Verenpaineen kenkkuilua kohdanneena olen ajoin miettinyt miten raskaus mahtaa sekoittaa pakkaa. Paineet on ennen raskautta olleet helposti inan verran yläkanttiin ja tulipa syksyllä kohdalleni mysteeriksi jäänyt verenpainekohtaus, jossa alapaineetkin huiteli pitkälle päälle sataa. Vielä kun tähän lisää sen faktan, että raskauden aikainen verenpaineen nousu on tavallisin raskauden aikainen komplikaatio, on hypertensiivinen soppa keittämistä vaille valmis. Kokkaus keittyy tarjoilukuntoon, kun perustaso ylittää 140/90 tai paineet nousee lähtötasosta enemmän kuin 30/15mmHg.
Toisaalta arvot saattavat spontaanisti parantua raskauden alkupuolella ja keskivaiheilla nousten taas lopussa. Toisilla paineet laskee jopa siinä määrin, että huimauksesta tulee maanvaiva. Mulla ei moista ongelmaa ole ollut vaan arvot on pyörineet näihin viikkoihin asti ihan näteissä lukemissa. Mutu-tuntumalla istukan toiminnan kannalta olisikin hyvä, et kokonaisuudessa pysytään kutakuinkin normaalialueella ja vältetään merkittävää perustason muutosta. Ajatuksella, että istukka on kehittynyt omassa ympäristössään toimimaan tutuilla lukemilla. Näin ollen ei ole tarkoituksenmukaista esim. romahduttaa raja-arvoisia paineita RR-lääkkeillä, vaan lääkityksiinkin suhtaudutaan harkiten.
Sitten ovat nämä "sivuvaikutuksenaan" painetta laskevat hoidot, kuten ennenaikaisten supistusten hillintä nifedipiinillä. Aloitettuani kevyen lääkityksen sain useampana aamuna odotella, et yläpaineet saadaan yli sadan, notta troppia tohtii ottaa. Iltaisin pulssi tikutteli levossa yli 90. Vapun jälistä sain painetauluun pohjanoteerauksen: 84/62. Lyhyellä matikalla tuollainen mulle täysin epätyypillinen lukema tuskin on hyväksi istukalle tai pienelle kanssamatkustajalle. Lääkkeet sai jäädä. Kuuriluontoiseksi kokeiluksi kun ne oli alunperin suunniteltukin.
 |
| Toukokuun yllättäjät |
Sittemmin töissä koin jälkeen yllätyksen, kun mittaus näytti 150/88 pulssin huidellessa yli sadan. Ei hyvä sekään. Olen tyytyväinen, et joulupukki onnistui kiikuttamaan mulle oman RR-mittarin, sillä itse en verenpaineen vaihteluja kovin selkeästi olossani tunnista. Pää on raskauden aikana ollut särkyherkkä, joten jomottelua on ollut niin korkeilla, normaaleilla kuin matalillakin lukemilla. Helpoin maamerkki on tuo tykyttelevä olo, jonka kylkiäisenä tulee hassunlainen tunne. Sillon voi veikata paineen olevan pielessä. Toisaalla paine voi olla yllätyskorkea ilman oireita. Eikä matalimmillakaan paineilla tule selkeää huimausta. Ota tästä sitten selvää. Ei auta ku ihmetellä.
Mitä supistuksiin tulee, niin parin lääkkeettömän työpäivän jälkeen eron huomaa. Vatsaa kiristelee enemmän, lantion alaosassa tuntuu ajoin paineentunnetta, on epämiellyttävää oloa. Illat menee huilien. Perjantaina on neuvola, ehkäpä siellä mietitään missä vaiheessa lääkärin ois hyvä tähän sananen taas sanoa. Nyt kuitenkin alko puolentoista viikon kesäloma, joten on mahdollista ottaa leppoistelun kannalta. Töiden puolesta koeponnistuksesta selvisin kunnialla, joskin lomakin tulee ihan hyvään saumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)