"Ei koskaan" ja kuinka se pyörretään

Tiiättekö sen, kun käsi pystyssä julistaa asioista "joita ei koskaan tee"? Miten omasta piltistä ei tule TV-lasta tai ravintolan käytävillä juoksijaa. Miten meidän automatkalla ei pyöri niskatuissa pädit, eikä lapsi ajankulukseen kolua keittiön laatikoita kipaten kaikkea löytämäänsä köökin lattialle. Joopa joo, vielä ollaan siinä uskossa, mut miten käy, se lie toinen tarina.

Taava ja tähtipoika

Ensimmäisen kerran sanat oli pyörrettävä lelukaaren kohdalla. Koko raskaus pudisteltiin päätä riemunkirjaville lelukaarille; meidän lattialle tuollainen ei tule majailemaan. Pitkään hankintalistalla oli Done by Deerin hillitty lelukaari raidallisilla eläinhahmoilla ja harmaalla päävärillä. "Olisipa se näppärä, sais laitettua mihin vaan, vaikka pinnikseenkin." No jep, paitsi että sänky on rauhoittumista ja nukkumista varten. Lisäksi myönnettävä on, että vaikka hillitty kaari istuu äitien design-silmään, preferoi Taava riemunkirjavia värejä. Siitäkin huolimatta että raita on alusta asti ollut leijonaneidon suosikkikuosi, viihtyy hän paremmin leikkihökötyksessä iloisten värien ympäröimänä. Joten lähtökohtaisesti kun lelukaari on kuitenkin vauvaa (ei aikuisia) varten, löysi värikäs sellainen sitten tiensä meidänkin lattialle.

Siitä se sanojen syömisura alkoi kirkastumaan. Pieniä asioita voi löysentää, isojen suunnitelmien muutos luo uusia mahdollisuuksia. Kuten vaikka salainen haave omasta kodista, joka vuosi toisensa jälkeen on torpattu sanoin "Rakentaminen on asia, johon en lähde koskaan. Stressiä, aikataulumuutoksia ja hallitsematon budjetti. Liikaa epävarmuutta. Mielipuolen hommaa." (Kuulostaa muuten aikalailla hedelmöityshoidoilta..) Kaikessa on puolensa. Puolet, jotka saa ajattelemaan "Jospa kuitenkin.." Eikä aikaakaan kun huomaa selailevansa aikuisten lelukaaria :D