Viimeistä viikkoa viedään - vai?

Raksaviikoista viimeinen on käynnissä. Ilokseni voin sanoa, et siltä se myös näyttää.  Tölli ja talli saivat molemmat loistetta, kun sähkäri kävi maanantaina tekemässä loppusilauksen. Nyt toimivat pistorasiat sekä termostaatit ja valot syttyvät niin pihamaalla kuin sisälläkin. Lisäksi keittiön led-lista on vaihdettu ja tallissa virheelliset ulkovalojohdotukset (hämäräkytkin/kello vs. liiketunnistin) korjattu.

Samalla reissulla kiuas löysi tiensä saunaan. Tällä kertaa 2kw suurempana kuin piti, sillä pakettimme kiuas oli unohdettu tilata. Kivet oli tulleet jo muutama viikko sitten, mut kiuas puuttui. Kävipä sitten niin, ettei peruspalettiin kuuluvaa pikkukiuasta ollut saatavilla suoraan varastosta. Näin ollen hyväksyntäni jälkeen meille tuotiin sama kiuas, mut 8kw teholla. Kun muutoksesta ei meille tullut mitään kustannuksia, niin eipä voida harmitella. Lämpiää 245cm korkea (turhankin korkea noin lämmityskustannusmielessä aateltuna) sauna vähän nopeammin kuin 6kw kiukaalla.

Sähkärin jälkeen onkin lopputarkastuksen a.k.a vitinäkierroksen aika. Koko prosessin ajan ollaan aikalailla pidetty mölyt mahassa. Nitisty ja nitkutettu ei olla turhasta, puutteet tai poikkeamat on hoidettu suhteellisen hyvässä hengessä puhelimitse, paikanpäällä, viestitse tai s-postitse. Välillä on otettu yhteyttä työnjohtajaan, välillä puhuttu suoraan työmiesten kanssa. Kaikki asiat on aina hoidettu ennemmin tai myöhemmin. Sievitalon Raksaan ei ole kirjattu ainoatakaan reklamaatiota, sillä sen käyttöön ei kukaan neuvonut ja instanssin olemassaoloon havahduin vasta loppusuoran ollessa käsillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huomautettavaa olisi.

Jokaisessa isossa projektissa on erikokoisia huomautuksen aiheita. Meillä ne on kohtuullisen pieniä. Osa sellaisia, että jos hommaa olisi itse ollut tekemässä, olisi työnjälki kelvollinen. Syystä, että itse ei osaisi paremmin. Kun kuitenkin kysessä on ammattimiehet ja kokonaispaketin (tölli, talli+tontti) osalta loppulasku alkaa kolmosella (kyllä se väkisinkin näin on, ei vaan voi mitään), haluaa että jälki on sen mukaista. Eikä silleen, et "oho, no katsotaan kelpaako".

Vaikka maksavana asiakkaana olemme oikeutettuja reklamaatioihin nyt - ja vuodenkin päästä - koen sen jotenkin raskaana. Siitä huolimatta että olen itse varsin tarkka (ajoin rasittavissa määrin), mulle on vaikeaa osotella sormella, valittaa ja vaatia, jos kyse ei ole mistään räikeästä. Lisäksi välillä on sellainen olo, et nyt alkaa riittää tuo vieraiden ihmisten ravaaminen. Ei jaksais kulkea ja selvittää. Kytätä työn jälkeä tai löytää työntiimellyksessä tapahtuneita haavereita. Haluais avaimen pois julkisesta jemmasta ja päästä puuhaamaan itsekseen. Olla vaan ja oppia elämään niiden puutteiden kanssa. Ei vaan jaksais vääntää tätä vähäänkään.

Mut ei auta. Jos jotain haluaa korjattavaksi, on se varminta ilmoittaa ennen virallista luovutusta. Luovutusta kaavailtiin tälle viikolle, mut koska meillä ei ole muuton kans tuli perberin alla, emme halua ottaa taloa vastaan ennen kuin reklamaatiot on tehty ja korjattu. Lukeehan kaupan maksusuunnitelmassa viimeisen erän kohdalla "Maksuerä 8/8. Kun kaikki sovitut työt on tehty, kuitenkin ennen muuttoa." Pysyy kaikilla motivaatiot lopputöiden kanssa kohillaan, kun viimeinen osa kauppasummasta on siirtymättä.

Siis viimeinen rutistus;
Valita nyt tai vaikene iäksi.
Tai ainakin vuodeksi.