Tim-beeeerr!!

Kevät tulee ja tontilla alkaa tohinat.

Maanrakentajan kanssa edellisviikonloppuna sovin, et käymme merkkaamassa kaikki kaadettavat puut, ettei sit jälkikäteen harmitella jos jokin säästettäväksi kaavailtu ikihonka on mennyt nurin. Näin tehtiin ja puut ruksattiin. Kaatotuomion sai parisenkymmentä mäntyä.

Sovimme että kaato tehdään vielä talven viimeisillä pikkupakkasilla kun maastossa kulkeminen on kuivaa ja helppoa. Itsellekin oli tärkeää, että puut saadaan nurin ennen lintujen aktiivisimman pesimäkauden alkua. Enhän oman kotimme rakennuksen vuoksi haluaisi tuhota koteja tonttimme siivekkäiltä. Seuraavana päivänä metsuri päristelikin paikalle. Puut kaadettiin ja tukit kasattiin odottamaan noutoa. 

Tallin kohdilla kasvoi jykevin mänty, josta toivoin säästettäväksi 70cm tyvipätkän muistoksi. Kaadon jälkeen suunnittelimme kierittävämme pölkyn kallion reunalle. (Heh, helpommin sanottu kuin tehty..) Ensin pölkyn numeroineen on tarkoitus tehdä numerokyltin virkaa, myöhemmin siittä voi kaivertaa pihakarhun tai jättää vaikkapa hakkuupölkyksi.

Kaadon jäljiltä rakennusala jäi siistiksi, mutta tontin reunoja kiertää aika kasa oksaa ja risua. Niitä nyt olemme eläkkelle siirtyneen isäni kanssa siivoilleet. Toiveena on, ettei tontin takaosan kangasmetsä sammaleineen kauheasti kärsisi raksaprojektista. Olisi ihanaa onnistua säilyttämään luonnonkaunis maasto. Se väkisinkin tarkoittaa ettei alueella kuljeta raskastekoisilla koneilla eikä sinne säilötä rakennustavaraa. Päätimme ensin siivota reunat jalka- ja käsipelillä ja eristää lippunauhalla.

Siinä ne päivät sujuukin mukavasti. Ukkin kanssa painetaan tontilla kun Eira on töissä ja mummi vaunuttelee Taavaa ympäri kylää.

Juodaan termiksestä kuumaa mehua ja väljähtynyttä kahvia. Pikkuhiljaa paikka alkaa näyttää tontilta. Ohuempia runkoja on pilkottu klapimittaan ja heitetty peräkäryyn odottelemaan klapikonetta ja uutuuttaan puita janoavaa takkaa. Rakentamisen autuu pääsi kukositukseensa kun sivusuuntaisessa räntäsateessa raahattiin puusälää. (Mäntyjen latvukset on yllättävän painavia, kun niitä vetää kalliokoloisessa maastossa.)

Kevätaurinko paljasti viimeisetkin oksikot, joita raahatessa meni vielä eilinen. Nyt rakennusalaa koristaa kolme komeaa kokkoa. Pieni pyromaani minussa kaihosi haja-asutusaluetta, jossa oksakasat voisi tuikata tuleen ja ongelmasta jäisi jäljelle kasa tuhkaa ja kypsä rosvopaisti. Kaava-alueella on jäätävä odottelemaan niitä kuuluisia työMiehiä, jotka jatkaa siivousta isojen poikien koneilla.