Arki töissä ja päiväkodissa

Arki nielaisee pyörteeseen. Päivät vilahtavat ohi, eikä pituutta ainakaan korosta keskitalven lyhyt valo. Aamut on ankeita, voi herranjestas.. Pieni leijonaneito adaptoituu uuteen rytmiin kiitettävästi. Äidille aikainen herääminen on yhtä raskasta kuin aiemminkin.

Töihin paluu on sujunut hyvin. Pidän työstä, paikasta ja porukasta, joten mikäs siellä on ollessa. Työ syö kyllä aivojen kovalevytilaa. Illalla aivokäyrä näyttää nollaa. Ajankäyttöön vallitseva elämäntilanne on sentään tuonut rotin; enää en voi jäädä roikkumaan ylitöihin, kun pieni tiitiäinen odottaa. Ikävä siivittää kotimatkaa, rinnassa riipaisee kun pikkuinen seisoo viimeisenä lapsena pihalla nojaten hoitajan jalkaan.

Hoitopäivät ovat alkaneet kuten 1v5kk aikuisten silmäterältä odottaa saattaa. Itkettää jäädä. Isommat lapset jännittää, kun niillä on vauhti päällä. Turvaa haetaan aikuisista. Unet ja ruoka maistuu vaihtelevasti. Pikkuhiljaa edetään. Ja on jo edetykin.

Kävimme päiväkodissa tutustumassa viitisen kertaa ennen hoidon alkua. Paikka on kiva. Vanha puurakennus, kodinomainen ympäristö. Hoidossa 1-4-vuotiaita lapsia on yhteensä parisenkymmentä ja hoitajia 4. Hoitopäivät aloitettiin aamupäivien 3-4h kokeiluilla. Parin viikon jälkeen siirryttiin kokonaisiin päiviin. Vakiintuneessa rytmissä kokonaiset ja puolikkaat päivät vuorottelevat. Taava on hoidossa 80%:sesti, eli tuntiperusteisessa laskutuksessa max.35 viikkotuntia (max.140t/kk) tarkoittaa kolmea kokonaista päivää ja yhtä puolikasta viikottain. Noin niinkuin keskimäärin. Kuukauden tasoitusjaksolla hoitopäivät ja vapaapäivät voivat perheen tarpeen mukaan; välillä on täydempää, väliin tulee useampi kotipäivä.

Hoitovapaat päivät leijonaneito viettää mukkilassa tai kotona etätyöskentelevän Eiran kanssa. Pieni kevennys on ihan paikallaan ja ollaan tyytyväisiä, et mukkilan avustuksella ne onnistuu. Mun työpäivien mukaan hoitopäiville tulee mittaa, kun seiskaksi jo mennään ja 16.30 vasta haetaan. Se on maaseudulla asumisen varjopuolia, et työmatkoihin saa varata aikaa. Päivä hoidossa on pitkä, yhteinen aika illalla lyhyt.

Illalla meillä ollaan väsyneitä. Iltavirkkumme energia loppuu jo 19 maissa ja nukkumassa ollaan viimeistään 19.30. Äidit koittaa haparoida jotain järkevää sillä kuuluisalla "omalla ajalla". Koomaamiseksi tuppaa menemään kun pakollisista kotihommista on selvitty. Ehkä tämä tästä kevään tullen piristyy.

Valinnanvaikeus

Ihanaa, että meillä on viikonloput. Aikaa olla kotona, olla yhdessä. Käydä viimein pulkkaostoksilla ja laskemassa pulkkamäkeä. Nukkua sen verran, et herätessään huomaa olevansa elossa. Ladata akkuja, että jaksaa taas uuden vauhtiviikon.