Puolivuotistervehdys

"Oon tänään puolivuotias. En siis mikään pikkuvauva enää. Tähän ikään mennessä sitä on ehtinyt kokea ja oppia kaikenlaista.

Osaan esim. pyörähtää ketterästi selältä mahalleni. Toiseen suuntaankin pääsen aika ajoin puolivahingossa, mut  se on vaikeampaa. Tuntuu kyllä et hokaan sen kohta ja sitten pistän menoksi. Muuten mahallaan on kivaa. Oleskelen kyynärnojassa, vedän peppua ylös ja jalkojakin koukkuun konttausasentoon. Noi aikuiset kannustaa nousemaan, mut on hankalaa pitää molemmat - peppu JA pää - samaan aikaan ylhäällä. Yleensä yksi kerrallaan onnistuu paremmin. Joskus mua kyl harmittaa se lankuttaminen ja sit joku aikuinen tulee mukamas auttamaan ja kääntää mut takas selälleen. Höh. No se vasta sit harmittaakin.

Neiti puolivuotias

Mut kyl mua naurattaakin. Oon pikkusen hitaasti lämpenevä ja joskus voin vierastaakin. Lähinnä tummatukkaisia tyyppejä, ne on jänniä. Yleensä kyl hymyilen takas ku mulle hymyilee. Suosikkiani on tanssiminen, ylös ilmaan nostaminen sekä masun ja varpaiden pärisyttely. Silloin kikatan oikein kovaa.

Oon alkanu istuskelemaan. Neuvolatätikin sanoi, et hyvä pito. Sen jälkeen sain oman tuolin keittiöön. Korkee tuoli on kiva, siitä näkee hyvin ulos ja mitä muut puuhaa. Oon istunu siinä nyt 3 kertaa. Mulla on pehmeet oltavat, kun istuinkoloa on topattu joka puolelta. Siinä sit kelpaa nojailla rennosti. Siihen tuoliin muuten liittyy sellainen kaulaan tuleva suoja, ettei äiti sotke mua niihin erivärisiin mössöihin mitä siinä tuolissa ollessa kuuluu makustella.

Kaikenlaisia makua oonki maistellut. Niit on ollu bataatti, porkkana, kukkakaali, päärynä, mango, mustikka ja luumu. Ei mitään suuria määriä, muutamia lusikallisia. Mut sen verran et tiiän, etten kasviksista oikein piittaa, niistä masukin menee jumiin. Ne hedelmät on hyviä. Joskin tuore päärynäkin kivisti yksi ilta.. Jos oon ollu masustani kipeä, on pidetty välipäiviä ja oon syöny vaan tissimaitoa. Se on mun suosikki. Sitäpaitti se lusikkajuttu on vaikee. Koitan imuutella sitä ja osa mössöistä kasaantuu vaan mun suun ympärille. Levitän sitä käsillä ja koitan pyyhkiä siihen kaulalappuun. Mut eihän se riitä äidille, täytyy kuulemma pyyhkiä naama kunnolla. Siitä en tykkää.

Ja maistelen mä muutakin. Kaikkea mitä käsiini saan. Leluja, tumppuja, hihoja, koruja, sanomalehden reunoja, kortteja, mattoja - mitä näitä nyt on. Koitin maistaa kissaakin, se ei katseesta päätellen oikein ymmärtänyt mua. Ai niin; ja sit on se tuttijuttu. Joo, sitä mä nykyään syön hetken kun meen nukkumaan.

Nukkuminen. Tiedättekö, et se on pikkuvauvalla aika randomtouhua? Nyt kun oon vähän isompi, niin mulla alkaa kuulemma tulla joku rytmi. Herätään äidin kanssa kunnolla aamuisin 10 maissa. Puolenpäivän jälkeen pääsen vaunuihin ja kunhan äiti vaan jaksaa kävellä, voin nukkua siellä kolmekin tuntia. Tai sit vaan tunnin. Iltapäivällä leikitään ja syödään ja sit nukun taas. Puoli tuntia tai kolme. Iltasella haetaan toinen äiti töistä kaupungista, niin siinä otan torkut et jaksan seukkaa sen kaa. Nukkumaan meen 22 jälkeen ja yöllä syön yleensä 3 kertaa. 

Sellaisesti mun päivät on menny nopsaan. Välillä ollaan liesus, enkä malta nukkua melkein ollenkaan. Silloin iltaa kohden kaikki alkaa itkustuttaa. Mut ei se haittaa. Mä oon niin kiinnostunut ympäristöstä et mieluusti seuraan muita ja sulatan eteenkin täti-ihmisten sydämiä. Ehtii sitä yöllä sit nukkua. Laatikosta siirryin pari viikkoa sit omaan sänkyyn nukkumaan. Se on hauska kun mahtuu paremmin pyörimään. Yöllä kyl hypähdän äitien viereen. Siellä kun on lämpimämpää ja mukavampi herätä.

Neuvolassa

Kävin taas esiintymässä neuvolassa. Läpäisin tädin testit; seurasin katseella, tartuin, tunnistin miltä puolelta piiputus-ääni tulee. Painoa oli 7085g ja pituutta 65.8cm. Mä leikin odotushuoneesta mukaan nappaamallani lelulla kun äidit jutteli sen tädin kanssa. Ne puhu mun punaisista pilkuista, joita mulla on siellä täällä - oikeestaan melkein joka puolella paitsi käsissä. Mä aattelen et ne on mun prinsessapilkkuja vaikka äiti sanoo niitä verenpurkaumiksi.

No se tätikin piti prinsessapilkkuja varmaan tosi hienoina, kun otti oikein kuvia ja sano näyttävänsä lääkärillekin. Lääkäri oli sitä mieltä et pilkkujen takia mennään näytille labran tätienkin luo. Ajatella! Ehkä nekin haluu nähä mun pilkut? Äiti kyl sano, et torstaina otetaan koe; täydellinen verenkuva (PVK+T, Diffi) ja INR. Mä en oikein ymmärrä sitä, mut äiti näyttää huolestuneelta. Mut se nyt huolestuu niin herkästi. Yölläkin joskus kääntää mua mahalta selälleen, vaikka just oon päässy mönkimään mun unilelun päälle. Mut onneksi mulla on takuuvarma keino; kun hymyilen sille, sen huolet häviää. Ollaan vaan yhtä hymyä. Yhdessä :)"

Taava 6kk