Pihalla viimeinkin

Kun illat pimenee, on aikaa miettiä et mitä ulos ohuen lumivaipan alle kuuluu. Nykyään ihan hyvää, sillä piha alkaa olla kuosissaan, vaikka postaukset sen laittamisesta ovatkin jääneet roikkumaan.

Meillä alkutilannekin oli kyllä siedettävä, sillä maanrakentaja oli tasosoittanut pihaa ja se kokonaisuudessaan oli kutakuinkin oikeassa korossa. Eipä siitä silti ilman kaivuria selvitty, sillä pihaa piti vähän kuoria ja luiskata.

Alkuajatus oli että keväällä sitten. Talvella alkaneet työt ja rakennusajan jälkiväsymys saivat kuitenkin viikot kulumaan ajateltua nopeammin. Toukokuussa alkaneet ja koko kesän kestäneet helteet olivat oiva (teko)syy venyttää pihanlaitto alkusyksyyn, sillä eihän paahteessa mikään ota juurtuakseen. Ei ainakaan ilman jatkuvaa kastelua ja sitten taas pohjavesikuutioiden valuttaminen nurmikon juotavaksi ei vaikuttanut ympäristöystävälliseltä teolta. Kesän ajan piha sai naapurien kauhistukseksi kasvaa vapaana ja me tehtiin ajatustyötä.

Talon edestä

Tallin takaa

Syyskuu saapui lämpimänä ja toi tullessaan kaivurin. Ensin pidimme palaveri(-illan) katsoaksemme kaiken läpi ja punnitaksemme vaihtoehtoja. Eiran kanssa merkattiin valmiiksi pihan kiintopisteet; pihavalot, lipputanko, pyykkiteline, kasvihuone, marjapenkit.

Maamerkkejä

Puukehikko kasvihuoneen paikalla

Varsinaista työtä tehtiin ammattiosaajan avustuksella neljänä iltana työajan jälkeen. Sen jälkeen jatkettiin käsipelillä. Ensimmäinen päivä meni tasotteluun, luiskaamiseen ja pihavalojen sähkökaapelin sekä valutukien kaivamiseen. Tulevien pihavalojen kannat ja johdot löysivät nopeasti omille pakoilleen. Jalustaksi päädyttiin laittamaan pyöreät betonikiekot, jotta valot pysyvät suorassa ja tukevasti paikoillaan. Valot kun jäivät koholleen, niin vähän alkoi jännittää maanpinnan nosto. Ammattimies oli kuitenkin katsonut ne korkoon, joten ei auttanut kuin uskoa olevan kohillaan (ja miettiä minkä verran kukkarossa olikaan rahaa uuden maa-aineksen hankintaan..)

Yllättävän paljon olemassa olevaa maa-ainesta siirtyi paikasta toiseen. Maaperä oli ihan hyvälaatuista, mutta kivistä, joten jälkikäteen tajuttiin, että niin pinnan siistimisen kuin istutuspaikkojenkin kannalta kaivuri oli ehdoton. Ei ois tullut kivimaan lapioinnista mitään.

Eira oli murkuloista liekeissä ja keräili niitä kasoihin sinne tänne. Lopulta ne löysivät tiensä siihen ainoaan töllinkulmaan, jossa eivät olleet tiellä. Pian meillä olikin aika kasa eri kokoisia luonnonkiviä maisemointiin. 

Omasta maasta. Vielä kun ne kaikki sais sijoitettua jonnekin.. :D