Takana on neuvolan perhevalmennus. Kolme viikkoa kunnallista valmentautumista vanhemmuuteen. Tuona aikana istuimme viiden muun pariskunnan kanssa neuvolassa neljä 2 tunnin settiä kuullaksemme vinkkiä mitä tuleman piti.
Aiheet oli jaettu loogisesti. Ensinnä keskityttiin parin tunnin ajan vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Toisella kerralla käsiteltiin normaalisynnytys. Kolmannella poikkeavat synnytykset, lapsivuodeaika ja imetys. Viimeisellä keskityttiin suuhygienistin ja lastenneuvolan terveydenhoitajan johdolla pikkulapsiaikaan. Paketti oli kattava ja pikkukylän perinteiseen tyyliin mukaan tarttui prosyyri jos toinenkin. Ryhmädynamiikka oli vaisunlainen, joten keskustelua ei juurikaan virinnyt. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat olevan kokonaissettiin tyytyväisiä.
Joka välissä korostettiin jakamisen ja keskustelun merkitystä parisuhteessa. Mekin vielä perkasimme valmennusta keskenämme ja ihastuttavan tasapuolisesti huomasimme kumpikin painottavamme eriasioita. Eiralle suurin painoarvo oli säännöllisen synnytyksen avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kulussa, tukihenkilön roolissa ja auttamisen keinoissa. Niin ikään luottamusta loivat infot kivunlievityksestä ja siitä mitä sairaalassa tapahtuu.
Itse parhaaseen päähän rankkasin imetyksen, synnytyksen jälkeisen psyykkeen, pikkulapsen hampaanhoidon ja alkutaipaleen lastenneuvolaseurannan. Mielissäni olin siitä, miten kansanterveydellisesti tärkeään ilmiöön, imetykseen, panostettiin ajallisestikin. Osiossa katsottiin mm. Bröst är bäst tissipropagandavideo, jonka kesto on kuitenkin lähemmäs kolme varttia. Jotkut voivat olla sitä mieltä, et imetysosio ois riittänyt kevyempänäkin, mut koska koen asian yleisesti korostamisen arvoiseksi, olin tyytyväinen laajempaan settiin. (Mitä nyt video ohjausteknisesti ja yltiöpositiiviseen tyyliin oli hetkittäin hivenen vitsikäs.) Spesiaali-propsit menee kyllä suuhygienistille, joka johdatteli vauva- ja pikkulapsiajan suun terveyteen. Kattava, perusteltu ja neutraalisävyinen ohjaus saa ainakin nämä vanhemmat tavoittelemaan oman ja lapsen suun terveyden kannalta toivottavia käytäntöjä.
Yhdessä olimme yhtä: molempien silmäkulmat salaa kostuivat synnytysvideota katsellessa. Tosin huomasimme myös sen, että synnytykseen liittyen moni asia on isän tehtävä. Ehkäpä H-hetkellä lainaamme Kelalta tai viereisestä synnytyshuoneesta vastavalmistunutta isää, jotta saamme edes napanuoran poikki :D No, jos totta puhutaan, niin eipä meitä heterosuuntautunut valmennus haittaa. Sillä mukavasti herätellään/osallistetaan seurueen miehiä. Vähemmistöläisenä sitä muutenkin sujuvasti kutsututtaa itseään isäksi tai tukihenkilöksi, pääasia että pointti tulee esiin. Puheessaan neuvolatar käyttää sujuvasti sukupuolineutraalia ilmaisua joten siitä hälle papukaijan merkki.
Näin jälkikäteen mietin, notta pitäisikö olla huolissaan, kun kumpikaan meistä ei nostanut ykkösaiheekseen vanhemmuuden tuomia muutoksia parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja aikuisten väliseen vuorovaikutukseen? Ehkä.. No mutta, onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Ilmaisten hammashuoltonäytteiden ohella saimme kertaluontoisen etusetelin naapurikaupungin perheneuvolaan. Ehkäpä talvella tartumme siihenkin ja käymme tsekkaamassa mitä meille kuuluu - ja minkälaista sateenkaariammattitaitoa ja kohtaamista ko. puljussa on tarjolla :)
Ihanaa että teillä oli noin hyvä perhevalmennus! Meillä tuli valmennuksesta tosi huono fiilis, siihen ei myöskään sisältynyt lainkaan noin paljon eri asioita. Kaikessa painotettiin vain äidin roolia ja mainintaa siitä miten "isä" voi sitten lukea vaikka tämän esitteen. Ei oikein osallistettu mitenkään vaan kaikessa annettiin ymmärtää että tämä nyt on äidin ja vauvan välistä. Tuntui kurjalta miten lapsen toisen vanhemman roolia ei lainkaan otettu esille. Meillä myös ryhmä todella suuri, 12-14 odottajaa, jotkut puolisoineen.
VastaaPoistaNo voihan kurjuus :/ Meillä sit taas korostettiin kyllä äidin ja vauvan luontaista symbioosia, mut siitä näkökulmasta et ulkopuolisuuden tunteen välttämiseksi ja molempien vanhemmuuden tukemiseksi myös toiselle vanhemmalle tulee tarjota tasavertaisesti mahdollisuus lapsen hoitoon.
PoistaMusta perhevalmennuksessa kuuluis huomioida koko perhe, joten tuollainen äitikeskeinen massaluento ei kyl oo paras mahdollinen.. Vaikka isommassa paikassa toki odottajia on enemmän ja pikkuryhmien pitämiseen ei ehkä heru resursseja työnantajalta. Harmi silti et sisällöllinen ohjaus on valmennuksen pitäjän omien mielipiteiden varassa :/ Onneksi kuitenkin jokainen pari löytää oman vanhemmuuden tasapainonsa - tajusi neuvolan hoitaja sitä tai ei :)
Me tykättiin myös meidän perhevalmennuksesta, ja meidät huomioitiin puheissa ja korjaamalla että isä/tukihenkilö/puoliso/kumppani jne. Mielestäni parisuhteen voimavaroihin keskittynyt osio oli parhaimmistoa, meillä paljon ryhmässä aktivoitiin keskustelua. Myös lasten syntymän jälkeinen kerta jossa jaettiin synnytystarinat, oli mielenkiintoinen.
VastaaPoistaMukava kuulla :) Meilläkin kutsu perhekerho-käynnille tulee joskus syys-lokakuussa. Kiva päästä kuulemaan muiden kuulumisia ja tapaamaan myös uudelleensynnyttäjiä, kun valmennuksessa oli vain ensarit.
PoistaTeidän kertomuksia lukiessa tuntuu, että odottajien kannalta paras olisi asua pienessä kaupungissa. Sopivasti resursseja. Jännityksellä odotan, mitä meidän kunta tulee tarjoamaan.
VastaaPoistaTeidän setti kuulosti aika täydelliseltä. Vetikö valmennuksen sama, joka on teillä neuvolatätinä?
Saattaapi olla juuri noin :) Olen työkaverilta kuullut, et lähimmässä suuressa kaupungissa voi valmennus toteutua ihan luentosalissakin. Sata kärpästä samaan lätkään..? Me itseasiassa asutaan pienessä kahden pitäjän yhteisliitoksessa, jossa täällä "takakylillä" majailee parisen tuhatta asukasta. Yhteensä kuntalaisia on vain n.6000. Eli aika tuuri on ollut, että näin pienen paikkaan on osunut osaavat ja innostuneet ammattilaiset :) Valmennuksesta kolme ensimmäistä kertaa piti äitiysneuvolan kätilömme. Viimeinen oli kunnan suuhygienistin ja lastenneuvolan terkan vetämä.
Poista