torstai 9. elokuuta 2018

Kolmas ensikäynti

Taas käyvät Felicitas Mehiläisen ovet. Odotus värittyy jollain harmaalla tunteella jota voisi vastentahtoisuudeksi sanoa. Luuriin tarttuminen tuntuu tahmealta, vastaanotolle astuessa tuntuu että tämä on vaan tehtävä. Valmistaudun olemaan jästipää. Ja sille tulee tarvetta.

Kevään jälkeen meidän korttipakasta on vedetty se toinen kortti. Kuuden tuloksettoman inseminaation ja niiden varrelle ajoittuneiden takapakkien jälkeen Eira koki nähneensä toistaiseksi oman osuutensa. Ensimmäisen suuren pettymyksen jälkeen vuodenvaihteessa hän nosti puheeksi mahdollisuuden vaihtaa yrittäjää jossain vaiheessa. Toukokuussa vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen se vaihe oli käsillä. Eira ei kokenut IVF-hoitoa omakseen ja jos minä puolestani joskus vielä toivoisin kokeilevani uutta raskautta - let's face it - I'm not getting any younger.. (Voitte luntata ikäni profiilikuvauksesta, tai samalla voin läiskäistä fysiologisen totuuden: 38.. .. ja puoli.)

Siispä kesän tullen istuin ampparin aulassa odottamassa. Uutta lääkäriä. Aiemmin meitä hoitaneilta emme mielestäni olleet onnistuneet saamaan sitä vastinetta taloudellisille ja henkisille voimavaroilleni mitä tahdoin. Halusin ammattilaisen joka on valmis huomioimaan taustat ja on sopivasti lääketieteellisesti orientoitunut. 

Toivoin:
- että kaikki tarvittavat alkututkimukset tehdään, mutta tavan vuoksi (varmuuden varoiksi =turhaan) tehtävät karsitaan pois. (Ei aukiolotutkimuksia, ei erillisiä ensikäyntejä, ei neuvontakäyntejä, ei turhia labroja.)
- ei juoksuteta käynneillä, eikä roikoteta puhelimessa
- kun ollaan vastaanotolla tehdään kerralla sekä tutkimukset että suunnitelmat seuraavaan kiertoon
- että lääkäri olisi lääkitysmyönteinen, sillä luomuna sohiminen ei anamneesillani huvittanut.

Käynti meni melkolailla putkeen. Esitiedot ja ajatukset käytiin rivakasti läpi. "Ootko sä syönyt niitä letrotsoleja jo? Siis oliko tarkoitus et tässä kierrossa tehdään?" Ööh, en sentään. Niin omatoiminen en ole keskustelematta lääkärin kanssa. Etukäteen olin kyllä ilmoittanut toiveemme samasta luovuttajasta ja olkien saatavuus oli varmistettu. Hoitajan tekemää siittiövarauslappua ihmeteltiin, sillä meillä oli tarkoitus käyttää, ei varata pakkaseen. Näin varauslappu jäi kirjoittamatta kun siirryttiin pääohjelmanumeroon.

Vuosien saatossa olen oppinut havainnoimaan kehoani ja tiesin varanneni ultran kp17 parhaaseen mahdolliseen väliin. Tuntemukset viestittivät, että jos koskaan luonnollinen ovulaatio oli tullakseen, se oli tässsä kierrossa. Ja niin ruudulla näkyi oikeassa ovariossa soma 17mm follikkeli. Uutisena se oli hyvä, mutta tyytyväinen ilme lääkärin kasvoilla ounasteli tulevaa; "Tällä kertaa ei niitä letrotsoleja tarvittaisi, vaan voidaan tehdä inseminaatiot luonnon kiertoihin. Ethän sinä kaksosiakaan halua.." En innostunut.

Kyllä; tiedän että ensimmäinen raskaus ja synnytys voi tehdä keholle ihmeitä.
Kyllä; tunnistan, että kiertoni on nykyään normaalinpi.
Kyllä; ymmärrän monikkoraskauden riskin, mutta se ei ole peloistani akuutein.
Ei; en usko mahdollisuuksieni olevan parhaat mahdolliset, sillä painolastina on ikä, vuosikymmenen takainen parin vuoden turha yritys ja kokemukset viime hoitokerralta.
Ei; en saa LH-testiä varmuudella plussamaan joka kierrossa, vaikka pääosin piikki löytyykin
Ei; en ole innostunut tuhansilla euroilla kokeilemaan josko kuitenkin yllättäen onnistuisin luomuna kaikkien vuosien jälkeen.
Ei; ei siihen ole edes ylimääräisiä paukkuja. Heti vaan sata lasiin, niin ei tarvitse jossitella.

Olin jääräpäinen niin kohteliaasti hymyillen kun silloin perjantaina iltapäivällä osasin. Lääkäri näytti ohuesti tyytymättömältä, mutta suostui. Kompromissilla; jos LH-plussaisi sunnuntaina, tehtäisiin inssi luonnonkiertoon maanantaina. Jos ei, palataan asiaan lääkkeillä seuraavassa kierrossa. Ohjeeksi tuli syödä vanhasta varastosta letrotsolia 5mg kp3-7. Mennä ultraan ja katsoa sitten.

Poistuin. Näillä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Eipä siinä muukaan auta.

14 kommenttia:

  1. Uu. Tämähän on kuin jännärin alku. Miten kävi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mun oli helppo kompromissata kun ounastelin LH:n plussaavan lauantaina ;) Näin teki, joten piinailulta vältyttiin.

      Poista
  2. Jännittävää! Olen seurannut blogiasi sen alusta saakka ja myöskin terveydenhuollon ammattilaisena tykkään asiapitoisesta tavastasi kirjoittaa. :) Tsemppiä uuteen kierrokseen! Itselleni tehtiin ensimmäinen inssi juuri maanantaina. Luomuna ei menty täälläkään, vaikka periaatteessa mitään selvää indikaatiota lääkkeille (letrotsoli ja nyt lugesteroni) ei ollutkaan. Jännitän jatkossakin kanssanne! - MS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huisin mukava kuulla että olet ollut matkassa kaikki nämä mutkat :)

      Kiitos ja hurjasti tsemppiä myös sinne! Toivon mielenrauhaa pahamaineisille piinapäiville ja positiivisia uutisia niiden päätteeksi :)

      Poista
  3. Sydänterkkuja teille kaikille! Täällä seurailen, vaikka liian harvoin ehdin kommentoida. Toivon parasta. Haleja ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  4. Olitko tyytyväinen uuteen lääkäriin Kenellä kävit, esim nimikirjaimet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tyytyväinen :) Ehkä ammattilaisillekin suon anonymiteettisuojaa enkä julkisesti nimeä heitä, mut jos asia kiinnostaa voit pistää meiliä ruska.toisentaivaanalla(at)gmail.com

      Poista
  5. Kaikkea hyvää uudelle matkalle!

    VastaaPoista
  6. Jes, mahtavaa että pysyit jämäkkänä! Vaikka lääkärikontakti onkin hyvä olla ja sitä asiantuntijaa tietyssä määrin kuunnella, mutta yhtä kaikki itse tunnet taustasi ja tiedät tasan tarkkaan miten aiemmin on edetty. Tuloksetta sekä tuloksekkaasti. Toivon teille kaikki ihanat asiat tähän matkaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Ymmärrän kyl lääkärin pointin ja tavallaan hän onkin oikeassa. Silti olen tyytyväinen kultaisesta keskitiestä.

      Kiitos, toivotaan et matka johtaa määränpäähän jollain aikavälillä :)

      Poista
  7. Kolmas ensikäynti, huh! Toivon todella, että selviätte mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan ja Taava saisi pian pikkusisaruksen. Tsemppiä hoitoihin!

    Ja olipa muuten ihania kuvia Taavasta rinkan kyydissä! <3 Todella suloinen pikkuinen teillä. Näinä aikoina neiti taitaa täyttää 2 vuotta, joten suuret onnittelut typylle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samaa mekin toivotaan.

      Ja Taavakin kiittää kehuista ja onnitteluista! Kaksi vuotta tuli mittariin viime viikolla :)

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)