Eilen aamulla en malttanut olla tekemättä varmistelu-raskaustestiä. Kahden tummanpunaisen viivan rohkaisemana soitin klinikalle kertoakseni plussauutisen. Klik; Luovuttajan raskauskiintiöistä yksi paikka lukittu. Sain onnittelut ja onnistuin hämmentämään kaiken nähneen sentraali-Santran; Hänen tiedustellessaan ajatustani raskausultra-ajasta, kerroin etten välttämättä aikonut teettää alkuraskauden-uä:tä ollenkaan, vaan harkitsen odottavani ultrausta 1.trimesterin seulontatutkimukseen saakka. JOS sinne asti ylipäätään päästään ja JOS mitään erityistä ei aiemmin ilmene. "Mikäpäs siinä." Juteltiin hetki mukavia ja lupasin palailla klinikalle viimeistään tammikuussa sisarusvarausasioissa, jos ensimäisestä trimesteristä ja NT-ultrasta selvitään kunnialla.
Mietin jakavatko alkuraskauden ultrat mielipiteitä? Sponttaanialkuisten raskauksien kohdalla ehkä, mutta lapsettomuusklinikan asiakkaissa eivät oikeastaan. Tiedän kuuluvani hedelmöityshoidoissa käyneiden odottajien keskuudessa oppositioon kun harkitsen passaavani koko tutkimuksen. Jotkut varmaan pitävät päätöstäni täysin käsittämättömänä, todellisena urpoiluna. Itsekin punnitsen vielä. Miksi sitten niin? Noh, monestakin syystä.
Ensinnäkin mietin ultraäänen vaikutuksia. Korkeaintensiteetin ääniaaltoa, joka läpäisee ja takaisinheijastuu erilaistumisasteella olevista kudoksista. Alkiota, joka veden keskellä koittaa löytää ne oikeat kehittymisrakenteet. Ei sillä, että ultraäänestä olisi todettu olevan mitään suoranaista haittaa kun sitä käytetään tarvittaviin diagnostisiin/seulontatutkimuksiin ja kun kapulan ohjaksissa on vastuullinen uä-ammattilainen. Toisaalta eipä sitä ole varmuudella todettu täysin harmittomaksikaan, joten tarpeettomia tutkimuksia ei suositella. Kuinka moni ultraan menijä kuitenkaan ajattelee siihen mahdollisesti liittyvän riskejä? Tuskin juurikaan kukaan.
Ultraäänitutkimuksen turvallisuutta on selvitetty sekä epidemiologisissa tutkimuksissa että laboratorio-olosuhteissa. Harva on tietoinen sikiövaurioiden riskeistä, joiden on teoriassa arveltu liittyvän esim Doppler-tutkimuksessa käytettyyn äänen voimakkuuteen ja itse ultraäänen aiheuttamaan oskillaatioilmiöön. Jotkut tutkimukset ovat arvelleet toistuvien (varhaisraskauden) ultrien olevan yhteydessä joihinkin kehityksellisiin ongelmiin kuten esim. puheenkehityksen viivästymiseen tai autismiin. Toisaalla skeptiset kliinikot ovat pyrkineet kumoamaan väitteitä. Vaikka ultrasta ei ole todettu olevan alkiolle/sikiölle mitään pysyvää haittaa, ei kotomaassamme epäilyjä villasellakaan paineta. Suomalaisen asiantuntijaryhmän (Stakes/FinOHTA) mukaan ultraäänitutkimuksen turvallisuutta tulisi seurata eteenkin kun laitteet kehittyvät jatkuvasti ja alkuraskauden ultraäänitutkimukset varhaistuvat yhä varhaisemmille viikoille (jolloin pääosa elimistä on herkässä kehitysvaiheessa altistuessaan ultraäänelle). Mistä me loppupeleissä sitten tiedämme miten asia on? Siksipä itse suhtaudun vähän varauksella "turhiin" ultriin, eteenkin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella kun sikiön kehitys on herkimmillään.
Mitä saisin alkuraskauden ultrasta? Tiedon siitä, onko kohdussani ylipäätään olemassa yksi tai useampi elävä sikiö. Sen, sijaitseeko elämänalku oikeassa paikassa. Kohdunulkoista raskautta epäiltäessä varhaisella diagnoosilla vältyttäisiin myöhemmiltä murheilta. Tärkeitä juttuja. Toisaalta extrauterina-tilanne on suhteellisen epätodennäköinen ja siitä helposti aiheutuisi epäilyä herättäviä oireita ilman rutiiniultraakin.
Entäpä jos kaikki olisi edennyt tavallisesti, niin mitä sitten? Niinpä. Hyvä mieli sille päivälle, ei juuri muuta. Se, että syke näkyy raskausviikolla 7 ei tarkoita, että sitä olisi enää viikolla 9. Muutaman millin alkiosta kun ei pysty ennustamaan mitään. Jos sikiöitä olisi enemmän kuin yksi, ei silläkään tiedolla välttämättä tee mitään ennen 12 viikon NT-seulaa. Siis medikaalisesti. Toki monen uteliasta mieltä se saattaisi tyydyttää. Eli voidaanko tästä vetää johtopäätös, että jos gynekologisia oireita tai epäilyä ongelmasta ei ole, varhaisultralla hoidetaan lähinnä vanhempien malttamatonta mieltä?
Totta ehkä toinen puoli. Toisaalta ultra olisi eduksi, jos raskaudentila voidaan alussa jo todeta epänormaaliksi. Tapauksessa, jossa sikiötä ei todettaisi ollenkaan "pääsisin" kohdun tyhjennykseen nopeammin. Lyhentäisin odotusaikaa ja samalla tätä ainoaa raskauttani 4-5 viikolla. Mietin nyt olisiko sekään tarpeen? Keskenmenoilla on pääosin taipumus alkaa itsellään, joten lääkkeellisestä hötkyilystä ollaan montaa mieltä. Toisaalta sponttaanin keskenmenon odottaminen tilanteissa, joissa tiedetään ettei elävää sikiötä olisi, on sietämättömän piinallista. Ehkäpä vaan on parempi ettei tiedä. Nauttii raskausviikoista sellaisinaan, sillä mitään ei kuitenkaan olisi tehtävissä. Odottaa sen minkä odottaa ja jos 1.trimesterin loppupäähän päästään, on jo aika tehdäkin jotain. Tilanteessa kuin tilanteessa.
Mitä siis säästäisin varhaisultrasta saatavalla tiedolla? Itseäni. Odotusaikaa, jos kohtu on kuitenkin tyhjä. Ikävässä tapauksessa yhden turhaksi muuttuneen neuvolakäynnin ja labrakokeet. Pysyvää mielenrauhaa tutkimuksella en kuitenkaan saavuttaisi. Hmm.. vaikeeta, vaikeeta..
Pähkäilyn päätteeksi jätin ultran varaamatta, sillä en koe sille tällä hetkellä varsinaista tarvetta. En yritäkään väittää ettei uä minua kiinnostaisi. Tottakai kiinnostaa. Ehkä kuitenkin psyykkeni kestää muutaman viikon odotuksen, ellei mitään erityistä oiretta tule. Ja jos tulee, se onkin taas asia erikseen. Silloin tämäkin kelkka kääntynee nanosekunnissa.
Äitini oli hoitoalan opiskelija kun odotti minua (kaukaisella 80-luvulla), ja hän oli vissiin saanut olla aika usein ultrattavana kun muut muut olivat harjoitelleet ultrauslaitteen käyttöä. En tiedä missä vaiheessa raskautta se oli ollut, mutta olen kyllä miettinyt silloin tällöin että onkohan sillä ahkeralla ultrauksella ollut jotain vaikutusta minuun :D Se voisi selittää esimerkiksi nämä aivan eripariset kylkiluut!
VastaaPoistaMinua ahdistaa jo valmiiksi raskausaika (jos niin onnellisia ollaan että sinne asti päästään), sillä on niin paljon kaikkea mitä pitää miettiä ja murehtia mikä voi ehkä mahdollisesti vahingoittaa sikiötä, ja toisaalta taas se, että pysyisi raskausajan järjissään eikä stressaisi liikaa kaikista asioista joihin ei edes kaikkiin voi itse vaikuttaa. Että löytyisi se tasapaino eikä järkevä varovaisuus lipsahtaisi super-neuroottisuuteen (mihin minulla on jo luonnostaan taipumusta). Ultra-asioita me ei olla vielä yhtään tässä vaiheessa tietenkään ehditty miettiäkään, joten tämä oli aivan mielenkiintoista luettavaa ja ajatuksia herättävää :)
Hyvä huomio, samoin oma äiteeni on anamneesinsa vuoksi käynyt minua odottaessaan ultrissa 80-luvun vaihteen tuntumassa. Oih, kuinka älykäs olisinkaan ilman niitä. Tai kuinka tunne-elämältäni tasapainoinen, jos vierihoito olisi silloin jo ollut käytäntö :D Noh, ei vaines. Näin suoria johtopäätöksiä ei parene viritellä.
PoistaTarkoitus ei ollut löytää uutta huolenaihetta, siis pahoittelut jos niin kävi. Jotenkin vaan sitä kirjasi omia "erilaisia" aatoksiaan kun olen pistänyt merkille, et ultraa käytetään aika herkällä liipaisimella nykyään. Sitä vaan pohdin, et milloin tutkimukset ovat tarpeellisia ja milloin vähemmälläkin ehkä pärjäisi..?
Mielestäni on aivan hyvä että miettii mitkä tutkimukset ovat omasta mielestä tarpeellisia, en tarkoittanut ollenkaan että se lisäisi omia huolenaiheitani - olen aika varmasti ehtinyt jo murehtia kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat etukäteen :)
PoistaSe on totta, että aika harva luomuna raskautunut heteropari tuntuu käyvän alkuraskauden ultrassa. Itse en käynyt ekassa raskaudessa (lähes 10 vuotta sitten), eikä ollut kiva saada tietää rv 12+1, että raskaus oli mennyt kesken jo noin rv5. Mitään vuotoja tai muuta kummallista ei ollut, joten olihan se aika järkytys saada tietää, että oli kannellut mukanaan kuollutta "vauvaa" melkein kaksi kuukautta ja kertonutkin jo aika monelle asiasta. Tokassa raskaudessa ei tullut siis mieleenkään, etten olisi käynyt ylimääräisessä ultrassa, sillä alkioperäiset keskenmenot ovat todella harvinaisia, jos syke on nähty rv 6-7. Muut syyt esim. tulehdukset voivat tietysti aiheuttaa keskenmenon myöhemminkin.
VastaaPoistaHaluaisin ajatella, ettei ultraus ole kovin vaarallista sikiölle, mutta kukas sitä tietää. Nykyäänhän monissa neuvoloissakin on ultrausvälineet, joten omassa neuvolassanikin ultrattiin joka neuvolakäynnin yhteydessä raskauden puolen välin jälkeen. Olisikohan ultrauskertoja tullut noin 8-9 koko raskauden aikana, eli aika paljon, vaikka kyseessä oli normaali, "riskitön" raskaus. Näistä siis vain yksi ultrauskerta oli yksityisellä ja muut julkisella.
Tuntuu, ettei esim. elämäntavoillaan tai valinnoillaan voi oikeasti vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Tiedän niin monta tapausta, jossa on esim. ryypätty koko raskausaika, eikä lapsessa ole mitään vikaa. Jotkut ovat syöneet puhdasta ruokaa ja lopettaneet kosmetiikan yms. käytön kokonaan raskausaikana ja silti lapsella on ollut synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia. Seuraavassa raskaudessa en aio miettiä näitä asioita niin paljon ja ehkä tyhjennän sen kissanhiekkalaatikonkin neuvolan kielloista huolimatta! :)
Kaikenlaista hysteriaa sitä kielloilla, riskeillä ja suosituksilla kieltämättä lietsotaan :) Niissä on kyl perää ja uskon elintapojen vaikutukseen (mitä vaikkapa tupakkaan ja alkoholiin tulee), mutta faktuaalisesti moni asia, kuten vaikkapa tuo toksoplasmoosi, on älyttömän huonoa tuuria.
PoistaAlkuraskauden ultralla on kyl hyvät puolensa. Itse valmistaudun myös tyhjän kohdun kohtaamiseen h.12, jos en tilannetta ennen sitä tsekkauta. Tavallaan vähän raskasta sekin. Oon ollut vähän eri käsityksessä tosta keskenmenon riskistä. Toki suuri osa menee kesken alkiovaiheessa ennen kuin raskaus pääsee kunnolla ees alkamaan tai ihan sit raskauden alkumetreillä. Mut merkittävänä riskin olen ymmärtänyt olevan olemassa ensimmäisen trimesterin erilaistumisviikkojen ajan. Toki mitä vähempi, sitä parempi :)
Jännää kuulla, et neuvolassa ultrataan rutiinisti. Osaatko sanoa mihin se perustuu? Ja onko ultraajilla uä-hoitajan koulutus? Tekikö sama neuvolan tätsy myös 12 ja 20 viikon sikiöseulonnat?