Luovutusneuvonta hoitajan vastaanotolla. Kertakaikkisen hyvä tapaaminen. Tapaamisella puhuttiin vanhemmuudesta, tukiverkosta ja meistä perheenä. Toiveistamme ja peloistamme. Käytiin läpi pakollinen juridiikka, oikeudet ja velvollisuudet. Annettiin meidän toiveraamit luovuttajasta ja kuultiin klinikan luovutuskäytännöistä. Poistuimme mukanamme esitteet myös adoptiosta ja lapsettomien yhdistyksestä Simpukasta. Kattava skaala kompaktisti reilussa tunnissa.
Oli mukava kuulla kuinka tarkan seulan läpi Väestöliitto luovuttajansa valitsee. On haastattelut, neuvonnat ja testit. Niin sperman laadulle kuin infektioidenkin varalle. Byrokratian tarkkuus loi turvaa. Kuten myös tieto, että kohdallamme luovutukseen käytetään vain sellaisia sukusoluja, joissa luovuttaja on kieltänyt juridisen vanhemmuuden vahvistamisen. Ei sillä, vanhemmuuden mahdollinen vahvistus on aina synnyttäjästä kiinni, mutta siitä huolimatta - näinä lakimuutosten aikoina, joissa isyyslaki miehen kohdalla vahvistuu - haluamme "sijoituksemme" olevan täysin riskitön.
Tarkkaa detalji-listaa emme donorin suhteen tehneet. Toiveet kallistuivat ristivärisestä vaaleaan. Tummat suklaasilmät karsimme pois, sillä tummat vahvat piirteet voivat olla dominoivat ja olisi mukavaa, jos perheemme ei näyttäsi eri puusta veistetystä. Miehellä olisi hyvä olla mittaa ja skandinaavinen perimä. Siinä ne. Miten toiveet toteutuivat? 75%sti. Pituus jäi alle sadanseitsämänkymmenen. Hmm.. olimme eettisen ongelman äärellä. Onko eettisesti väärin olla ronkeli tässä tilanteessa? Olemmeko kamalia pinnallisia pituusrasisteja jos kieltäydymme? Entä jos hän "ei vaan tunnu oikealta"?
Tuntui kurjalta ajatus kieltäytymisestä, mut jostain syystä suostuminenkaan ei tuntunut hyvältä. Ajattelimme luonnonlakia. Sitä miten vapailla markkinoilla valitsisimme. Ketä keräisi katseemme. Siinä pituudella on vaikutusta. Luonnon omassa karsinnassa luovuttaja ei todennäköisesti tulisi kummankaan valitsemaksi. Valitettavasti. Päädyimme antamaan kiusalliset pakit luovuttajalle. Tuntui ikävältä. Kuin olisi kieltäytynyt lähtemästä ensitreffeille suloisen naapurin pojan kanssa.
Klinikka ja labra lupasivat katsoa toista luovuttajaa. Etsintää rajoitti hieman se, että toiveenamme on puolisisarusvaraus. Haluaisimme lapsemme olevan biologista sukua toisilleen, jos mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos meistä molemmat aikanaan synnyttää, tulisi luovuttajan olla sama. Koska emme ole naimisissa, varauksemme vie tällä hetkellä 2 perhepaikkaa viiden kiintiöstä. Olkia pitäisi myös olla riittävästi ja niillä käyttöikää jäljellä.
Etsinnän tuloksena luovuttaja kasvoi 10 sentillä. Teimme varauksen ja sovimme, että seuraavalla vastaanottokäynnillä hoidamme paperityöt ja virallisen puolisisarusvarauksen Eiralle. Mulle olkia tarpeen mukaan ja tulevaisuutta varten Eiralle 6 pakkaseen. Säilytyssopimus 3 vuotta.
Ettei vaan kohta alkais tulla kiire..? :D
Jee! Niin ne asiat konkretisoituu! Mä olin kans kriittinen pituuden suhteen, kun itse olen tämmöinen pätkä :D tyttöähän pituus ei varmaan haittaa, mutta haluaisin antaa pojalle edes mahdollisuuden kasvaa keskimittaiseksi :) Mahtavaa, että käynti oli onnistunut!
VastaaPoistaNiinpä, vähän samaa aatosta täälläkin. Toivottiin, ettei luovuttaja jäisi meitä kumpaakaan lyhyemmäksi. Naftiksi meni, mut onnistui :)
PoistaKiva, että löytyi sopiva luovuttaja! Mielenkiintoinen seurata teidän projektia, kun mekin asioimme Väestöliiton klinikalla (mutta Oulussa). Jonkin verran eri käytäntöjä tuntuu olevan saman puljun eri toimipisteiden välillä.
VastaaPoistaOliko teille selviö ottaa luovuttaja Väestöliiton omien luovuttajien joukosta vai harkitsitteko esim. tanskalaisia sukusoluja?
Harkitsimme, mutta meillä oli avoin mieli sen suhteen. Molempi parempi. Etukäteen ei voi tietää mitä mieltä lapset joskus ovat päätöksestämme. Eniten valinnassa meillä painoi tuo olkien riittävyys ja puolisisarusvaraus. Kotimaisten saatavuus oli hoitoja suunniteltaessa parempi ja klinikan oma valintaseula kuulosti tarkalta, joten ratkaisu tuntui hyvältä kaikin puolin :)
PoistaYmmärsinköhän rivien välistä, että Väestöliitolla naimisissa oleva naispari pääsisi yhdellä perhepaikalla? Saako kysyä, että käyttekö Helsingin VL:ssa? Maksaako tuo säilytys (3 vuotta) teille kuinka paljon?
VastaaPoistaKiva lukea kokemuksia! :) Meiän ois kans tarkoitus mennä tuonne Väestöliittoon (toivottavasti mahdollisimman pian).
Säädökset ovat ymmärtääkseni hiljattain muuttuneet siten, että naimisissa oleva naispari vie vain yhden perhepaikan. Säädös on yleinen, eikä sen pitäisi olla mitenkään riippuvainen klinikasta.
PoistaVirallistetun naisparin kohdalla sisarusvarauskin voidaan tehdä normaalikäytännön mukaan; eli vasta sitten varataan samaa luovuttajaa kun raskaus on saatu alkamaan. Koska emme ole naimisissa, olemme byrokraattisesti tässä(kin) asiassa itsellisiä naisia ja yksinhuoltajia. Siksi varaus on varmuuden vuoksi tehtävä molemmille etukäteen. Oli mahtavaa, että klinikan ja labran kanssa asia oli sovittavissa. Emme asioi Helsingissä, joten heidän käytännöistään en valitettavasti osaa mennä takuuseen.
Hinta säilytyksestä on vajaa 150€ luokkaa, lisään sen tuonne kustannukset-sivulle kun varmistuu.
Tsemppiä teille projektiin! :)