sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kimalaisen koti on sydämen muotoinen

Tapahtuipa männä viikolla sellainen käänne, et oppositiopyristelystäni huolimatta buukkasin itseni ultraan. Plussasta asti vaivanani ovat nimittäin olleet päivittäiset kuukautiskiputuntemukset. Koska tuntemukset ovat normaaleja eikä vuotoa ollut, en alkuun kantanut siitä huolta. En, vaikka kipuilua oli siinä määrin, et iltaisin tuli mentyä nukkumaan lämpimän viljapussin kera. Kun siihen kylkeen kasvoi toistuva pisto kohdun toisella sivulla, oli mielikuva kohdunulkoisesta raskaudesta valmis. Ehkäpä olisin saattanut malttaa mieleni, ellemme olisi uudenvuoden päivänä suuntaamassa mökille pohjoiseen. Kauhukuva repeävästä munatorvesta ja vatsaontelonsisäisestä verenvuodosta sai pontta, kun mökkiä lähimpänä oleva sairaalakin on 250km päässä.

Ultraäänessä ei onneksi ollut viitteitä extrauterina-raskauteen. Kohdun sivuilla ei havaittu poikkeavaa, joten pistokipu lie normaalia venymisestä johtuvaa kannatinkipua tai sitten suolistoperäistä. Huh. Kohtu sen sijaan kuvautui sydämenmallisena. Muutama vuosi sitten uä-hoitaja-kollegani kanssa diagnosoin itseltäni herttamaisen kohdun. Kohtuni on sironsorttinen, joten silloin täyttä varmuutta ei "tyhjällä kohdulla"  ilman lisätutkimuksia saavutettu. Nyt kohdun pyöristyessä herttamaisuus oli havaittavissa helposti. Se osaltaan selittänee jatkuvat supistustuntemukset.



Herttamainen kohtu
Toisaalta on helpottavaa tietää kipuilun taustatekijöitä, toisaalta ei. Herttamaisen/ kaksiosaisen kohdun tiedetään vaikeuttavan raskaaksi tulemista ja altistavan keskenmenoille, tarjontavirheille sekä ennenaikaisuudelle. Näistä haasteista ensimmäinen on suurinpana voitettu, kolme viimeisintä jää kummittelemaan.. Onnekseni kohdussa ei todettu kohtuontelon puolittavaa väliseinää, vain pelkkä herttamaisuus. Uskoakseni se vähentää riskejä jo huomattavasti. Kipuilusta aiheutuvan mietityksen kanssa on opittava olemaan, koittaen olla murehtimatta kaikkia mahdollisia ja mahdottomia etukäteen. Se käykö niin tai näin, ei kuitenkaan ole käsissäni. Ehkäpä jompi kumpi - kipuilu tai huoli tai hyvällä tuurilla molemmat - helpottaa ajan kanssa.

"Kimalainen"
Ja entä tutkimuksen päähenkilö? Siellä Hän oli. Paikallaan. Yksin. Pienenä, sisukkaana, sydän sykkivänä <3 Pyöreässä muodossaan Eiran mielestä kimalaista muistuttaen. Luonnikkaasti aloimme häntä sitten kimalaiseksi kutsua, kun muutakaan ei ollut mietittynä. Saas nähdä keksimmekö toista nimitystä vai jääkö hän suloiseksi surisijaksi raskauden päättymiseen saakka.

Tänään hän on Kimalainen. Pikkuinen pörriäinen, joka majailee sydämen muotoisessa pesässään <3


4 kommenttia:

  1. Hienoa, että kaikki oli kipuilusta huolimatta hyvin.

    VastaaPoista
  2. Olisin varmasti tehnyt samoin... Hieno juttu, että pieni on oikeassa paikassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kieltämättä helpottava tieto, kun tietää mitä kaikkea murhetta extrat voi aiheuttaa. Yksi murhe vähemmän :)

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)