Äitiysloma paketissa

Kevät on tullut. Masentavan epävakaisena. Aamun auringonsäteet saatiin pullosta, kun Eira kiikutti pöytään HeyDayn raakamehun.

 "Raikas kevätaurinkoinen energialataus suoraan puhtaasta luonnosta." Mielenkiintoinen tuttavuus, sopi mun makumaailmaan, virkisti hereille, suosittelen. Taavalle luumupuuro Nalle-hiutaleista, kissoille ruokaa, yhteinen aamupala. Ihana arkiaamu yhdessä, kun Eira on etäpäivällä kotona. Kesken murkinonnin puhelin piippaa google-kalenterimuistutuksen merkiksi; Äitiysloma loppuu.

Hetken pysähdys, haikeus. Käsittämätöntä miten nopeaan aika on mennyt. Viikot limittyvät toisiinsa, osin kirkkaina, osin sumuisina.Viime kesänä äitiysloma tuntui jatkuvan hamaan tulevaisuuteen, kun ei koskaan ole ollut vastaavaa aikaa pois työelämästä. Nyt ollaan kevään korvalla, tulevaisuus on käsillä. Äitiysloman viimeinen päivä on tänään.

Täh, joko se meni?

Kun katson Taavaa, vatsanpohjasta kouraisee miten pieni hän vielä onkaan. Olen onnekas, että mulla on mahdollisuus pitää ensin kuukausi kesälomaa ja sitten jäädä hoitovapaalle. Palata töihin loppuvuodesta kun uusi tupa on asutettu. Ilman puolen vuoden jatkoaikaa Taavaa kutsuisi jo päivähoito. Hällä kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin toisen vanhemman kanssa, koska meille ei isyysloman iloa suoda. Vielä en olisi valmis luopumaan yhteisistä päivistä,  eroamaan niiksi tunneiksi, jotka hän on hereillä virkeimmillään. Luovuttamaan hänen kehityksensä seurantaa ammattihoitajan käsiin. Siihen pieni ihmistaimemme on vielä liian hento. Ainakin äidin mielestä :D

Vanhempainvapaa on ollut matka. Uusia käänteitä, vieraita mutkia. Täynnä suuria tunteita. Onnea, epävarmuutta, huolia, naurua, pelkoja, mutta ennen kaikkea rakkautta. Kiitos äitiysloma, että olit. Toivottavasti tapaamme vielä.