Istun labrassa. Potilaita kutsutaan, ovet käy. Varttunut väki kommentoi aamun uutisia. Selaan aikani kuluksi vauvanvaatteiden nettivalikoimaa, vaikka - jos totta puhutaan - ehkä enää ei tarvitsisi. Kassissa Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär. Vielä ei keskittyminen riitä kirjaan syventymiseen.
Olen tullut ravinnotta sokerirasitukseen ja se alkaa tuntua. Tai alkoi oikeastaan jo aamuviideltä kun heräsin nälkäisenä. Ennen on 12 tunnin paastot onnistuneet helposti. Kun rasitusta venyttää h.27+5 asti, ei syömättä ja juomatta oleminen onnistukaan entiseen malliin. Kutsu käy 3 minuuttia etuajassa. Labrahoitaja vaikuttaa kipeältä. Hymyilee, mut käheällä äänellä ei jaksa tarttua kevyeen jutusteluyritykseeni.
Ensimmäisen paastoarvon ottaminen onnistuu kerralla, mikä ei kohdallani ole itsestään selvyys. Tartun ahnaasti sokerilitkuun, se menee alas helposti makeudestaan huolimatta. Sokeria 2,5 desiin on upotettu 75g. Öyh, ihme jos verensokeri ei nousisi yli 10... Vartin päästä odotustilassa tulee ällö olo. Tekisi mieli juoda vettä suoraan automaatista. Kimalainen innostuu, saa ensimmäiset sokerihepulinsa. Odotusta. Tunti, kaksi. Uudet näytteet. Huomenna vastaukset.
Aamu-TV pyörii. Riki Sorsa on menehtynyt keuhkosyöpään. Haastatteluosuudessa päivän polttava aihe. Vieraat keskustelevat kiivaasti. Aamun isäntänä toimivan Enbusken loppukaneetti: "Huomenna keskustelua siitä, miten valtio kiusaa naispareja, jotka haluavat yhdessä lapsia". Mielenkiintoista - eikä lainkaan provosoivaa, vaikkakin ihan asiaa.
Äitiyslaki. Aloite ollut keräyksessä yli 5 kuukautta. Ennen viime viikonloppua ei kasassa ollut puoliakaan tarvittavista nimistä. Äitienpäivänä nimirynnäkkö. Silti mietityttää, riittääkö jäljellä oleva 2 viikon aika. Eikä katseeni käänny vain valtioon, byrokratiaan, lapsen oikeuksien turvaamiseen, paperissa lukevaan juridiseen äitiyteen. Avainasemassa tässä - ja niin monessa muussakin lapsen elämään liittyvässä asiassa - ovat kanssaihmiset. Tämän aamuisen 5 494 638:n kotomaamme asukkaan joukkiosta 37 433 on varsin vähän. Siinä sitä perustavanlaatuista miettimisen aihetta..
Vatsatautisena ja muutenkin viime viikkojen sokerista osin ällöttyneenä tuo sokerirasitus kuulostaa tuskalta.
VastaaPoistaOlin positiivisesti yllättynyt sunnuntain rynnäköstä, mutta koko kampanjan ajan on ollut olo, että asian eteen ei järjestöt tee tarpeeksi. Isommat liikut on tehty vasta viimeisen puolikkaan aikana.
Totta turajat. Vaikkakin siitä huolimatta olin hämmentynyt keräyksen hitaudesta (verrattuna vaikka avioliittolakiin), sillä ei aloite ihan pimennossakaan ole ollut. Mietin vaan mitkä vaikuttimet ovat taustalla, ettei aloitteeseen tartuta. Liekö sitten ihmisissä yhteiskunnallista väsymystä vai mitä? Toivottavasti hitaus ei heijasta suurempaa asenteellisuutta naisparien perhettä/lapsia kohtaan. Itse selviydyn kyllä kaikista asenteista ja paperisodista, käy sit niin tai näin, mut lapsen kannalta kanssaihmisten kohtaaminen pistää luonnollisesti miettimään.
PoistaTuntuu, että naispareja koskeva uudistus on liian niche-aihe. Tahdon2013 koski kaikkia hlbti-ihmisiä ja heidän läheisiään, kannatusta oli luonnostaan enemmän. Äitiyslain kohdalla olen törmännyt mm. kommentteihin, että aloitetta ei kannateta, koska siinä ei samalla korjata miesparien vanhemmuusoikeuksia. Se taas vaatisi käytännössä myös kohtuvuokrauksen laillistamista. En usko, että kyse on laajemmasta naisparien tai naisparien lasten syrjimisestä, vaan liian pienen porukan "ongelmasta"... Vähemmistön vähemmistön ongelma ei herätä tarpeeksi huomiota. Kampanjan aikana on taidettu puhua siitä, että tämä laki korjaisi tilannetta noin 150 lapsen kohdalla vuosittain. Mutu: iso osa naispareista taitaa vielä tällä hetkellä joko jättää lapset tekemättä tai tehdä ne kotioloissa tai apilaperheenä.
PoistaToivottavasti aloite nyt kuitenkin saisi nimet täyteen. Somea on tullut paukutettua viimeisen parin kuukauden aikana ahkerasti.