Kantorinkka on kunkku

Ollaan Eiran kanssa aina tykätty patikoida. Taavan syntymän jälkeen se on jäänyt vähemmälle. Toki olemme ulkoilleet ja trekkauskenkämme on koskettanut myös metsäpohjaa, mutta kunnon retkelle ei pariin vuoteen olla lähdetty. Tänä vuonna patikkakaipuuni saavutti maksimipisteen ja aloimme fundeerata, miten vanhan mallin köpöttely onnistuu vajaa 2-vuotiaan kanssa.

Meillä on kantoliina ja Manduca. Molempia ollaan käytetty kylillä liikkuessa Taavan ollessa pienempi. Pitkään matkaan en kuitenkaan ollut innostunut lähtemään kummallakaan. Lähtökohtaisesti siksi, että kesäkuumalla molemmat on hikisiä niin äidille kuin lapselle, enkä yrityksistä huolimatta saa kumpaakaan istumaan niin täydellisesti etteikö selkä-hartia-niska olisi johonkin suuntaan juntturassa.

Aloin katsella kantorinkkoja ja melko nopean perehtymisen jälkeen potentiaalinen valikoimani kaventui Deuterin rinkkoihin. Arvioinnissa painoivat kantomukavuus ja säätöjen monipuolisuus. Hinnat niissä tietty oli suolaiset. Pian sain myös huomata, että näin kysytyinpään aikaan järkihintaiset käytetyt menivät kuin kuumille kiville. Emme hädässä haluneet ostaa (hintavaa) sikaa säkissä, joten marssimme paikalliseen Scandinavian Outdooriin tutustumaan malleihin ja kokeilemaan miten typy asiaan suhtautuu.

Keskivälin kompromissina mielitietyksemme valikoitui Deuter Kid Comfort II. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Tai rinkka kyllä vaikutti. Erittäin. Mutta ennen kun saimme Taavan pujoteltua rinkan 5-pistevöihin ja nostettua kokeeksi selkään, hän jo kiljui "Poiiish, poiish!" niin että liikkeessä olijat hymyilivät huvittuneen myötätuntoisesti. "Höpsis." Otin pari hypähtävää askelta rinkka selässäni ja kyytiläinen hiljeni. Käytävän päässä ääni oli muuttunut kellossa: "Liishää, liishää." hän hihkui. Nojaili pehmustettuun tyynyyn, "A-aa." Niinpä. Hyväksyntä oli saatu.

Parin viikon päästä postiin saapui tuliterä kantorinkka. Kesäloman alettua lähdimme läheiseen Kurjenrahkan kansallispuistoon koepatikkaan. Päiväpatikka Savojärven 6km kierroksella oli omiaan tunnustellaksemme rinkan ominaisuuksia ja Taavan jaksamista.

 Molemmat menivät hienosti. Tyttö jaksoi kävellä pitkospuilla noin kilometrin verran. Eteneminen oli verkkaista kun ihmeteltävää riitti. Oli sisiliskoja, perhosia, lintuja ja kypsyviä lakkoja. Kun pienet jalat väsyivät, Taava pyysi kyytiin ja siellä hän viihtyi - hereillä ja unessa.

Fiilikset ekan reissun jälkeen oli hyvät. Kantaminen sujui kuin vettä vain. Selkäosa on pehmustettu, eikä ollekaan niin hiostava kun olin pelännyt. Deuterissa säätövaraa on riittävästi minullekin, joka kohtuullisen pienikokoisena usein tuskailen istumattomien remmien kanssa. Eiran kanssa samoilla säädöillä ei voida kantaa kun pituuseroa meillä on 15cm, mutta kun itselle sopivat säädöt jaksaa kokeilla ja opetella, niiden muuttaminen kantajan vaihtuessa sujuu nopeasti.

Lapsellakin on turvallinen ja ilmava olla kyydissä. Istumatila on meidän pienelle tirppanalle mukavan väljä. Unessakin typy pysyy kohtuullisessa ryhdissä nojaillessaan tyynyyn 5-pistevöissään. Jalat välttyvät roikkumasta, kun lapsi tukee niitä rinkan alarautoihin.

Rinkasta avautuu metallinen jalka, jonka varaan rinkan voi laskea. (Vaikka silloin kun lapsen nukkuessa pysähtyy kahvitauolle :D) Se pysyy tukevasti pystyssä lapsen istuessa tai häntä kyytiin pakkailtaessä.

Rinkka painaa itsessään n.3kg. Tarvikkeineen, lapsineen päivineen sen maksimikapasiteetti on 22kg. Luonnollisesti tarviketila on vaatimattomampi, kun pääkannettava on lapsi. Rinkassa on pari isompaa taskua tarvikkeille ja kolme pienempää lokeroa pikkutararoille. Tilavuus 16 litraa. Jos kaksin olisimme liikkeellä, saisin varmasti päiväretkelle mukaan kaiken tarpeellisen. Kun kantamassa on kaksi aikuista, niin eväsrepun vastuun kannollisesti ja tilallisesti jaan mieluusti toiselle.

Ekan reissun jälkeen tuomiomme on selvä: Thumbs Up! Jos haluat lähteä pidemmälti patikkaan, hanki taaperolle kantorinkka. Ei reppukaan huono ole, mut istuva rinkka on kunkku!