Hupsista keikkaa

Liikkuvaista sorttia tämä alati kasvava Kimalainen. Potkuttelee, nikottelee ja hyörii. Välillä vatsanseutu on aivan vino, välillä toispuoleisen pinkeä, välillä myötäävänä kuin vettä täynnä. Elämme kivoja viikkoja. Liikkeet tuntuvat voimakkaina ja vatsa muljuu ees taas, joskaan ei tukaluuteen asti. Parikiloinen matkalainen puuhastelee aktiivisesti, mikä on omiaan hälventämään vanhempien (tai lähinnä minun) huolta.

Välillä mietin Kimalaisen tarjontaan asettumista. 30 viikkoon asti hän istuskeli perätilassaan kunnes eräänä sunnuntaiaamuna teki hallitun kuperkeikan. Tyypillisesti, tyypillisillä viikoilla. Asennon muutoksesta olin mielissäni, sillä herttamaiseksi todettu kohtu saattaa toisinaan vaikeuttaa kääntymistä ja altistaa virhetarjonnalle. Raivotarjontaan asettuminen tekee synnytyksen rauhallisesta odottelusta huimasti helpompaa.

Mutta eipä nämä käännökset näillä viikoilla vielä paina. Kolmisen viikkoa pää alaspäin potkuttelua riitti hälle. Sinä aikana neitokainen viuhtoi menemään siihen malliin, että epäilin hällä olevan ylimääräisiä raajoja. Edellispäivänä istumasta noustessani koin vinkeää veljuntaa. Sitkeää kiristystä, joka hidasti liikkumista. Vatsa oli illan kova, leveä ja tukala. Eilen liikkeitä tuntui taas aktiivisemmin aivan kohdun alaosassa heijastuen alalantioon. Kylkikaaren alle oli ilmestunyt tuttu kova pallo. Joskin isompana kuin 3 viikkoa sitten. Tänään neuvolassa epäilyni vahvisti kätilö; Kimalainen oli asettunut perätilaan. Eiku viistoperään. Eiku - hetken tutkiskelun jälkeen - hän heittäytyi poikittain. Kääntyi ja kömpi. Sydänäänet kuuluivat kohdun yläosasta, jonne hän painoi selkäänsä. Hetken päästä pää kiilautui taas fundukseen. Diagnoosi: vaihteleva tarjonta, poikkitila.

Niillä mennään ja pari-kolme viikkoa odotellaan josko Kimalaista huvittaisi asettua. Viikkoja on vasta 33+, joten liikkumisen vapautta on jäljellä hyvinkin, eikä lopullisesta tarjonnasta vielä huolta tarvitse kantaa. Olen iloinen, että pieni liikkuu ja puuhaa. (Joskin juiliva virtsaputkeen osuminen ja terävästi navasta tapahtuva ulkomaailman kurottelu laimentavat liikkumisesta koettua riemua nanosekunniksi..) Niin ikään kolmen viikon päästä ilahtuisin siitäkin, että tarjonta varmistuisi - mielellään raivotarjonnaksi. Sillä säästyisi monelta pohdinnalta.