Lapsetonna

Männäviikolla seurasin puolikkaalla korvalla nuoren, vasta avioituneen kassarouvan ja vanhemman herrasmiehen välistä sananvaihtoa. Naimakaupoista kuultuaan mies alkoi tivata lapsiasiaa. Myyjän välttelevä "ei ole ehtinyt"vastaus sai aikaan kannustavaksi tarkoitetun ryöpsähdyksen; "Jaa nykyään vaan uraa tehdään. Kannattaa kuule jättää se ja keskittyy lapsii. Heti vaa niit lapsii. Oot jo sen ikänenki. Jos vaik useammaanki meinaat. Ehtii kato sitä uraa sit myöhemminki. Kyl mää sulleki lapsii vaan suasittelen."

Työtoveri onneksi riensi apuun vaihtamaan aihetta. Syrjäsilmällä pistin merkille nuoren kassarouvan väkinäisen hymyn. Liekö syynä asiakkaan konservatiivinen naisen-ura-on-toissijaista-ajattelu vai lapsiasian kipeys.

Kehto Kallioniemen autiossa tuvassa Taivalkoskella

Lapsettomuus voi olla valittua tai tahatonta. Yhteistä on se, ettei kumpaakaan kunnolla sanota ääneen. Miksi? Koska se on vaikeaa syystä tai toisesta. Useimmin siksi, ettei suurimpia pelkojaan ja toiveitaan halua revitellä muille siinä pelossa, että romahtaa julkisesti. Menettää kasvonsa. Tahaton lapsettomuus tulee omalle kohdalle yllätyksenä - aina. Siinä sitä on pidättelemista omissakin tunteissaan. Joutuu miettimään uusiksi omaa minäkuvaa ja ympäröivää maailmaa.

Tänä päivänä naissuhteessa eläessä suurimmilta uteluita välttyy - kumma kyllä ;) Muistissani kuitenkin on vielä aika nuorena vaimona, jolloin lapsitiedusteluihin sai vastata viikottain. Puolen vuoden - vuoden kohdalla vaihdoin vastaustekniikkaa ja tokaisin kysyjille jotain toiveistani saada ensin normaali kuukautiskierto raskauden mahdollistamiseksi. Se hämmensi kuulijan, sai ymmärtämään ettei kaikilla kaikki ole kunnossa. Nautin jotenkin puolishokeeraavasta vastauksestani. En itseni takia, vaan kipeämmin asiaan suhtautuvien kanssasisarieni. Jos herätyksellä saadaan yksikin murhetta aiheuttava utelu vähennettyä muilta, on se kuulijashokin arvoinen. 

Eivätkä kaikki halua lapsia. Eivätkä he silloin taatusti jaksa julkisesti selittää, miksi niin on. Se kun on jokaisen oma asia. Siitä huolimatta valittu lapsettomuus on monen kuulijan mielestä "väärin" ja sitä on oikeus hämmästellä. Ympäripuhua, sääliä, moittia jopa.

Lapsettoman on kurjaa tuntea mielipahaa vaietusta asiasta. Asiasta, johon saattaisi saada tukea tai ymmärrystä, jos avaisi suunsa. Mutta sellaisia me ollaan. Kannetaan omat ristimme. Hiljaa, eleettömästi, kiukullakin. Takin kääntöpuolelta löytyy toinen todellisuus; puhumattomina emme voi moittia vastakappaleita - naapurin pappoja tai sukulaistätejä. Heidän maailmankuvansa on eri. Lapset ja suurperheet ovat kuuluneet menneeseen elämään. Poikkeuksia on ollut harvassa. Rintamalla sairastetun sikotaudin aiheuttamasta steriliydestä ollaan oltu osaanottavasti hiljaa. Se on ollut kohteliasta. Lapsettomuus on tälle väestön osalle pimennossa, kunnes joku uranuurtaja verhoa raottaa.

Jätin kassaneidit keskustelemaan syyssään upeudesta ja poistuin puodista miettien;

Miten onnellisia ovatkaan he, jotka tökerösti uskaltavat lapsiasiaa tiedustella. He ovat säästyneet elämässään suurelta murheelta, lapsettomuudelta.