Vanha raksuttamaan jäänyt laskuri ilmoittaa "Tänään on kiertosi 426. päivä" Ei kun.. ..hetkinen.. Kp1. Nyt jo?? Minä joka en ole uhrannut ajatuksen häivääkään monsuuneille kuluneen vuoden aikana. Minä, jolla pitkät kierrot normaalistikin helposti kestävät yli 40 päivää ja ovat ovuloimattomia. Ajattelin, että näin täysimetyksellä olleena laiskan kropan vuodot pysyisivät poissa helposti ensi vuoteen.
Parisen viikkoa sitten tunsin tuttua sivutuntemusta alavatsalla, mut laitoin sen suoliston piikkiin. Tänään syy selvisi. Vuoto. Kroppani alkaa palautua. Hämmästelen; onko luonto jo mielestään valmis uuteen kierrokseen? Minusta kaikki on kesken. Olen palautumassa. Imetän täysipainoisesti. Tukka lähtee. Muutama raskauskilo sulamatta. Vaan niin se palaa - kuukautiskierto. Ei varmaankaan normaalina ja säännöllisenä, mut jonkinlaisena kuitenkin. Punainen puskajussi yllättää pensaasta. Ettei vaan varhaista vaihdevuotta pukkaisi..?
Yllättävä käänne saa pienen mielen kuiskuttamaan; koska on oikea aika lähteä suurin toivein kolkuttelemaan klinikan ovia uudelleen? Leijonaneito on vielä pikkuruinen. Ainokaisemme ja ilomme. Emme tiedä onnistummeko toistamiseen, ja jos kyllä niin millaisella aikataululla. Minkä ikäinen esikoisen ylipäätään pitää olla, että on kykenevä harkitsemaan toista? Että tietää mihin on ryhtymässä? Että äitiyskupla on ennättänyt puhjeta ja totuus tulevista ruuhkavuosista olisi aavistettavissa?
Ensimmäiset kuukaudet Taavan kanssa ovat olleet siinä määrin vaivattomia, että ajatus toisesta sisaruksesta mahdollisesti lyhyemmälläkin ikävälillä ei tunnu tällä hetkellä vieraalta. Ehkä totuus ei ole valjennut, eikä kupla puhjennut. Jos kuitenkin lapsilukua haluaisi kasvattaa, jos salaa toivoisi suurperhettä, niin.. Let's face it - kukaan ei nuorene. Eira on ohittanut kolmosen pyöreän pyykin ja itse oon jo lähempänä neljää- ku kolmeakymppiä. Vuodet eivät veny loputtomiin. Kahdeksan olkisisarusta odottavat meitä alkuvuoteen 2019 asti. Siihen on enää 2 vuotta. Säilytyssopimuksesta kolmasosa on jo kulunut. Ehkäpä.. Ehkäpä ainakin jokusen oljen odotus päättyy aiemmin. Ei just silläs - mut jos katsotaan kesemmällä..?
Ehkä ollaan hulluja, sillee sopivasti.
Voi kuule, meidänkin esikoinen oli vasta vähän reilu 4kk kun jo kolkuteltiin klinikan ovia. Toki pikkukakkosta lähdettiin todenteolla yrittämään vasta myöhemmin ja ekan inssin aikaan esikoinen oli jo reilu 9kk. Mutta niin se vain tärppäsi kk ennen esikoisen 1v synttäreitä ja toisen olisi määrä syntyä siis vähän ennen kuin esikoinen on 1v8kk. Meille tämä tuntuu sopivalta ikäerolta, toivoimme max 2,5v ikäeroa kun lähdimme yrittämään, eli asetimme ikäänkuin vuoden haarukan jonka puitteissa toivoimme onnistumista.
VastaaPoistaEhkä teilläkin ensi kesää kohti kun mennään, on uusi kierros käynnistynyt.
Ei kuulosta hullummalta aikataulunne :) Noin parin vuoden ikäero olisi meilläkin mieleen. Ehkä kevällä alamme todenteolla orientoitumaan uuteen kierrokseen.
PoistaAloitimme yrityksen esikoisen ollessa 7kk. Onneksi aloitettiin ajoissa, koska onnistuttiin vasta kolmen inseminaation ja kolmen ivf:n jälkeen 1,5 vuotta myöhemmin..
VastaaPoistaNäinhän se on, ettei näitä asioita koskaan tiedä. Suunnitella voi vain tiettyyn pisteeseen, siihen miten itse olisi aikasintaan valmis. Muu jää luonnon haltuun ja voimme vain toivoa että onni suosii - ennemmin tai myöhemmin :)
PoistaMeillä oli aiemmin myös mielessä että kahden vuoden ikäero olis kiva. Sittemmin se on venynyt koko ajan edemmäs eikä kolmen vuoden ikäero enää ole tuntunut niin suurelta:D Nyt kun L on himpun vajaa 2, tuntuisi oudolta että nyt jo tulisi toinen lapsi. Sen huomaa selkeästi että nyt juuri on menossa joku L:n "vauvakausi" ja tarvitsee tosi paljon huomiota. On mukavaa että voidaan vielä antaa sille sitä jakamattomana. Ikäeroksi pikkusisarukseen pitäisi tulla 2v7kk, se tuntuu tällä hetkellä täydelliseltä meille!
VastaaPoistaOlen kyllä edelleen sitä mieltä että pieni ikäero on lapsille mukavampi, ainakin sitten kun nuorimmainen ei ole enää vauva ja pystyvät leikkimään yhdessä samoja leikkejä. Itsellä ikäerot sisaruksiin on 5-17 vuotta ja siitä tiedän että se on ihan liikaa:D Vaikka pikkuveljen kanssa yhdessä jonkun verran leikittiinkin mutta oli ne leikit kuitenkin aika erilaisia 2- ja 7-vuotiailla! Puhumattakaan vanhimmasta veljestäni jota luultiin mun isäksi esim sillon jos joskus haki tarhasta:D
Toivottavasti siis kala tarttuu onkeen sitten kun päätätte klinikan ovia taas kolkutella:)
Kuulostaa hyvältä teidänkin ajoitusajatukset :) Niin se on, et aika menee tosi sukkelaan. Yht'äkkiä huomaataan, et se oma vauva onkin jo taapero ja vuos vilahtanut. Niin meilläkin varmaan helposti käy (jos ei tietoisesti aleta hoitaa asiaa aiemmin), kun tuo ensimmäinen on jotenkin niin pieni vaikka kasvaakin. Toki vielä hän on aidosti pieni, vasta vajaa 5kk :) Mulla myös isoveljen kanssa ikäeroa 7 vuotta ja siitä johtuen hyvä sisarussuhde on alkanut kehittymään vasta aikuisiällä. Noh, parempi myöhään kuin en silloinkaan :D
PoistaMeillä vauvakuplaa ei ehkä ole vielä syntynytkään, joten seuraavan lapsen toivominen tuntuu tavallaan kaukaiselta ajatukselta, vaikka taustalla kummitteleekin ajatus pikkusisaresta noin 2 vuoden ikäerolla. Sektion vuoksi ei voida klinikalle edes palata ennen kuin ollaan maaliskuussa 2018. Joten aika ehtii hyvin kullata ensimmäisen kuukauden väsymuistot.
VastaaPoistaMielenkiinnolla seuraan blogiasi jatkossakin. Kohtahan sitä tosiaan voitte jo harkita seuraavaa hoitorupeamaa. Miten aika kuluukin niin nopeasti?
Ootte saanut ohjeen, et minimiväli ois 1v3kk ennen uuden yritystä? Mielenkiintoista miten näkemykset ja ohjeet näissä "odotusajoissa" vaihtelee. Ja aika menee NIIN nopeaan. Vaikka tuo maaliskuu kuulostaa "kaukaiselta", niin se on saavutettu ennen kuin huomataankaan :)
PoistaMeillä on arvonnassa vielä se kumpi hoitaa ensi kierroksen fyysisen puolen. Jos se on suunnitellusti Eira, niin fyysistä aikarajoitetta uudelle kierrokselle ei ole. Jännä oli vaan huomata et luonnon mielestä alan olla palautunut vaikka nanosekunti sitten vasta olin raskaana.
Juuri ennen sektiota viimeisen tarkistuksen ultralla tehnyt lääkäri mainitsi sivulauseessa, että synnytysten välin tulisi olla vähintään 2 vuotta. Muuten emme ole saaneet ohjeita tai tietoa tähän liittyen. Ohjeaika vaikuttaa sektion yhteydessä tosiaan vaihtelevan. Äkkiä se tosiaan on maaliskuu 2018. Eihän se ole kuin puoli vuotta siitä, kun palaan töihin. Hui.
PoistaMitähän ne klinikalla sanoisi, jos marssisitte sinua hoidattamaan ensi viikolla, koska luonto selvästi vihjaa, että hommiin vaan?
Jaa-a, tuskin ainakaan hätiköisivät. Vaikka hakeutuisimme klinikan juttusille näillä näppäimillä, kiertoni todennäköisesti kestäisi palautua säännölliseksi vielä jonkin aikaa ja yritykset menisivät tavallaan itsellään pitkälle kevääseen tai kesään. Hedelmöityshoitoihin tarvitsemiani lääkkeitä ei kuitenkaan suositeltaisi imettävälle, joten siinä viimeistään olisi pysähdyksen paikka. Tarvitsisi miettiä mitä priorisoi. Näistä päätöksistä päästään kuin koira veräjästä, jos seuraavalla kierroksella "Eira hoitaa oman osuutensa" :)
Poista