Täyspäisiksi todetut

Psykologin lausunto tuli tänään postissa. Jännä lukea asioita itsestään, jännä huomata mitkä lauseet on poimittu ja miten ne on tulkittu. Psykologin käynti oli kokemuksena neutraali. Ilmapiiri oli hyvä ja rohkaiseva. Silti olisin odottanut jotain.. ..enemmän.

Psykologilla käyminen on aiemmin tavallaan kiehtonut minua. Olen sitä mieltä, että se tekisi hyvää kaikille. Kunhan olisi käytettävssä siihen vaadittava aika ja raha. Siksi kai odotin jotain ajatusmaailmaa mullistavaa, uutta ihmeellistä ahaa-elämystä. En pelkkää läpihuutojuttua, vaikka käytännössä se sellainen usein onkin.

Vastaanotto pyöri aika paljon peruselementtejen ympärillä; elämäntilanteemme, mitä ajattelemme vanhemmuudesta tai miehen roolista, millainen historia identiteeteillämme on. Jotkut kysymykset olivat varsin heterosuuntautuneita; ajattelimmeko kertoa lahjasolutaustasta ja tunteeko toinen vierautta, kun lapsessa ei ole hänen biologista perimää? Hmm.. Relevantteja ja ehkä heterosuhteessa joskus kipeitäkin kysymyksiä. Naisparille sen sijaan? No 1+1 on lyhyelläkin matikalla vain 2. Naisgeeneillä 3:tta ei tule. Eikö silloin kertominen ole aika luonnollista?

Joskus mietin, että ostosiemen on mutkaton ja vähän itsekeskeinenkin ratkaisu. Turvaammehan sillä oman kahdenkeskisen vanhemmuutemme ja pesemme kätemme siitä vastuusta, että missä vaiheessa kerrotaan ja mitä. On varsin vaivatonta tokaista "Äidit sai vauvansiemenen lääkäriltä. Joku kiltti setä on niitä lääkärille vienyt ja kun olet aikuinen, voit kysyä lääkäriltä kuka se oli. Jos haluat." Kumpi sitten on parempi; tunnettu luovuttaja läheltä vai tuntematon kaukaa, mahdollisesti toisesta maasta? Molempi parempi, ei voi tietää. Nyt pelataan korteilla, jotka on jaettu.

Yksi asia, jota en ollut osannut itse ajatella; luovutuksen ja lapsen täysikäisyyden välillä on PITKÄ aika. Mitä tahansa voi tapahtua sinä aikana. Siis mitä tahansa. Jos parinkymmenen vuoden päästä lapsi VALVIRAn numerolla pyytää luovuttajan tiedot, ei todellisuus ehkä kohtaakaan mielikuvia. Luovuttaja ei välttämättä olekaan se kalastava ja urheilullinen 40v unelmaisä, jota kuvaa lapsi on saattanut mieleensä kuvittaa.

Saattaa olla, että luovuttaja on luovutushetkellä ollut 45-vuotias. Jos lahjasolun säilytysaika lähenisi loppuaan ja ne käytettäisiin 14 vuotta luovutushetken jälkeen.. lyhyt matikka? Luovuttaja 60v, kun lapsi syntyy. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä 78-vuotias seniori. Tai ehkei hän olekaan ikämies. Ehkei hän ole mies enää ollenkaan. Ehkä hän on transsukupuoliprosessin läpi käynyt nainen. 30 vuotta luovuttajan elämässä on pitkä aika. Siinäkin ihan ajatuksen aihetta.

Tulevaisuudesta nyt kuitenkin paluu tähän päivään. Päivän anti oli kirjeen viimeinen lause; "Edellä olevan perusteella en näe mitään estettä Ruskan ja Eiran lahjasoluhoidolle."

Nih. Näillä korteilla mennään :)