Kakkosviikoilla

H.29+0. Viimeinen trimesteri. Kolmaskymmenennes viikko kaiketi. Mä en oo oikein sisäistänyt tätä nennes ja nella-della laskua. Että laskuissa eletään sitä seuraavaa lukemaa vaikka se toisaalta loogista onkin. Kuulostaa isommalta, pidemmältä, paremmalta. Vaikkakin; jos kuukausi-nennettely etenee 4 viikon sykleissä niin 16 viikon jälkeen ollaan viidennellä kuulla? Ja sillä perusteella raskauskin kestää 10kk. Lasketun päivän jälkeen ollaan yhdennellennätoista kuukaudella. Yliaikaisen leiman ja käynnistyspotkun saa vasta 43. viikolla.. Huh, kamalan pitkällä. Mun on helpompi orientoitua saavutettuihin täysviikkoihin, olla vielä täällä kakkosella alkavien puolella.

Kakkosissa on ollut värikästä. Supistelu on aiheuttanut jännittäviä hetkiä. Lääkityksen loputtua supistukset ovat jatkuneet päivittäisinä. On parempia päiviä, on huonompia. Kesälomaviikollani olin jonkin verran liikkeellä ja tasapainottelin levon kanssa. Venytin lääkärikontrollia lyhyen töissäkokeilun ja loman varjolla. Ensimmäisellä työviikolla oli kuitenkin varattava aika kohdunsuun kontrolliin, sillä tilanne tuntui aktivoituvan. Supisteli ja kiristi tavallista enemmän, painoi alalantioon ja kipuili alapään puolelle. Cervix on tutkittu viimeksi h.24. Mietitytti mitä viidessä viikossa on tapahtunut vai onko mitään. Tänään tutkimuksessa ei onneksi havaittu kohdunsuulla merkittävää etenemistä, joten viikoista ja tuntemuksista huolimatta voin painella menemään. Kun vielä raskausviikot saadaan alkamaan kolmosella ja perään tulee kakkonen tai nelonen, niin tunnelma tulee vapautumaan huomattavasti.

Muutenkin olen ollut onnekas ja saanut kaiken sortin testeistä puhtaat paperit. Toksoplasma-vasta-aineet olivat negatiiviset (joskin vähän salaa toivoin että tartar- ja kissaihmisenä olisin sen sairastanut), sokerirasitus normaali (huh!), viljelyt puhtaat ja str.agalactiae negatiivinen. Tänään neuvolalääkärillä mainitsin alaselän luomesta, joka on vuosien saatossa noussut koholleen ja nyt raskauden aikana se on kasvanutkin merkittävästi. Möllikkä on jättänyt alleen kahdenvärisen ruskean luomialueen ja raskauslanteisilla housuilla alkaa ärsyyntyessään kutisemaan ja aristamaan. Kymmenen minutin kuluttua luomen vilautuksesta se oli poistettu ja lähdössä patologille. Normaalista vastauksesta saan tekstarin parin viikon päästä. (Esimerkillistä palvelua pikkukylän terveyskeskukselta!) Tästäkin jos selviän kuin koira veräjästä, niin ilo on irti. 

Samaa linjaa noudattaa Kimalainen. Piipahdimme nimittäin taannoin siellä kontrolliultrassa. Kimalainen oli kasvanut viikkoihin sopien, joskin vartalon ympäryysmitan sirous sai kokonaispainon jäämään vähän viikkomäärän alle. Siitä en huolestunut, sillä neitokaisen makoillessa perätila-linkussa kohdun alaosassa, ei vartalon virheetön mittaaminen ole helppoa. Luiset mitat olivat kasvaneet hyvin ja munuaiset näyttivät normaaleilta. 

Ms. Bee <3

Kun mitään erityistä ei näkynyt, jäi aikaa kikkailla 3D-tekniikalla. Ohi pään edessä möllöttävien napanuoralonkeroiden ja molempien jalkojen, pääsimme ihastelemaan pieniä kasvoja. Maiskuttavaa suppusuuta, nykerönenää. On se ihmeellistä. Vaikka sitä liikkeitä tuntee ja lasta odottaa, on jotenkin hämmentävää nähdä, et oman vatsanahan alla oikeasti on "Joku". Ihminen <3