keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Märkähän se on

Kevät tuli, lumi suli, tontti sanoi puli puli. Niinhän siinä kävi. Työkoneiden maastoon painamat jäljet lilluvat vedessä. Odotetusti. Onhan kevät. Pieni pelko persuksissa. Minkä verran märkää vielä löydämme. Ja mehän löydämme. Loppusyksyllä minut nimittäin huumasi suopursun tuoksi. Rakentamisen kannalta tuo erähenkinen mielituoksuni ei ole paras mahdollinen.

Rakennusten paikkaa merkkaamassa
Tontin märin paikka sijoittuu tällä hetkellä juurikin talon alle. Kävimme isäni kanssa mittamiehinä tikuttamassa tonttia. Talon ja tallin paikat on merkattu ja kallio kiertää 1.5-4m korkeuserolla tontin keskiosan rakennusalaa. Molemmat rakennukset ovat tavallaan suvanteessa, sillä emme halunneet rinnetaloa ja oikealla asemoinnilla pyrimme selviämään ilman louhintaa. 

Korkeutta paikalla on +51.00, eli merenpinta on kaukana, mutta tuo tontin "kalliokuppi" lienee vettä sylissään pidellyt. Keskellä tonttia kukkoistaa muhkeat rahkasammaleet ja suopursuryppäät turpeessaan. Niistä tulee historiaa, kun projektin jännittävin osa, maanrakennus alkaa. Ennen sitä ehdimme viettää vielä yhden unettoman yön. Huomenna kaivuri lyö kauhansa maastoon ja totuus paljastuu. Kalliota odotamme löytävämme 50-90cm päästä, mut vasta kaivuuhommissa selviää missä kivi luuraa. 

Vetten päällä pitäis jouluna olla keittiö ja kodari
Toisaalta olen tyytyväinen, että prokkista aloitellaan näin kevään kosteilla keleillä. Saammepa ainakin realistisen kuvan siitä kuinka märkä tontti on ja millaisen kuivatuspläänin se tarvitsee. Vältytään myöhemmiltä yllätyksiltä. Pidetään peukkuja, et kalliotonttimme on muutenkin yllätyksettömän tasakallioinen ja selviämme A.kohtuullisella massanvaihdolla ja B.ilman räjäytystyötä. Noiden maagisten kaksosten välttäminen helpottaisi budjetissa pysymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)