Haikara hakusessa

Naispari. Kaksi äitiyttä tikittävää biologista kelloa. Elääkkö kahden aikuisen elämää vai kasvattaako perhe? Eiran kanssa alusta asti kallistuttiiin viimeisimpään, vaikka molemmat ovat sitäkin mieltä, että itsellinen, lapseton elämä on täyttä ja rikasta sellaisenaan.

Lapsen hankinta vaatii suunnittelua, sillä - kumma kyllä - raskaus ei ota alkaakseen vaikka ehkäisyä ei olisi käytetty vuosikausiin. Vaikka yllätysraskaus ei olekaan mahdollinen, on naispari siitä onnellisessa asemassa, että konstit on monet. Voidaan etsiä luonnikkaasti asioihin suhtautuvaa luovuttajaa vaikkapa Setan keskustelupalstojen kautta tai omasta tuttavapiiristä. Voidaan pokata potentiaalinen ori kapakasta tai päätyä ostosiemeneen yksityisellä klinikalla. Jokaisella vaihtoehdolla lie puolensa, joten niitä Eiran kanssa pohdittiin.

Kunnaksen Herra Haikara @ Hullunkurinen Lintukirja

Baaripoka oli helpoin pudottaa pois laskuista. Ei kumpikaan ole halukas lähtemään luomuhedelmöitykseen suhteen ulkopuolelle. Lisäksi siitä jäisi käteen likainen huijari fiilis, epätietoisuus ja messevä juridinen paperisotku syntymän jälkeen adoptioprosessiin lähdettäessä.

Luovuttaja ilmoituksen tai keskustelupalstan kautta? Suurisydämisiä ihmisiä, joilla on vilpitön halu auttaa. Valinta sopii monelle. Meidän ajatuksissa tuntemattomaan ja kuitenkin tiedettyyn luovuttajaan liittyi sen verran epävarmuustekijöitä, että hylkäsimme vaihtoehdon.

Tuttu luovuttaja. Skannasimme laajahkon tuttavapiirimme miehet. Seula oli tiukka.

Terve ja täysjärkinen. (Ainakin tiedettävästi.) Luovuttajasta emme olisi tekemässä isää, mutta emme myöskään sitoudu salaamaan asiaa. Lapsella on oikeus tietää taustansa jos hän niin itse haluaa. Luovuttajan psyyke pitäisi siis kestää epävarmuutta vuosia. On valmis avaamaan lapsellekin ovensa, mutta ei vaadi oikeuksiaan. Ymmärtää minun ja Eiran olevan lapsen vanhemmat, mutta on myös omassa roolissaan läsnä, jos lapsi sitä joskus vuosien saatossa kaipaisi.

Sinkku. Emme halua, että luovutuksesta aiheutuu ikäviä tunnepitoisia lieveilmiöitä luovuttajan parisuhteelle tai kumppanille.

Mielellään omia aiempia lapsia. Jos meille mahdollisesti syntyvä lapsi olisi luovuttajan ainokainen, saattaisi ajan myötä herätä sellaisia "ainoa perillinen" ajatuksia, joita ei osaa ennakoida. Se saattaisi olla raskasta, kaikille osapuolille.

Hetero. Olemme sen verran konservatiivisia, että uskomme kahden vanhemman perheeseen. Homomiehen tai miesparin kanssa lastenhankinta voi yltää yllättäviin tunnemomentteihin ja vanhemmuussotkuihin, joten emme itse olleet valmiina siihen liittyviin riskeihin. Uskon apilaperheen olevan joillekin paras ja ainoa oikea valinta. Ihailen heidän avoimuuttaan, vaikka me tavoittelemmekin toisenlaista ratkaisua.

Alkuun ajattelimme ristiinluovutusta. Eiran tutulta minulle ja minun tutultani hänelle. Näin pystyisimme vähentämään keskinäisen ulkopuolisuudentunteen riskiä. Sanomattakin on selvää, että riski on, jos luovutuksen tekisi synnyttäjän paras ystävä.

Eiran kanssa toisaalta toivoisimme, että lapsillamme olisi samaa biologista perimää. Jos meistä molemmat ajallaan synnyttää, tarvitsee yhteisen perimän tulla luovuttajan puolelta. Näin ollen ristikkäisyys olisi osin poissuljettu ja luovuttajan pitäisi olla valmis sitoutumaan luovutukseen myös tulevaisuudessa.

Siinä ne suurimmat. Kuinka moni läpäisi seulan? Yksi. Samainen potentitaali, joka omasta tahdostaan tarjoutui tehtävään empimättä. Ennen kuin asia tuli ajankohtaiseksi, oli hänkin seurustelusuhteeseen päätynyt. Luovutuksesta on tyttöystävänsä kanssa puhunut ja homma molemmille ok. Ainakin tänään ja tässä. Emme vaan voi olla miettimättä; entä jos lapsenteko venyy? Entä kun raskaus on ilmeinen ja lapsi syntyy? Entä kun sisaruksen hankinta tulee ajankohtaiseksi? Jos ja jos. Hmm..

Kun edellä mainitut vaihtoehdot karsiutuvat pois, jäljelle jää: lapsettomuusklinikka. Julkisen sektorin palveluja tarjotaan naispareille hyvin rajoitetusti. Suunta siis olisi yksityinen. Vaihtoehtona selkeä. Kaikessa byrokratiassaan turvallinen. Kallis. 

Kaikkea ei kuitenkaan mitata rahassa. Jos säästöjä ei raaskisi tähän projektiin polttaa, niin mihin sitten?