hankkivat. Nykyisellä laisäädännöllä Taavalla ei ole mahdollisuutta kahteen juridiseen vanhempaan, sillä "susiparina" emme ole Kelan silmissä mitään eikä meillä ole mahdollisuutta perheensisäiseen adoptioon. Lopputulemana valvojan hämmennys ja vähemmän virkamiesmäinen lausunto off-the-records: Epäreilua. Onhan toi nyt ihan perseestä :D
Niihän se on. Vaikka itse sitä on tilanteeseen sulautunut. Olemme tyytyväisiä siitä, että esim. adoption evääminen selvisi meille jo raskausaikana adoptiolakia tavatessani. Olisi ollut aikamoinen pettymys jos suurin toivein synnytyksen jälkeen olisimme astelleet Pelan toimistoon vain kuullaksemme, ettei adoptio ole mahdollinen koska parisuhdettamme ei ole rekisteröity. Oravanpyörävaikutuksena Eiralla ei täten myöskään ole Kelan silmissä mahdollisuuttaa pitää isyys- tai vanhempainvapaata, jonka saaminen edellyttäisi adoption toteutumista ennen Taavan 1-vuotis synttäreitä. Suhdemuodostammekin Kansaneläkelaitos sivuillaan vielä erikseen tuumaa: "Jos samaa sukupuolta olevat henkilöt elävät yhteisessä taloudessa mutta eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan, heitä ei katsota avio- eikä avopuolisoiksi." Aivan. Tilastossa minä olen Taavan yh-äiti ja Eira mun kämppis, kunnes ristiäisten jälkeen haen käräjäoikeudelta tyttärelleni toista huoltajaa. Kun oheishuoltajuus (toivon mukaan ns.läpihuutojuttu) myönnetään, meille Eiran kanssa tulee yhteishuoltajuus ja Taavalla on paperillakin turvanaan kaksi aikuista. Silloinkin juridisesti leijonaneidolla on vain yksi vanhempi. Virnistän vinosti.
Paperilla asialla on väliä. Ei arjessa. Arjessa byrokratian jäykkyys todentuu vasta, kun jotain surullista, se ikävin vaihtoehto, tapahtuu. Ilman sitä me määritämme perheen. Vanhemmuus kasvaa perheessä. Se on osa meitä, osa tytärtämme. Tyttömme ei lapsuuden viattomuudessaan huomaa siinä mitään erikoista, että kotiamme asuttaa vain naisia. Vasta ympäristön hämmästys saa hänet aikanaan hämmentymään. Siihen asti kaikki on viattomin silmin niinkuin pitääkin - maailma makaa juuri kohillaan, siten kuin yhdessä oomme sen pedanneet <3
Kyllähän tämä byrokratia on varsin ulkona erilaisista perhemuodoista. No jos jotain positiivistä yrittää kaivaa tässä epäreiluudessa, niin ainakin saat yh-korotuksen lapsilisään (kunnes oheishuoltajuus on selvä tai tai ehkä silläkään ei ole mitään merkitystä, jos teitä ei katsota avopuolisoiksi??) ja elatustuen tietysti saat.
VastaaPoistaLastenvalvojalla käynti on ihan älytöntä meidän tapauksessa. Itse sanoin jo puhelimessa, että kyseessä on luovutetut siittiöt ja valvoja olikin tehnyt kaikki paperit valmiiksi. Allekirjoituksen otti jo odotushuoneessa ja lähdettiin pois. Koko hommaan meni ehkä 30 sekuntia, jos sitäkään. Monethan eivät edes vaivaudu menemään, sillä eihän sillä ole mitään merkitystä, sillä Kela ei vaadi lastenvalvojalla käyntiä elatustukea maksaakseen. Ystävälläni on kaksi lasta itsellisenä hankittuina ja kuulemma parin vuoden välein tulee jokin muistutuslappu lastenvalvojalta, mutta ei periaatteesta reagoi siihen mitenkään.
Me ihan mieluusti ja uteliaisuudestakin käytiin lastenvalvojalla, kun sellainen kiemura kaikille isättömille kuuluu. On virkamieskoneiston kansiotkin sitte suorassa ja case closed :)
PoistaJuuh, korotushomma menee juuri noin :) Eli oheishuoltajuus ei itsessään evää oikeutta lapsilisän yh-korotukseen. Avoliitto sen tekisi, mut koska Kelan kanta on mikä on, niin periastteessa tässä kohtaa on porsaanreikä joka mahdollistaa tuen saamisen. Koska me kuitenkin koemme lapsen vanhempina asuvamme avoliitossa, en ole yh-korotusta ajattellut hakea.
Miksi ette rekisteröi parisuhdettanne ihan vaan lapsen vanhemmuus ja huoltajuuskuvioiden vuoksi? Me rekkauduttiin 2015 kun esikoisen odotustai oli kulunut 5kk, ajatus oli odottaa avioliittolakia, mutta lapsen vanhemmuus ja huoltajuuskysymykset meni edelle. Tärkeää oli tietysti myös saada pitää isyysvapaat ja jaoimme myös vanhempainvapaat.
VastaaPoistaToki on aivan perheestä, että laki on epätasa-arvoinen ei-hetero avioparille.
Avoparille... Kännykän autocorrect.
PoistaItse mietin myös sitä että miksi ette paperilla tee asiaa helpommaksi ja vaan rekisteröidy? Näin me teemme. Avioliitto ei ole asiana tärkeä meille, mutta lapsen kannalta se on hyvin paljon. Emme ajatelleet rekisteröintiä ihmisille mainostaa, mutta se että se on paperilla on tärkeää. Jos vaan jotenkin pystyn helpottamaan lapseni turvallisuutta jollain tavalla, niin parisuhteen rekisteröinti on aika pieni vaiva meille aikuisille. Haluan virallisesti kaksi vanhempaa lapsellemme.
VastaaPoistaOliko teillä lastensuojeluun marssiessa mukaan klinikalta lääkärinlausuntoa vai uskoivatko vain sinun sanaan, että ei ole isää?
VastaaPoistaSoittelin tänään meidän kunnan lastensuojeluun sisäiseen adoptioon liittyen ja käskivät soittaa PeLaan. PeLasta sanoivat, että sisäisen adoption liitteeksi pitää toimittaa klinikan lääkärin lausunto. Aloin miettimään, tarvitaankohan tuota myös isyyden selvittämisen keskeytyksessä? Meidän on tosin tarkoitus ottaa isyyden tunnustamisen vastakohta (isyyden selvittämisen keskeytys?) puheeksi ensi kerralla neuvolassa. Jos isyyden voi nykyään tunnustaa siellä niin ehkä vastakohdankin pystyy hoitamaan jo siellä...
Meillekin Väestoliitolla lupailtiin lausuntoa adoptiota helpottamaan, mut toistaiseksi emme ole sitä pyytäneet. Haemme sen varmaan vasta jos huoltajuuden myöntämiseen käräjäoikeus lisäselvitystä kaipaa. Lastenvalvojalla lausuntoa ei tarvittu, vaan siellä luotettiin meidän sanaan. Mulla oli kyllä hoitosopimukset, -suunnitelmat ym. kirjallinen mukana, mut niitä ei kaivattu. Kaipa noissa virkamies-instansseissa pääosin asianosaisen kertomus riittää, kuhan siinä ei oo epäjohdonmukaisuuksia tai epäselvyyksiä. Adoptio on niin suuri ja pysyvä asia, et siinä lausunto kyl helpottaa. Eteenkin nykyisen isyyslain aikaan, kun virkamieskoneiston tarvii olla varpaillaan ettei mahd.biologiden isän olemassa ollessa hänen oikeuksiaan poljettaisi.
PoistaIsyyden selvittämisen keskeyttäminen lie oikea termi, tai se ainakin lapuissa lukee kun isyyttä ei selvitetä/tunnusteta. Mielenkiintoinen pointti tuo neuvolan osuus :) En ole tullut ajatelleeksi. Äkkiseltään valitettavasti luulen et se juna on vain yksisuuntainen ja systeemi pelkästään tunnustamista varten. Mitä aikatauluun ja sujuvuuteen tulee, niin perustunnustuskaan ei vahvista isyyttä ripeällä tahdilla. Syntymän jälkeen siinä on kuukauden harkinta-aika (miehellä mahdollisuus perua), jonka jälkeen paperit menee käsittelyyn (käsittelyaika 2-3vko). Eli etukäteen tunnustettuna isyyden vahvistamiseen menee helposti puolitoista kuukautta. Meidän tapauksessa homma oli kokonaisuudessaan paketissa lastenvalvojan käynnin yhteydessä, eli viikossa. Tässä kohdin vanha systeemi lastenvalvojalla vaikuttaa vielä nopeammalta on kyse sitten isyyden tunnustamisesta tai selvityksen keskeytyksestä.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä neuvolassa sanotaan, jos asian siellä otatte puheeksi :)