Koti lämpimäksi

Talosuunnittelun kärkinenässä päätetään kodille lämmitysjärjestelmä. Perusratkaisuja uudisrakennukseenlöytyy kvartetti; suora sähkölämmitys, ilmalämpöpumppukaksoset poistoilma (PILP) ja vesi-ilma (VILP) sekä maalämpö. Siihen päälle on pellettikattilaa, kaukolämpöä ja aurinkoenergiaa. Tässä taas amatöörirakentaja saa olla sormisuussa miettien mikä olisi kokonaisuuden kannalta kustannustehokkain ja toimivin vaihtoehto.

Suorasähkölämmitys, esim. sähkövastuksinen lattialämmitys, olisi huoltavapaa, vaivaton ja edullisin laittaa. Nykytaloissa lämmönhukka on niin pientä, ettei suoralla sähköllä maailmanluokan laskuja välttämättä tule. Toki kulutuksen hyötysuhde on 1:1 ja jos tykkää lämpimämmästä kodista, sähkömittari laulaa hooosiannaa. Sitä paitsi siinäpä sitten ollaan suoraan Carunan mielivallan armoilla 110%. Eikä sähkövastuksista järjestelmää pääse enää järkevästi muuttamaan. Tukijärjestelmää, esim.ilmalämpöpumppua voi suunnitella rinnalle, jos pohjaratkaisu on siihen sovelias. Tämä toimii useissa kodeissa. Nyt kun rakennetaan uutta, meidän puolesta sähköllä ja tukipumpulla kikkailu sai jäädä. 

Meille oli selvää, että kotimme lämpenisi vesikiertoisella lattialämmityksella. Se on paitsi mukava, myös joustava lämmönlähteen suhteen. Lämmönlähteisiin, eri järjestelmiin, eri pumppuihin ja komboihin perehtymiseen olisi saanut kulumaan aikaa vaikka kuinka. Tässä kohden kuitenkin tyydyimme pintaperehtymiseen ja ammattilaisiin sekä omiin mietymyksiin.

Lämmönlähteistä ilmavesilämpöpumppu putosi aika alkukättelyssä pois. Se on seinässä möllöttävänä jäätävän ruma ja sen teho ei ihan vakuuttanut. Näin etelässäkään.

Meidän kodin suuntaa antava lämpövertailu

Lämmönlähteeksi meille aktiivisesti suositeltiinkin poistoilmalämpöpumppua. Se ottaa lämpöenergiaa talon poistoilmasta ja palauttaa sitä järjestelmään. Miinuksena on se, ettei kylmillä keleillä lämpöteholla pötkitä pitkälle (peittoaste 60% lämmöntarpeesta) vaan sen rinnalle tarvitaan säännönmukaisesti tukijärjestelmää. Käytännössä siis takka tai hoosiannalaulu alkaa taas kuulua sähkömittarista.

Tontin kallioisuudesta johtuen vahva ennakkosuosikki oli maalämpö, jonka puolesta on rummutettu pitkään. Hyötysuhde on hyvä, laitteisto toimintavarma, peittoaste kiitettävä ja ratkaisu ympäristöystävällinen. Miinuksena raha, jonka investointiin joutuu upottamaan. Vaikka maasta lämpöä saa halvalla, moni laskee kuinka monta vuotta uudisrakennuksessa menee että 7-10t hintaero kurotaan kiinni. Lisäksi mietittään huolto ja uusimiskustannuksia ilmalämpöpumput vs. maalämpö. Kokonaiskuvassa moni saattaa katsoa järkimielin esim. 10v periodia ja valinta-arpa osuu komboon PILP+sähkö+takka.

Meille merkityksellistä oli, että järjestelmällä pääsee yksinäänkin riittävän pitkälle. Lämmityksen tueksi tulee toki takka ja ilmanvaihto lämmöntalteenotolle (70%). Takkaa tulemme polttelemaan, mut itsemme tuntien se on enemmän hajanaista kuin päivittäistä. Lisäksi edulliset käyttökustannukset arjessa houkuttivat. Ne sähkölaskut kun ovat ne, jotka postiluukusta 2kk välein ropsahtaa.

Vuotuiset energiakustannukset

Koska tonttimme oli kalliolla, tuntui melkein rikolliselta olla laittamatta porakaivollista maalämpöä. Lainkuuliaisena se olikin meidän valinta. Saattaa olla, että olisimme valinneet edullisemman investoinnin jos ajatuksena ei olisi rakentaa itselle loppuelämän kotia. Kun tarkoituksena on rakentaa nyt lastenlastemme mummila, sitä mielellään katsoo pitkälle. Tekee investoinnin nyt, säästää myöhemmin.