Mukavasti muuttovalmiissakin talossa löytyy raksa-aikana pientä näprättävää sitä haluavalle. Tai tiedä sitten miten se on halusta kiinni, mut tuntuupa et on itsekin tehnyt edes jotain. Sitä sun tätä ollaan mekin männäviikoilla puuhattu.
Ennen terassikansien asennusta mietittiin, et miten voidaan suojata terassin sisään jäävät tolppien alaosat. Puutolpat tulevat kodarin terdellä ja etuterassilla varsin lähelle maanpintaa ja aikaa myöden alkavat kärsiä kosteudesta. Alkuun suojattiin ja maalattiin tolpat alapintaan asti. Maata kaivettiin vähän matalammaksi tolppien ympäriltä, jotta se ei makaisi puuta vasten nyt, eikä tulevaisuudessa.
Sitten saatiin vastaavalta vinkki vuorata tolppien päät patosuojalevyllä. Näin tehtiin. Levyt leikattiin sopivan pitkiksi, kiinnitettiin katontekijöiltä jääneillä ruuveilla ja täytettiin monttua 8-16 kapillaarikatkosoralla. Voilà! Patenttiratkaisuksi tästä tuskin on, mutta uskon suojan olevan ihan kelvollinen. Ei ainakaan haitaksi.
Sisällä sorminäppäryyttä sai harjoitella niiden saunan led-valojen kanssa. Lauteiden tultua tajuttiin, ettei lauteiden alla oleva lamppu anna valoa juurikaan. Asentajan vinkistä hankin selkänojaan asennettavan valosarjan. Laudeasentaja avitti johdotusten pujottelun kanssa ja porasi selkänojaan lampuille sopivat upotusreijät. Meikäläinen sitten asensi lamput paikoilleen. Ensin kiinnitin ledit roikkuviin johtoihin todetakseni, että ne kaikki palavat. Sitten oli laitettava kiristyssukka lampunkantojen ympärille suojaamaan niitä kosteudelta.
Koskaan kuullutkaan mistään kiristyssukasta, joka kutistuu muotoonsa lämmön vaikutuksesta. Kuumailmapuhallinta ei meillä ollut. Mietin jo creme brulee-tohottimen tai sytkärin kanssa lämmittämistä (=saunan polttamista?), mut onneksi asiaa tuli kysyttyä ammattimieheltä. Lämmönlähteeksi riittää kuulemma kuumaa puhaltava hiustenkuivaaja. Jes, sellanen meillä on. Kuivaajalla kutistin kiristyssukat, jonka jälkeen taistelin valot paikoilleen. Blugi seinään ja testaamaan. Hyvä tuli, vaikka itse tässä kissanhäntää nostankin.
Männäviikon proggiksena meillä oli se jääkaapin kätisyyden vaihto. "Vaihtuu näppärästi, lastenleikkiä." Not! Tavattiin Eiran kanssa yksinkertaista ohjetta. Väännettiin hulluna ukkin kanssa siitä, miten konetta liikutetaan ja voiko koneen kaataa asennuksen ajaksi takalevyn varaan. (Ööh, pakollista, mut asiantuntija-ukki oli Erittäin skeptinen.) Heti tuntia myöhemmin jääkaappi oli pois paikoiltaan ja selällään keittiön lattialla.
Tosi "vaivattomasti" irroiteltiin alapaneelit, ja jalat, ja tapit, ja ovi, ja ylätapit, ja suojat, ja kahva.. Multa tais päästä pari voimasanaa, kun irroitetut ruuvit eivät asettuneetkaan yhtä jouhevasti takaisin. Grr... Hommaa tietty "helpotti" mitä suloisin auttajahai, joka halusi olla toiminnan keskipisteessä. Koko ajan :D Mut kun kone oli koottuna takaisin paikoillaan, oli olo voitokas.
Kuten tänäänkin kun iltahämärissä laitettiin WC:n peili paikoilleen (ettei jäisi viimetippaan ennen huomista näyttöä). Ilman vääntöä ja säätöä ei siitäkään selvitty, mut lopputulemana peili oli tukevasti paikoillaan. Ja vielä suorassa. Kyllä sitä pieni ihminen vaan voi iloita pienistä aikaansaannoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)