Meitsit maksaa, Sievitalo raksaa, kuka vastaa?

Yksi tärkeimmistä rakennuttajan vastuista on palkata osaava ja vastuullinen työnjohto. Käytännössä se tarkoittaa rakennusprojektista vastaavaa mestaria, pääsuunnittelijaa, KVV- ja IV-vastaavia. Melko monella talotoimittajalla on olemassa omat mestariskontaktinsa, joiden yhteystiedot on saatavilla jos talokauppoihin päädytään.

Sievitalollakin oli luottomestari, josta asiakkaiden suosituksesta meillekin kerrottiin. Hmm. Törmäsin hiertävään ongelmaan: en epäile, etteikö talotoimittajien kontaktilistoissa olisi ammattitaitoista henkilökuntaa. Taatusti on, mut maailma ei aina ole niin yksinkertainen. Eteenkin vastaavan mestarin kohdalla mietityttää se, että "kenen puolella" rakennusvalvonnassa ollaan, jos talotoimittaja on se mitä kautta mestarin oma leipä irtoaa. Tuleeko eturistiriitoja? Koitetaanko reklamaatioita ja korjauksia painaa villasella tai hyväksyä helposti aikataulupaineessa? Vai olenko vain skeptinen, epäluuloinen eukko?

Kun tarkoitus olisi, että vastaava mestari on rakennuttajan edunvalvoja, päätimme hommata mestarimme muita teitä. Sit heräskin kysymys; mitä teitä? Mestarointifirmoja on tarjolla ja niitä voi haravoida tarjouspyyntöjä askarrellen. On hankalaa kuitenkin tehdä tarkkaa kuvausta siitä mitä mestarilta odottaa, jos ei itse työnkuvaa tunne. Kaikki on ammattilaisen varassa. Ostat sian säkissä. Loistokkaan palkintoporsaan tai mutaisen kuikelon.

Selvää on se, ettei osaavan mestarin palkkaamisesta kannata säästää. Oikealla valinnalla rakennuttaja voi säästää tulevaisuudessa tuhansia ja tuhansia. Väärä valinta voi tulla kalliiksi jos se johtaa rakennusvirheiden laiminlyöntiin.  Hinnan vaihdellessa 2000-6000€ välillä rakennuttajan kannattaa miettiä millaista mestaria ja pääsuunnittelijaa oma projekti tarvitsee. Jos hanke on muuttovalmistalon tapaan selkeä, voi vastaava mestari usein hoitaa myös pääsuunnittelijan virkaa. Jos taas kyseessä on oma suunnittelupaketti omine arkkitehteineen sekä eri tahoilta kaavittuine suunnitelmineen ja piirrustuksineen, voi olla eduksi olla erillinen pääsuunnittelija, joka vastaa suunnitelmien keskinäisestä ja hankekohtaisesta sopivuudesta.

Oikean työnjohdon palkkaamiseksi ohjeet ovat selvät. Kilpailuttakaa, haastatelkaa. Tehkää kirjallinen sopimus sisältäen sen, mitä työhön kuuluu, kuinka usein raksalla käydään, kuka hoitaa luvat ja katselmusten tilaukset jne. Mustaa valkoiselle siitä mikä tuntitaksa, mitkä kilsakorvaukset, miten ja missä vaiheessa laskutetaan jne. Jep, selkis!

Ööh. Sitten seuraa amatöörirakentajan haparointia. Netistä löytyy niukanlaisesti käyttökelpoista tietoa. Lähipiiriin ei kuulu osaajia. Firmat on firmoja. Miten siis maalla toimitaan? Mietitään ketä tunnetaan, ketä on tutun tuttu ja sit otetaan luuri käteen. Todetaan, et rakennusbuumin nostaessa päätään, voi vastaavakin olla kiven alla. Vanha raksainsinööri-tutuntuttuni oli hukkumassa omiin töihinsä, ei uskaltanut ottaa lisäpestiä. Tarkaksi mieheksi kehuttu mestari kyliltä arasteli hänkin kesään ajoittuvaa rakennusaikaa ja kiirettä omilla työmaillaan. Kolmannella yrittämällä luurin päähän saatiin vanhan liiton rakennusmestari, joka on valvonut useita työmaita aiemminkin kunnassamme ja tuntee tienoon.

Tavataan tontilla. Mies on rauhallisen oloinen, kuusissakymmenissä oleva herra, jonka kädenpuristus on karhumainen ja katse mietiskelevä. Välillä tuntuu, että papupatamainen luonteeni on pistoksissa mestarin verkkaisuuden kanssa. Rakennusmestari katsastaa tontin ja alustavat suunnitelmamme. Juttelemme projektista, vastaavan tehtävistä, kustannusarviosta. Päätetään jatkaa projektia yhdessä, lyödään kättä päälle. Niin meillä on mestari ja pääsuunnittelija. Mustaa ei tosin ole valkoisella. (Virhe!!, kiljuisi moni.) Sopimussisältönä on molemminpuolinen luottamus. Työn määrä muokkautuu tarpeen mukaan. Ja lasku tulee perässä. Näin mailla.