Arki töissä ja päiväkodissa

Arki nielaisee pyörteeseen. Päivät vilahtavat ohi, eikä pituutta ainakaan korosta keskitalven lyhyt valo. Aamut on ankeita, voi herranjestas.. Pieni leijonaneito adaptoituu uuteen rytmiin kiitettävästi. Äidille aikainen herääminen on yhtä raskasta kuin aiemminkin.

Töihin paluu on sujunut hyvin. Pidän työstä, paikasta ja porukasta, joten mikäs siellä on ollessa. Työ syö kyllä aivojen kovalevytilaa. Illalla aivokäyrä näyttää nollaa. Ajankäyttöön vallitseva elämäntilanne on sentään tuonut rotin; enää en voi jäädä roikkumaan ylitöihin, kun pieni tiitiäinen odottaa. Ikävä siivittää kotimatkaa, rinnassa riipaisee kun pikkuinen seisoo viimeisenä lapsena pihalla nojaten hoitajan jalkaan.

Hoitopäivät ovat alkaneet kuten 1v5kk aikuisten silmäterältä odottaa saattaa. Itkettää jäädä. Isommat lapset jännittää, kun niillä on vauhti päällä. Turvaa haetaan aikuisista. Unet ja ruoka maistuu vaihtelevasti. Pikkuhiljaa edetään. Ja on jo edetykin.

Kävimme päiväkodissa tutustumassa viitisen kertaa ennen hoidon alkua. Paikka on kiva. Vanha puurakennus, kodinomainen ympäristö. Hoidossa 1-4-vuotiaita lapsia on yhteensä parisenkymmentä ja hoitajia 4. Hoitopäivät aloitettiin aamupäivien 3-4h kokeiluilla. Parin viikon jälkeen siirryttiin kokonaisiin päiviin. Vakiintuneessa rytmissä kokonaiset ja puolikkaat päivät vuorottelevat. Taava on hoidossa 80%:sesti, eli tuntiperusteisessa laskutuksessa max.35 viikkotuntia (max.140t/kk) tarkoittaa kolmea kokonaista päivää ja yhtä puolikasta viikottain. Noin niinkuin keskimäärin. Kuukauden tasoitusjaksolla hoitopäivät ja vapaapäivät voivat perheen tarpeen mukaan; välillä on täydempää, väliin tulee useampi kotipäivä.

Hoitovapaat päivät leijonaneito viettää mukkilassa tai kotona etätyöskentelevän Eiran kanssa. Pieni kevennys on ihan paikallaan ja ollaan tyytyväisiä, et mukkilan avustuksella ne onnistuu. Mun työpäivien mukaan hoitopäiville tulee mittaa, kun seiskaksi jo mennään ja 16.30 vasta haetaan. Se on maaseudulla asumisen varjopuolia, et työmatkoihin saa varata aikaa. Päivä hoidossa on pitkä, yhteinen aika illalla lyhyt.

Illalla meillä ollaan väsyneitä. Iltavirkkumme energia loppuu jo 19 maissa ja nukkumassa ollaan viimeistään 19.30. Äidit koittaa haparoida jotain järkevää sillä kuuluisalla "omalla ajalla". Koomaamiseksi tuppaa menemään kun pakollisista kotihommista on selvitty. Ehkä tämä tästä kevään tullen piristyy.

Valinnanvaikeus

Ihanaa, että meillä on viikonloput. Aikaa olla kotona, olla yhdessä. Käydä viimein pulkkaostoksilla ja laskemassa pulkkamäkeä. Nukkua sen verran, et herätessään huomaa olevansa elossa. Ladata akkuja, että jaksaa taas uuden vauhtiviikon.

Yksi mennyt, toinen tulossa

Uusi vuosi on uuden alku. Vuoden vaihtuessa seisomme uuden kodin portailla korkeajalkaiset lasit käsissämme. Raketit paukkuvat. Taava nukkuu omassa huoneessaan. Leijonaneito sulattelee unissaan alkuillan ilotulituskokemusta ja taaperokaverin kanssa leikkimistä.

Mietimme miten nopeasti aika on mennyt. Miten vuoteen sisältyi yrittämistä ja onnistumista, epäonnen hetkiä ja uudelleen ponnistamista. Miten ilon pyörteeseen sekoittui murheen sinisiä värejä. Miten saamme olla kiitollisia monesta asiasta. Taavasta, terveydestä, talosta, toisistamme. Siitä miten hyvä tiimi me omasta mielestämme ollaan.

Vuoden closure oli hyvä. Mennyt 2017 paketoitiin kauniiseen pakettiin ja hyvästeltiin haikein hymysuin. Nyt toivotetaan tervetulleeksi 2018. Vatsan pohjaa kutittaa odotus. Arkemmekin alkaa uutena ja ihmeellisenä kun huomenna mä palaan töihin ja leijonaneito aloittaa päivähoidossa. Jännää! (Varsinkin aamuheräämiset, jotka ei ole mun eikä Taavan juttu..) 

Alkavaan vuoteen kohdistuu toiveita, odotuksia. Vuoden päästä tiedämme millä värein tuleva 365 päivää sävytettiin. Siihen asti koitan elää kuluvassa päivässä, makustella käsillä olevia hetkiä ja noudattaa isoisoäitini sanontaa:

"On kuin on, käy kuin käy."

Joulun alla

Aaton vastainen yö. Taavan kummitädiltä saatu testiliuska oli yksiviivainen arpa. Hiljaisuus. Tulosta ei tarvise arvailla ku menossa dpo16. Huokaus. Olisihan se ollut kliseisyydessään lähes siirappimaista plussata näin jouluna..

Tänään painumme hiljaisina tervantuoksuiseen joulusaunaan. Haikeudella mietimme toivetta, joka hiipuu pois ulottuviltamme. Yön nukumme puhtaissa lakanoissa. Heräämme aattoon. Kuuntelemme joulurauhan julistuksen. Syömme hyvin, kestitsemme läheisiä, odotamme pukkia pienen tonttutytön kanssa. Olemme kiitollisia niistä kaikista toiveista, jotka kohdallamme ovat toteutuneet <3 Ehkä tämänkin aika koittaa vielä.

Ei testin testiä

Aiemminkin on tullut avauduttua raskaustestin tekemisen ankeudesta. Siitä miten turhauttavaa ja surullista on kun verkkokalvoihin polttomerkitään kuva yksinäisestä viivasta tai armottomasta "not pregnant" tekstistä. Meillä onkin siinä suhteessa "käynyt tuuri". Vuodot ovat pääosin alkaneet 2-4 vrk ennen testipäivää. Mitään testejä ei ole kuukausiin tarvittu. Eikä niitä ole kaivattu. Ennen kuin nyt.

Lyhyesti: itsenäisyyspäivän jälkeen päästiin pikainssiin. Toimenpide oli tavallista mutkikkaampi, mut ylilääkärin osaamisella luovutustavara saatiin määränpäähän. Lähtiessä kuultiin et 8:sta oljesta jäljellä enää on kaksi. (Jossain inssissä on siis jouduttu sulattamaan 2 olkea.) Tällä kertaa tavara oli priimaa; eteenpäin liikkuvia yli 10milj. Ajoitus nappi. Ovulaatiopistosta oli jo ollut aamulla, kovemmat kivut tulivat inssiä seuraavana yönä. Kiinnittymiskivuksi ounasteltavaa keskipistoa ilmestyi 5 päivää myöhemmin.

Omatoimisesti Eira käytti kaappista löytyvät Lugesteronit, joita riitti keskiviikkoon asti. Nyt odotellaan - kuukautisia. Kuukautistuntemuksia oli jo kp25, eli dpo 10. Luget viimeksi pitivät vuodon poissa, mutta kierto alkoi alusta heti seuraavana päivänä kun mollukat jätti pois. Eli se hetki ois tänään, huomenna.

Nyt elellään dpo15. Ikuna ei olla näin pitkällä oltu. Jos kuukautiset eivät alakaan..  Alustavasti katsoin kaapista raskaustestejä ja löysin yllätyksekseni tyhjän laatikon. Ei testin testiä. Eira ei harmittele. Koko testihässäkkä karsastuttaa. On helpompaa odotella vuotoa. Ja jos sillä rintamalla on hiljaista, on pakosti ajeltava testikaupoille ennen kuin pyhät koittaa. Sormet ristissä ootan.. tunti tunnilta. Kahden päivän päästä on joulu. Kuinka jännittävää!!!

Talvipäivänseisaus

Talven pimeinpänä päivänä aika seisahtuu hetkeksi. Muuttolaatikot on purettu. Sukulaiset ja ystävät glögitelty. Kuusi on kannettu tupaan odottamaan juhla-asuaan.

Sohvalla <3

Uusi kissaehdokas - kodinvaihtaja hänkin - tutustuu tiluksiin. Eira on töissä. Taava nukkuu. Keskipäivän hämärissä oikaisen sohvalle, lapsuudesta tutun villafiltin alle. Tätä hetkeä on odotettu <3

Tulokas

Tunnelmallista joulunalusaikaa meiltä teille!

Kalliopihlaja kuvina

Uuden kodin tuoksu alkaa tasottua ja sekoittua elävään elämään. Marraskuun alussa meillä tehtiin käyttöönotto- ja lopputarkastukset. Kun tölli ja talli oli todettu kelpo yksilöiksi, alkoi muuttorumba. Täällä ollaan asettauduttu ja muuttolaatikot tyhjenevät pikkuhiljaa. Pitä pidemmälle homma etenee, sitä nahkeammaksi se muuttuu. Tulee turnausväsymys.

Mutta mieltä lämmittää se, et pikkuhiljaa uusi koti alkaa näyttää ja myös tuntua kodilta. Ķoska edustuskuntoon on vielä matkaa, voin valottaa miltä meillä valmistumishetkellä näytti. Ennen muuttolaatikko-invaasiota.

Keittiö. Lemmikkini. Kodin sydän. 

Seinä toisella puolen olohuone.

Olkkarista kulku kirjastohuoneeseen, josta joskus tehdään mein makkari.

Kirjastohuoneesta kulku pukutilaan.

Ja pukkarista kylppäriin ja saunaan.

Ja niiden kyljessä olevaan kodariin, jonka tuulikaapista on hyvää vauhtia muodostumassa oman väen arkieteinen.

Vaikka onhan meillä toisessa päässä taloa eteinenkin.

Ja meidän makkari..

..Taavan huone..

.. työhuone..

.. ja vessa.

Tässä kotimme pikakelausella. Jos tarkennukset tai tarinat valintojen takana kiinnostavat, voin joskus postailla huonekohtaisesti yksityiskohtaisemminkin. Sitten kun saadaan tämä nyssäkkäkaaos selätettyä ja huoneet näyttämään ihmisasumukselta :D

Sata vuotta hymyssäsuin

Suomi sata. Hästäk itsenäisyys, hästäk juhla, hästäk pyhäpäivä. Yle ansaitusti rummutti pyöreää päivää, some täyttyi juhlakuvista. Me saavuttiin kotiin yötä vasten ja ennen nukkumaan menoa uusittiin aamulla (vielä täysin tyhjää näyttänyt) LH-testi. Kuinka kävikään? 

Say cheese!