keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kutsu kummiuteen

Kultainen kummius. Yksi aikuisen elämäni antoisimmista tehtävistä. Itselle on kummilapsia vuosien varrella siunaantunut seitsemän kappaletta, kaksi tomeraa tyttöä, viisi vauhdikasta poikaa. Jokaiseen olen pyrkinyt ylläpitämään yksilöllistä suhdetta. Yhdessäolomme todentuu paitsi laatuaikana huvipuistoissa, joulujuhlissa ja kesäteattereissa myös arkisissa lapsenvahtikeikoissa, harrastuskenttien laidoilla ja whatsappissa. Etäisyys ja 3-16v ikähaitarit asettavat raamit sille miten paljon kutakin lasta näen. Uskaltaisin kuitenkin väittää onnistuneeni solmimaan 7 ainutlaatuista, luottamuksellista aikuinen-lapsi-suhdetta.

Kun aloimme miettiä Taavan kummeja, ajatuksenamme oli löytää aikuisia, jotka jakavat kanssamme samat arvot. Joilla on aikaa läsnäololle ja taipumus rakentaa oma-aloitteisesti suhdetta lapseen. Joiden kanssa kasvatusajatukset menevät siinä määrin yksiin, että voisimme luottaa lapsen heidän huomaansa jos itse emme hänen huoltamiseensa kykenisi. Mielestämme valinta tulisi tehdä lapsen parasta ajatellen. Ei aikuisen näkökulmasta tai velvoitteesta pyytää omia sisaruksia tai kummilasten vanhempia. Ei siksi, että pyytämättä jättäminen pahoittaisi jonkun innokkaan mielen. Halusimme Taavalle aikuisen luotetun ystävän, jolle kerrotaan niitä juttuja mitä äitien kanssa ei puhuta. Aikaa ja muistoja. Ihmissuhteen, joka jatkuu konfirmaation jälkeenkin.

Kummikandidaatteja oli rivillinen, joten valinta ei ollut yksiselitteinen ja liikkeelle oli ampaistava poissulkuperiaatteella. Enot karsittiin ja heille sälytettiin aktiiviset roolit jo sukulaisuussuhteiden perusteella. Haimme kirkkoon kuuluvia, joten kirkollisveroja maksamaton osa putosi pois (onhan kyseessä kristillinen toimitus). Lopulliseen kummikavalkaadiin teimme yhteisen pariskuntavalinnan ja lisäksi Eiralta tuli yksi valinta, multa toinen. Kummeista tuli nelikko, joka koostuu kolmesta esikuvallisesta naisesta sekä yhdestä lempeästä ja elämänviisaasta partasuusta.

Kutsut kummitädeille
Päätöksen jälkeen mietimme koska uutispommi pudotetaan. Tai oikeastaan; koska esittäisimme vienon kysymyksen, sillä kummiuteen liittyvä läsnäolotoiveemme on sen verran "vaativa", että jokaisella olisi oikeus ja tilaa kieltäytyä ilman loukkaantumista. Fundeerasimme onko ajoituksella millaista väliä? Toiset ottavat kummiuden puheeksi hyvissä ajoin raskausaikana. Toiset taikauskoisina vasta syntymän jälkeen. Jotkut pyytävät kummiksi kasvotusten, toiset kutsuvat kortilla. Puolensa ja puolensa. Kun kummius sovitaan raskausaikana, pääsee kummiuteen orientoitumaan hyvissä ajoin ja syntymän odotus saa uuden uloitteen. Kasvokkain kysyessä pääsee todistamaan vastapuolen reaktion. Korttista jää kummille mukava muisto ja postikutsussa vastaanottaja saa rauhassa miettiä vastaustaan ilman odottavia katseita. Me miksasimme.

Pariskunnalle esitimme pyyntömme yhteisellä vappupäivän illallisella silmästä silmään. Erillisvalinnat saivat kummikutsut korteilla. Korteilla, jotka ostettiin (siis ei askarreltu itse? taas ropisee huono-äiti-pisteitä..) laskettuna päivänä, kirjoitettiin tunnelmallisesti ensimmäisten supistusten välillä ja postitettiin syntymäpäivänä. Kukin sai kutsun omin sanakääntein, mutta viesti oli kaikissa samanmoinen. Lainaus serkkutyttöni saamasta kortista kuuluu näin:

"Kummia vailla olisi nyt
perheemme vastasyntynyt.
Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois.

Nyt kutsumme kummia siunaamaan,
pientä tytärtämme ihanaa.
Ei haluta sulta rikkauksia pummia,
vaan haemme perinteistä läheistä kummia.
Ja kun neito teininä luoksesi kurvaa,
hän yhä saisi tukea ja turvaa.

Jos aarteelle tälle voit elämää näyttää,
aikaasi ja rakkauttasi säästämättä käyttää. 
Pyydämme Sinua matkalle tälle,
hetkiä, neuvoja, aikaa hälle.

Anna ajatusten rauhassa karttua,
miettien tahdotko haasteeseen tarttua."

Koevedoksia kastekukista
Onneksemme - ja Taavan onneksi - kaikki suostuivat. Kasvotusten pyydetyt ilahtuen, kortin saaneet kyyneliin herkistyen. Virallisesti tehtävä otetaan vastaan ensi viikonloppuna, kun tyttäremme päälakeen sivellään vettä kolmeen otteeseen. Lauantaina nimittäin pikkukylän seurakuntasalissa juhlitaan leijonaneidon nimeä.

3 kommenttia:

  1. Me emme kuulu kirkkoon, mutta jonkinlaiset "kummit" lapselle haluaisimme nimetä. Olemme teidän kanssa samoilla linjoilla, vaikka kummankin suvussa on ollut tapana valita kummeiksi lähisukulaisia, että tätien, setien ja enojen pitäisi olla lähtökohtaisesti aktiiviisesti mukana lapsen elämässä ja kummeiksi valitaan sitten muita tärkeitä aikuisia. Emme silti ole vielä päättäneet lopullisesti, jatkammeko sukulaislinjaa vai etsimmekö kaveripiiristä sopivat ehdokkaat, joita pyydämme kummeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin sitä pyörittelimme, mut aika nopeasti kavereihin päädyimme :)

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)