Ihana kuulla raskaustarinoita, joissa odottaja on voinut hyvin ja ollu oireeton koko raskauden. Aikoinaan mietin, et yksi sellainen raskaus minullekin kiitos. Nyt en ole enää niin varma.
Oireissa on puolensa. Ne tuovat raskautta todelliseksi ja auttavat omalta osaltaan luottamaan sen etenemiseen. Oireettomana miettii väkisinkin mitä omassa kropassa tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Tällä hetkellä jäytää takaraivoa ajatus: ei mitään. Oireita on, jos tunnustelemalla tunnustelee. Muuten ei. Väsymystä toki, mut sitä ei voi plussatestin piikkiin laittaa. Menkkamaista jomottelua silloin tällöin. Eilen niinkin voimakkaana, et epäilin pahinta. Olin vielä menossa työporukan kanssa TYHYilemään vesijumpan merkeissä. Ajoitus olisi ollut täydellinen.. Onneksi ei.
Eikä siinä mitään. En mä välttämättä kaipaa yliarkaa rintavarustusta tai sappinesteen ökäämistä wc-pöntöllä, joka äkkiä muuttuu bestikseksi. Mutta mietteliääksi erinäiset asiat tuppaavat pienen ihmisen saamaan. Vielä en tunnu uskovan tätä. Tavallaan odotan sitä pahamaineista vuotoa. En ole soittanut neuvolaan tai edes klinikalle. Soitto tuntuu oudosti kynnykseltä. Kuin sanoisi tähdenlennon toiveen ääneen. Tiedän, pitäisi soittaa, ainakin viimeisimpään. Huoh. Sen teen loppuviikon aikana.
Meinasinkin kysyä, milloin käyt(te) klinikan seurantaultrassa. Saitteko sen suhteen ohjetta inssissä vai selviääkö vasta, kun soittaa?
VastaaPoistaToivottavasti joitain pieniä oireita ilmaantuu pian!
Toivotaan :) Mitään ei ole vielä sovittuna kun meillä ainakaan alkuraskauden uä ei automaattisesti kuulu inssi-pakettiin. Oletan, et soittaessa sitä ehdotetaan kyllä, sillä yleensä perheet UÄ:n haluavat. Yleisin aika alkuraskauden UÄ:lle on siellä rv.7 tienoilla, jos muuten ei erityistä murhetta ilmene.
PoistaJos yhtään lohduttaa, niin kaverini kertoi, että hänellä oireita alkoi tulla vasta joskus viikoilla 7-9, joten tässä vaiheessa ei vielä voi vielä tietää lopullisesti, kuinka oireeton raskaus tulee olemaan. Ymmärrän hyvin, että oireettomuus huolestuttaa, mutta toisaalta ei voimakkaat oireetkaan ole tae siitä, että kaikki olisi hyvin. Vaikuttaa vähän siltä, että raskausaika on varsinkin alussa yhtä huolta. :( Toivottavasti huolet hälvenevät kun raskaus etenee! Mitenköhän sitä oppisi ajattelemaan, että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan, eikä päinvastoin?
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, että neuvolaan olisi hyvä soittaa heti kun on saanut plussan testiin, koska ainakin pääkaupunkiseudulla ensikäynti saattaa muuten venyä turhan myöhäiseksi. Ymmärrän hyvin, että neuvolaan soittamiselle on kynnys, se tuntuu ihan hullulta että soittaisi jonnekin uuteen ja outoon paikkaan ja sanoisi olevansa raskaana, kun ei oikein itsekään usko siihen vielä.
Niinpä. Kaipa se on niin, että jos luomusti tulee raskaaksi helposti, on helpompi olla jatkossakin huoleton. Silloin kun raskaus muuttuu projektiksi, niin panokset kovenee ja huoletkin helpommin kasaantuu :/
PoistaOikeassa olet tuon ajanvarauksen kanssa. Neuvolan ensikäyntiin varataan vastaanottoaikaa seurantakäyntejä enemmän, joten siksikin terkka varaa niitä mielellään etukäteen. Meillä kyseessä on pienen maalaiskylän neuvola, joten ensikäynteihin ei suurkaupungin malliin jonoja ole. Toki käynti saattaisi ajoittua juuri jouluviikon ja vuodenvaihteen tienoille, missä sulkujen takia neuvolassa lie muutenkin ruuhkaa. Eli olisihan se kohteliasta ilmoittaa tuloaikeistaan ajoissa :) Toisaalta jos ensikäyntimme ei mahtuisi tuolloin loppuraskauden kontrollikäyntien joukkoon, niin minun puolestani voisi siirtyä tammikuullekin. Kunhan seulontatutkimuksiin tarvittavat labra- ja uä-lähetteet on neuvolan toimesta tehty ajallaan.
No mulla ei ollut mitään oireita koko raskauden aikana, joten kyllä meitä onnekkaitakin on! :D Mahakaan ei juuri kasvanut, joten töissäkin kaikki (myös esimies) oli ihan hoomoilasena, kun sanoin, että jään kahden kuukauden kuluttua äitiyslomalle! :D Varhaisultra on tosiaan siinä noin rv7 (klinikka ehdottaa ajankohtaa), jotta syke varmasti näkyy ja ainakin pk-seudulla eka neuvola on noin rv8. Kannattaa sitten varautua neuvolan typeriin kommentteihin/kysymyksiin, kun kyseessä on inssialkuinen raskaus. Ex-neuvolatätini ei käsittänyt ollenkaan luovutettujen siittiöiden konseptia, vaan kysyi sitäkin, että kauan yritimme mieheni kanssa ennen kuin hakeuduimme hoitoihin, vaikka olin sanonut jo pariin otteeseen, ettei kuvioon kuulu miehiä.
VastaaPoistaOnnea!♡
Kiitos :) Vaikka niitä oireitakin mieluusti saisi, niin onhan oireettomuuskin omalla tavallaan mukavaa. Nyt on vielä varhaista sanoa, mut eiköhän oireiden määrä selviä lähiviikkoina kun hcg pääsee kunnolla nousuun. Odottavalla mielellä vielä oon.
PoistaHassun hauska terkka teillä ollut. Kun siis kuitenkin pitäs olla terveysalan ja lisääntymisterveyden ammattilainen :D Mut hyvä tietää varautua. Oon joskus törmännyt kylämme terveyssisareen ja ihan täyspäiseltä vaikutti. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä reaktionsa, kun äkkiseltään voisin uskoa meidän olevan hänen ainoa naispari-asiakkaansa.