Kohti harjakorkeuksia

On hienoa seurata, miten timpureiden käsissä puukasa muuttuu rakennukseksi. Ensin kehykseksi, sitten suojatuksi kuoreksi. Kalliopihlajamme edistyy silmissä. Jännityksellä saa odottaa mitä on päivän aikana tapahtunut kun iltasella pyörähdämme työmaalle tsekkaamaan siivouksen tarpeen ja suojaukset. Ja siellähän tapahtuu.

Ensimmäisen päivän jälkeen

Työt alkoivat raksaviikolla 19. (Tarkoittaa myös kalenteriviikkoa, kun soppari tehtiin vuoden vaihteessa. Siittä alkoi toimitusviikot raksuttaa ja meidän due-date etenee käsikädessä kalenterin kanssa aina viikolle 43 asti.) Päivässä parissa nousi runko. Raksaviikolla 20 jatkettiin rungon kanssa. Pari päivää koottiin talon päätykolmioita maassa. Sitten tuli nosturiauto ja kattotuolit heilahtivat paikoilleen päivässä. Talon päädyssä seisoessa iski todellisuus amatöörirakentajan tajuntaan; "ai, tää on näin korkea.. Onkohan se maalaaminen sittenkään ideoiden parhaimmistoa..?"

Raksaviikolla 21 työ jatkui aluskatteen asennuksella. Taloon rakennettiin kattolyhty ja tuulensuojalevyjä alettiin asentamaan paikoilleen. Vastaava mestarimme totesi kipsilevyjen kiinnityksen olevan turhan harvassa ajatellen sen jäykistävää tarkoitusta. Siitä timpureille huomautettiin (pariinkin otteeseen) ja kiinnityksiä tiivistettiin.

Samaisella viikolla ikkunat ja ovet (talon ja tallin pääovia lukuunottamatta) tupsahtivat tontille. Niitä ei turhaksiltaan pihalla makuutettu, vaan iltapäivällä puolet laseista oli jo paikallaan. Seuraavana päivänä asennettii  loput. Nyt meidän kodarissa on oikein ovikin. Aikamoista :) 

Samoin tein alkoi sujahdella villat seiniin. Siinä missä rakennustarkastaja oli pyhäviikon vaihteessa lyhyellä lomalla, timpurit painoivat menemään helatorstainakin. Näin ollen Rv.22 alussa tehtävä rakennustarkastajan runkokatselmus oli hivenen pidemmällä kuin pelkkä runko. Murhetta siittä ei tullut, sillä talli oli vielä runkovaiheessa ja talon runko oli sisäpuolelta tarkistettavissa. 

Katselmuksessa saatiin pari ohjetta; toinen tallin pylväiden yläpääkiinnityksen vahvistamiseksi ja toinen talon käyttöullakkopäädyn tukemiseksi vaakapuulla. Samalla tuli leima paperiin ja hyvän kesän toivotus. Jatkossa nähdään syksyllä kun loppukatselmuksen aika on. Aika huimaa :)

Piirustuksia

Pikkuhiljaa kun tontilla seinät nousee, alkaa rakennusten muoto hahmottua. Vielä ollaan kaukana piirrustusten lookista. Eikä mustavalkokuvatkaan paljasta miltä kokonaisuus näyttää luonnossa. Hyvällä mielikuvituksella rakennuslupakuvistakin pääsee kärryille. Siis tässä meidän kodin ääriviivat :)

Alias Kalliopihlajamme (kuva Sievitalo)

Talli (kuva Sievitalo)

Olimme tyytyväisiä kun löysimme pohjaratkaisun, joka miellytti meitä melkein sellaisenaan ja täytti molempien vaatimukset. Eira halusi talon, jossa olisi mahdollisimman vähän käytävää. Ei pimeitä sokkeloita, ei hukkaneliöitä. Osaltaan siksi päädyimme myös yksikerroksiseen. (Toinen syy oli paloturvallisuus. Call me skitso, mut mä en vaan näe, et hätätilanteessakaan lapset pudottautuu vajaasta neljästä metristä. Se kun näyttää valitettavan usein olevan makuuhuoneiden pelastustikkaiden korkeus..)

Mä halusin visuaalisesti omanaan olevan keittiön. En tupakeittiötä tai olokeittiötä, jossa ruokapöytä on faktuaalisesti olkkarissa. Mulle kelpaisi ratkaisu, jolla keittiötä on jollain tapaa rajattu. Erkkeri, puoliseinä, seinä.. Kodinhoitohuoneelta toivoin kokoa. Se kun tuntuu olevan äiti-ihmisten tuskailun kohde. Itseni tuntien KHH:ssa olisi tuskailuprojektia aina meneillään, joten hakusessä olisi talo jossa kylppäriin/saunaan pääsee muutakin kautta kuin KHH:n läpi. (Ei tarvii raivata hulluna kun tulee kavereita saunomaan..).

Nää toiveet tiputti taloja aikalailla nopeaan tahtiin pois. Kävipä niinkin, et löyty kiva pohja, mut kuntamme ei kuulunut kyseisen toimittajan toimitusalueeseen. Välillä alkoi tuntua, et löytyyköhän sitä sopivaa ollenkaan. Ollaanko me niin mettässä "epä-trendikkäine" toiveinemme. Sitten löyty Pihlaja 156. Olimme myytyjä.

Sievitalon Pihlaja 156 a la Me
(Kuva Sievitalo)

Sievitalon talousrakennus a la Me
(Kuva Sievitalo)

Peruspaketin julkisivuun ja pohjiin teimme muutamat muutokset.
● Kodariin rakennettiin lastenvaunujen mentävä tuulikaappi, jotta lemmikit silmällä pitäen jonnekin saadaan tuplaovi. Todennäköisesti siittä tulee perheen arkieteinen.
● Mh1 ikkunaa siirrettiin.
● Saunaa kasvatettiin suihkun kustannuksella. (Tämä yksi/kaksi suihkua jakaa yleisesti mielipiteitä. Meillä priorisoitiin kunnon laudetilaa kahden suihkun sijaan.)
● Takaterassia kasvatettiin pari neliötä
● Etuterassin päälle aumakattoinen kate ja kattolyhty
● Välikatolle rakennettiin 17m2 käyttöullakko
● Tallia pienennennettiin siten, että rak.ala oli alle 60m2 (palo-osastoinnilta/eristykseltä vältyttiin)
● Tallin ja varaston välinen seinä siirrettiin siten, että tallista tulee täyspitkä ja lämmin varasto jää alle 10m2 (pieni varasto ei tarvitse erityisiä paloturvallisuuslisiä)

Rakennukset asemassa (kuva Sievitalo)

Väri onkin asia erikseen. Kodin ulkolookilla ja värityksellä haemme perinteistä, ympäristöönsä sulautuvaa tunnelmaa. Korttelimme asemakaava antaa vapaat kädet julkisivun kanssa. Vain katon väri on määrätty mustaksi tai hiilenharmaaksi. Pehmeämpänä hiilenharmaa on valintamme ja samaa tummaa sävyä noudattelevat rännit syöksytorvineen. (Ihan puhtaanapidollisistakin syistä.) Ovet, kukkunat ja puitelaudat tulevat valkoisella. Jollain valkoisella. Niitäkin kun on parisenkymmentä eri sorttia..

Värisilmän ulkomaalimalleja

Puisen julkisivun pääväri on enää hakusessa. Rakennusluvassa se oli ympäripyöreästi harmaanruskea. Keskisävyä. Antaa aikalailla liikkumavaraa maalikaupassa :D 

Jotain tähän suuntaan?

Kun ensi osaisi päättää maalityypin jää sävyjäkin valittavaksi useampikymmen. Näillä näkymin kallistutaan johonkin lattekahvin tyyppiseen harmaalla vivahteella. Tai harmaaseen, joka taittaa ennemmin ruskeaan kuin siniseen. Sellaista ei kadun varressa vielä olisikaan.

Borta bra, hemma bäst

Olin alkuviikolla ystäväni kanssa Hangossa. Perinteinen äiti-kummitäti-reissu, jonka olemme tehneet kaksin joka kesä ystäväni esikoisen synnyttyä. Eira ja Taava olivat ekaa kertaa pari päivää kaksin. Mä olin ekaa yötä erossa Taavasta. Kaikki pärjäsivät hyvin, kaikilla oli mukavaa.

Hanko on rauhallinen ja äärettömän kaunis näin lämpiminä kevätpäivinä. Kaduilla on ihmisiä, satamassa veneitä. Kumpaakaan ei ruuhkaksi asti. 

Tulliniemeen, Suomen eteläisimpään kärkeen kulkee 7km luontopolku. Se mutkittelee kivistä rannanreunaa ja satama-alueen vierustaa. Puikkelehtii metsään ja sieltä upeille rantakallioille. Matkanvarrella neuvostoliittolaisten rakentamia parakkeja, joihin sotien jäljeen on sijoitettu työleirille naisvankeja. Sittemmin puurakennukset ovat ränsistyneet, alueella kukkivat ketunleivät ja lintuliikenne lauluineen on huumaava. Rantakalliot ovat auringosta lämpimät. Käärme luikertelee karkuun kulkijoita. Niemennokassa pieni kummeli. "Tuntemattomalla merimiehelle". Siinä silmien alla avautuu Saaristomeri ja Suomenlahti. Tutustumisen arvoinen.

Viikolla on juostu raksalla. Tavattu raksaporukkaa. Siivottu työmaata ja kuljetettu jämäpuuta pois peräkärryllä. Metsästetty kevyitä ja vakaita rakennustelineitä. Juhlittu kummitytön nimppareita. Syöty perhedinneriä mummilassa. Seurattu suurmiehen hautajaisia ja muisteltu mennyttä maan isää. Hoivattu kipeänä olevaa Taavaa. Sairastuttu flussaan itsekin. Vietetty dj-ystävän syntymäpäiviä värivalojen loisteessa ja savukonepöllyn sumeessa. Tervehditty tuttuja vuosien takaa, menty nukkumaan korvat soiden.

Nyt olen sohvalla. Kissavanhus vieressä nostaa päätään. Arpoo kannattaisiko nousta pyytämään ruokaa. Aavistaa varmaan et tänään on nuorimman kissasisaruksen 6v syntymäpäivä ja tarjolla on Gourmetia. Rapsutan. Mulla ja hällä on tänään yhteistä matkaa takana 12 vuotta. Vastaukseksi saan kehräyksen. Tee on kupissa, kylppäristä kantautuu pesukoneen pyörinä. Eira lähti kirppiksille. Taava nukkuu vaunuissa ulkona kolmatta tuntia. Työnnän suuhuni salmiakin. Kohta tartun kirjaan. 

Ai että mä tykkään olla kotona. Ei mulla muuta <3 

Pihistelijä labrassa

Pihi mikä pihi. Myönnän. Eira ei olisi niinkään, mut mä olen. Tai sanotaanko nätimmin; kustannustietoinen. Koska "meikäläisille" tää raskaustoive tulee suhteessa aina kohtuuttoman kalliiksi, sitä miettii tarkoin markoin ja kriittisesti. Onhan se ymmärrettävää, kun ajatuskuvio "Oi, miten toivoisimme perhettä." ei koskaan saa jatkokseen huoletonta "Tulee jos on tullakseen." vaan ensimmäinen ajatus aina on "Minkä verran meillä on säästöjä..?"

Yksi mikä jostain syystä karvastelee, on labrat. Jos labrat otettaisiin tk-lääkärin tai yliopistosairaalan määrääminä, niiden kustannus meille olisi 0€. Jos työterveys hoitaisi tän tyyppisiä, mut heille kuulumattomia asioita, kustannus olisi 0€. Kun teetät ihan perus-perus-verikokeet yksityisellä, progesteronille, TSH:lle ja prolaktiinille yhteishintaa tulee n.120€ (miinus pieni kelakorvaus). Hinta on musta aika suolanen siihen nähden, et vanhoilla Väestöliiton taksoilla hinnottelu on vielä yksityisten halvimmasta päästä.

Siksi viime kierroksella säästökukkaroni jakoi vähät kahisevansa yliopistosairaalan labraan. Marssin Väestöliiton lääkärin lähetteellä julkiselle ja sain labravastauksen laskuineen kotiin. Hintaa prolaktiinille ja TSH:lle tuli yhteensä 27€, ja siitäkin 10€ oli toimistomaksua. Meille tuli yllätyksenä, ettei sellainen ei enää nykyään onnistu. Tänä keväänä tykslab (sisältäen niin maalaiskylien labrat, aluesairaalan labrat ja yliopistosairaalan labrat) on VSSHP:n ohjeen mukaan lopettanut kokonaan näytteiden ottamisen yksityislääkärin lähetteellä. Syynä kilpailuneutraliteetti-lainsäädäntö. Dämit. Siis kiitti vaan siitäKIN laista.

Kahlasin vaihtoehtoja. Sit löysin Cityterveyden. Mestan, joka tekee vain kuvantamistutkimuksia ja labroja. Cityterveys on diagnostisten tutkimusten saralla tehnyt samat kuin Onnibussi pitkänmatkan liikenteessä; erättänyt tervettä kilpailua ja tarjoaa edullista, virtaviivaista palvelua. Lääkärin lähetteellä hakevat Kela-korvaukset ja asiakkaan taksa jää suhteessa kohtuulliseksi. (Labrojen taksat löytyy hinnastosta tutkimuskohtaisesti.) Yhteishintaa Eiran tutkimuksille tuli n.50€ ja siihen päälle näytteenottomaksua 9.50€ per kerta. Säästöä tuli muutama kymppi. Joku sainois ettei sillä tässä konkurssissa ole mitää merkitystä, mut me käytetään se raha mieluummin johonkin muuhun. Vaikka Gelee Royaleen, jos ei muuta.

Muutenkin Cityterveys oli loistotuttavuus. Ajan saa netistä, kun rekisteröi itsensä käyttäjäksi. Labraan pääsee joustavasti omien aikataulujen mukaan, joissain toimipaikoissa myös lauantaisin. Ekalla käynnillä lähete skannataan omiin tietoihin sähköiseksi ja tulosten valmistumisesta ilmoitetaan aina tekstarilla. Omista tiedoista löytää paitsi omat ajanvaraukset, myös tulokset, viitearvot ja lausunnot. Mikä parasta; pulju toimii useassa kaupungissa. Näin ollen Eiran, jonka duunipaikka on 170km päässä, ei tarvitse pitää etäpäivää siksi, että pääsisi kotikaupungissa labraan. Ajan voi varata työskentelykaupungin Cityterveyteen ja tulosten tultua ilmoittaa arvot Felicitaksella käytössä olevaan Kaiku-palveluun. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaakin.

Ps. Progesteroni kp 20 oli viitearvojen keskikastia, normaali. Ovulaatio on siis tapahtunut ja keltarauhanen voimissaan. Mahtista.

Mikä mäihä

Rakentaja ristii kätensä ja toivoo, että taivas on armollinen. Kirjaimellisesti. Pitkästä tavarasta kun rakennetaan, on perusrakenteet sään armoilla. Hyrisin tyytyväisyydestä, kun talon toimitusta suunniteltiin äitienpäiväviikolle. Maatyöt voidaan tehdä kevään sula-aikaan, koko kesä on aikaa raksata. Rakennus saadaan suojaan ennen hyvissä ajoin ennen syksyä.

Eihän projektissa olisi jännitettävää, jos Suomen ilmasto olisi stabiili. Kaiken kaikkiaan meillä on käynyt säiden kanssa ihan hyvä tuuri. Kun massanvaihtoa tehtiin, ei ollut edes yöpakkasia. Näin perustaminen onnistui sulan aikaan, sulasta tavarasta. Jes!

Kun sokkelivalut tehtiin, yöpakkaset olivat palanneet. Höh. Betoni kun ei saisi jäätyä ennen kuin se saavuttaa riittävän kovuuden. Jostain luin, et alle -5c alkaa vaatia talviperustamiskonsteja. Ennen Perustavan poikia yöt olivat kylmiä, -10. Pientä stressiä pukkas, vaikka luotto ammattimiehiin on kohillaan. Illalla muotit tuntuivat käteen haaleilta. Aamulla niitä purkaessa höyry nousi. Valun jälkeisenä yönä lämpö kävi alimmillaan -2c. Jes! Betonin kovettumisreaktio itsessään tuottaa lämpöä, joten jäätymisriskiltä vältyttiin.

Tuli keväinen toukokuu, tuli rv19. Kävin tipauttamassa naapureille tiedon talopaketin saapumisesta (raskaat ajoneuvot tukkivat kadun ja vaikeuttavat liikkumista), jossa pahoittelimme myös raksasta mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa. Pääsin sanomaan, et työmiesten iloksi meidän raksalla paistaa aina aurinko.

Ja sit: tuli kamat. Ja lunta. Ja räntää. Prkl! Pitipä käydä mäihä!

Toki villoissa, puuosissa ja muissa kamoissa oli perussuojaus. Harmittelin kuitenkin keliä. Kattotuolit olivat tuettuina talon takapuolella, pehmeässä maassa. Puuosat olivat kuormalavojen ja puuriukujen päällä, pehmeässä maassa. Pari sadepäivää ja kaikki on kurassa..

Timpurit aloittelivat työtään. Nopeasti alkaa runko nousta kun ammatimiehet on asialla. Työpäivän jälkeen avatut paketit oli suojattu huolellisesti. Vastaava pyörähti tontilla ja ohjeisti meidät suojaamaan loputkin villat. Villapaketeissa kun tuppaa oleen reikiä, kuten muissakin suojamuoveissa, eikä sade tee tavaroille hyvää. Ei ainakaan jos ne kastuvat muoviensa sisällä.. Sievitalon paketeista löytyi 4x6m pressuja. Niitä sit taiteiltiin paikoilleen, joka oliki vähän haasteellista kun villapinollakin korkeutta oli reilu 3m. Lisäksi kevytpeitteet ottaa helposti tuulta, joten niitä saa asetella huolella tai olla toistuvasti korjailemassa.

Hyvin suojattu, on puoliksi turvattu. Pari sadekuuroa on sittemmin ropissut kamojen niskaan. Muuten keli on kääntynyt hyväksi ja kamat kuivuneet. Nyt tontilta kuuluu pauke ja ilmassa on huumaava tuoreen puun tuoksu. 

Homma alkaa realisoitua. Pidetään peukkuja et saadaan rakennelmat säältä suojaan ennen kuin tuuli kääntyy :)

Ding, ding, ding - Round II!

Felicitaksen ovessa lukee vielä Väestöliitto. Tilat on ennallaan, samoin hinnat. Siittiöoljet on hellässä huomassa. Sentraali-Santra on sama. Hänen pöydällään kuolemaa tekee mehikasvi, joka me ollaan sinne Taavan syntymän jälkeen viety. Wow!

Odotusaula saa munasarjani pistelemään. Kuvittelua. Eihän kierrot ole vielä palautuneet. Eira vaihtaa jalkaa, kai ilmassa on jännittynyttä odotusta. Tuttu kätilö tulee iloisesti juttusille. Kysyy kuvaa Taavasta. "Notta pikkukakkosta sitten?" Sitäpä sitä. Tai toiveissa ainakin olisi.

Edetään pikakaistalla. Esitiedot on lähetetty sähköisesti. Tietoisesti ensikäynti on ajoitettu siten, että aukiolotutkimus onnistuu samalla kerralla. Kotona on otettu pohjustavat lääkkeet. 

Lääkäri on uusi. Keskustellaan tilanteesta ja hoidoista hetki. Tehdään Eiralle hoitosuostumus, gyn.tutkimus, uä ja aukiolotutkimus. Uä:ssä nähdään tavallisina molemmat munasarjat, toisessa 11mm johtofolli. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa limakalvo on siisti, kehittää kolmikerrosnäkymää. Tuubat ovat auki ja kohtu ok. Toimenpiteet menevät ilman suurempia kipuiluja.

Mukaan saadaan labralähete ja hoitosuunnitelma. Luovutusneuvontaa tai psykologia emme tällä kierroksella enää tarvitse kun asiat on tuttuja entuudestaan ja psykologin lausuntokin vuodelta 2015 meidän molempien nimellä. Siittiötkin on pakkasessa valmiina. Kassalla kuitataan alkututkimusten lasku, josta saadaan vielä kelakorvaukset.

Seuraavana ohjelmanumerona on lh-piikin bongaus ja siitä viikon kuluttua progesteroniarvon otattaminen. Seuraavan kierron alkupäivinä mitataan vielä TSH ja prolaktiini. Jos labroissa ei huomautettavaa, lähdetään inssiä koittamaan luonnonkiertoon. Ehkä jo ensi kuussa jos tähdet osuvat kohilleen.

Perustavanlaatuinen urakkaviikko

Istun tulevan kotimme sokkekehikon sisällä. Nojaan viikon vanhaan betoninurkkaan. Pipo pois, aurinko hyväilee. Taava nukkuu vaunuissa sokkelin ulkopuolella metrin päässä. Ihanaa. Hetki rentoutua. Piilossa. Omassa rauhassa.. Voi vaikka näpytellä blogitekstiä.

Maan alla, sokkelin sisällä, mä ja suojaputket

Seesteistä riemua kestää 2 minuuttia. Alan kuulla lähestyvää koneen jylinää. Kohotan katseeni, näen kaivurin kauhan lipuvan pihaan. Nostan pääni sokkelin reunan yli, tervehdin maaurakoitsijaa. Jaaha. Loput perustustyöt on alkamassa.

Siitä lähtee souvi. Katsotaan vielä työmaakansiosta mittapiirrustusta, kävellään tontilla, mietitään liittymän valumavesiä ja ylimääräistä salaojitusta. Urakoitsija hyppää kulkupeliinsä ja huikkaa lähtevänsä tarvikeostoksille. Homma etenee. Seuraavana päivänä on tarkoitus aloittaa täytöt, joten käyn maalaamassa taloon ja talliin merkkiviivat täyttökorkeuden merkiksi. Totean et sokkelipojilta on tallin sisäpuolinen styroxi jäänyt 10cm piirrustusta matalammaksi, joten sitä saa raksapuolen väki paikata aikanaan.

Illalla ukkin kanssa syötetään maalämmön keruupiirit paikoilleen. Tai koitetaan syöttää. Eipä ne vaan soljukaan putkea pitkin vaikka sisäpinta on sileä ja putki vielä kohtuu suorassa. Passelisti urakoitsijamme kurvaa paikalle kyydissään pihaan tulevat salaoja- ja sadevesiputket, käyrät ja kaivot. Hänen kikkakolmosillaan saadaan viriteltyä vetolangat suojaputkiin ja kolmen ihmisen voimin maalämmön keruupiiriputket paikoilleen. Samalla tekniikalla viedään myös sähköjohto sokkelin alta odottamaan pihavaloja. Lopuksi muutkin sokkelin alta tulevat suojaputket kaivetaan esiin, jotta sähkö ja puhelinkaapeleiden syöttö onnistuu vaivatta.

Kun aamu valkene, alkaa rekkaralli. Ensin täyttyy talo. Pohjalle 40cm routimatonta, tiivistys, pinnalle salaojasoraa 30cm ja tiivistys. Kippiauto paiskaa tavaraa sisään, pieni kaivuri tekee työn, lapiomies viimeistelee ja täryttää. Ennen viimeistä tasoitusta kaivetaan radonputki päälimmäiseen sorakerrokseen. Sitte pinta tasaiseksi. Tasoitustoleranssia +/- 1cm. Sama homma tallille, ilman radonia.

Talon täyttöjä

Radon

Viemäri

Toisena ja kolmantena päivänä sisätäyttöjen jälkeen kaivetaan salaojaputket, tarkistuskaivot ja sadevesijärjestelmät paikoilleen. Talon ympärys routaeristetään. 

Talon routaeristeitä

Salaojat

Autokatoksen tärytys ja routaeristys

Tapaamme vastaavamme kanssa Sievitalon työnjohtajan aloituspalaverissa. Saamme hyvää palautetta tontista ja siellä tehdystä valmistelevasta työstä. Tunnin aikana käydään läpi projektin etenemistä ja jatkossa meille kuuluvia tehtäviä (rakennuspuhaltimien toimittaminen, työmaasiivous, jätehuolto, sovittujen tavaroiden sisäänkanto).

Viimeisenä urakkapäivänä tehdään tallin routaeristeet ja pihan kallistukset ja maisemointi. Kiveä tulee ainakin 3-4 sorttia. Riippuen siitä mihin laitetaan ja miten toivotaan käyttäytyvän. Maaurakoitsija suunnittelee ja tilailee kivikuormia sitä mukaan kun tarve tulee. Tässä kohtaa on pakko hehkuttaa Soraliike Suovasta, joka toimitti kutakin toivottua laatua pitkin päivää varsin lyhyillä varotusajoilla. Uskomatonta palvelua!

Pihan viimeisiä kuormia

Ulkopuolisten täyttöjen jälkeen piha on siisti. Vau! Ainoa kaiherrus on terassien ja autokatoksen tolppien tukibetoni. Ne on sijattu paikoilleen, routaeristetty ja maa täytetty. Tarkoittaa, et kiinnittääkseen tolpan, pitää kaivaa ensin 20cm 8-16soraa ylös ja sit puhkasta 20cm verran storoxia.. Timpurit tuskin ilahtuvat, joskin näillä talotoimittajan määrittelemillä vastuunjaoilla ongelma ei heille varmaan ole uusi. Sijainnin ja korkeuden löytää mittapiirrustuksista. Ja eiku lapioimaan taas..

Koskematon

Valmista!

Mut hei, nyt on meidän suurimmat hommat tehty. Sievitalo ottaa vetovastuun. Tästä eteenpäin vain istutaan pulkassa ja seurataan maisemia. Tai niinhän sitä myyntimiesten puheista luulis :D