Vuosia yksi, kuukausia kaksi

"Heippa kaverit! Varmaan ootte miettiny mitä mulle kuuluu? Ootte oottanu kämmenet kihelmöden mun vauvavuoden vikaa postausta? Kauheen kiireistä on liikkuvan taaperon arki siihen vauvamöllöttelyyn verrattuna. Kaikkee tutkittavaa ja opittavaa on niin paljon.

Vauhtihirmu 1v1kk

Äidiltä kuulittekin, et mulla oli synttärit mukkilassa. Ne oli huiput. Paljon hauskoja aikuisia. Ja pikkuserkkuja, niistä mä tykkään erityisesti. Famulta ja fafalta sain lahjaksi kävelykärryn. Sillä mä paseeraan menemään. Joskus koitan kiipee sen kyytiin ja skeittailla käytävillä, mut sit äiti kieltää ku kuulemma voin loukata. Otan askelia myös muita tukia pitkin tai jos joku aikuinen kävelyttää. Ilman turvaverkkoa en kävele, mut seisomaan nousen ilman tukiakin. Silloin äiti usein sanoo "ylös-alas". Mä kyykkäilen ja sitte taputetaan. Arvatkaa et sillo naurattaa.

Äidin kanssa käydään viikottain kyläkoululla satujumpassa. Siellä näen muita taaperoita ja temppuillaan äidin kanssa. Laulellaan lastenlauluja ja lorutellaan. Se on huisin hauskaa. Hauskaa on myös mukkilassa. Mummin kanssa luetaan kirjoja tai ulkoillaan. Käydään syöttämässä lampaita tai kaupoilla tai isotädin luona kylässä. Mummilla on myös sellainen jättipuhelin - sanovat pädiksi. Siitä saan kattoo lastenohjelmia kun alkaa väsyttää.

Hassutellen mukkilassa

Mummin kans oon ollu melkein joka päivä kun toinen äideistä on töissä ja toinen ukin kanssa raksalla. Mäkin oon välillä raksalla, mut se on sellaista sylissä tai rattaissa seurailua kun äiti sanoo ettei siel oo turvallista liikkua. On paljon nauloja ja muuta.

Puusepän poikanen

Vaikka ei sillä, rattaissakin on ihan kiva katsoa mitä muut puuhaa. Vaikka ollaan me joskus sentään muuallakin ku vaan siellä. Välillä kuljen äidin ja ukin kanssa ostoksilla. Tai äitien kanssa kaupungissa vaikka syömässä tai jossain näyttelyissä. Siinä onkin hämmästelemistä.

Apukuski Bauhausissa

Jakob Hashimoto @WAM

Vaikka tykkäisin mä auttaakin. Kotona oon oikein auttajahai. Autan vaikka vessapaperirullan purkamisessa. Astianpesukoneen tyhjennys on mun lempipuuhaa. Oon tosi nopea tyhjentämään sitä. Silloinkin kun äiti laittaa siinne uutta pestävää. Joskus mäkin laitan. Vaikka kengät. Kissanhiekkalaatikolla mun kuulemma ei tarttis auttaa. Toi "Ei" on muuten jännä juttu. Mä kyl sävystä tiedän mitä se tarkottaa. Nyt ku oon oppinut suomea (joo, oon alkanu ymmärtää noiden höpötyksiä), hokasin et EI on vaan sana. Sana muiden joukossa. Sen voi jättää kuulematta. Mitä sitten jos tekee vaan. No sit tietty äiti kieltää ja estää mua. Sekös kiukuttaa. Sitten draamailen, heittäydyn mahalleni ja taon lattiaa.

Taava 11kk

Mäki välillä yritän estää äitejä. Niinku pukemasta mua. Tai syöttämästä mua. Venkoilen ja heittäydyn spagetiksi. Pöydässä laitan suun kiinni ja pyöritän päätä kuin pöllö. Välillä äiti näyttää tosi vakavalta ja huokailee. Se ei vaan ymmärrä, et musta mun ei tartte syödä. Vakavalta näytti terkkakin kun 1v neuvolassa mun paino oli laskenut ja pituuttakin tullut vähän hintsusti. Vaaka näytti 7745 ja pituusmittari 72cm. Äiti sai kaikenlaisia ohjeita ja ajan uuteen punnitukseen kuukauden päähän.

Sit, voitteko kuvitella; Äiti laitto mun ruokiin sellasta rasvasta öljyä. Yäk!! Sittenhän mä lopetin syömisen kokonaan. Grous! Hedelmäsoseita suostuin syömään pusseista, ku niistä ties mitä ne on. Äiti koitti huijaa mua. Osti sellaisia hienoja pusseja, ja laitto niihin ruokasosetta tai jugurttipuuroa tai mitä nyt milloinkin. Pari imasua otin, mut loput heitin usein meneen. Äidit luovutti ja anto mun syödä mitä syön. Sormin söin kesällä marjoja ja herneitä. Kalaa, juustoa, kanamunaa, avocadoa ja raejuustoa. Aikuisten lautasilta halusin maistipaloja. Mummilassa sain juoda mummin tekemää mehua, kotona sain vettä ja lehmänmaitoa.

Sit mä löysin haarukan. Se onki kiva. Sillä voi tökkiä ja ruoka pysyy suuhun asti kyydissä paremmin ku lusikassa. Viikon pari ruokaa on mennyt suuhun - ja lattialle - molemmilla. Äiti auttaa kyl. Täyttää sitä mun lusikkaa ja saa välillä syöttääkin. Painokontrollissa paino oli noussut yli 200g ollen nyt 7995g. Marraskuussa käydään vielä vaa'alla ja sit äiti sano et tarvii opetella pöytätapoja kun voidaan luottaa et paino nousee. Hohoo! Niinku et mukamas syöttötuolissa ei sais seistä tai jää ilman ruokaa. Näkis vaan!

Mitä suomen puhumiseen tulee, niin siihen hommaan en ole vielä lähtenyt. Sanon kyllä äi-Ti, äiteee, hyvä, tätä (=haluan jotain) ja kiis (=kissa), mut en juuri muuta. Oon kyl yllättänyt äidit sillä miten hyvin ymmärrän niitten juttuja. Osaan näyttää kirjasta mun lempieläimiä ja tiedän mitä tehdään kun lähdetään vaikka ulos. Tai mitä mun pitäisi tehdä kun äidit pyytää laittamaan kaapin (tai vessanoven) kiinni tai mitä nyt milloinkin.

1-vuotias <3

Nukkumispuolella ei uutta täysikuun alla. Päivällä nukun yhdet tai kahdet päikkärit. Unet kestää kaikkea 30min ja 3h välillä. Päiväunille on vaikea nukahtaa sisällä. Mieluusti nukun rattaissa tai autossa. Yöunille menen 21-22 välillä kun ensin oon saanut tissimaitoa. Äiti vie mut sänkyyn ja siellä juttelen pupujen kanssa tai nukahdan heti. Ennen aamua kyl haluun viel toisen kerran tissimaitoa ja silloin meenki äitien väliin nukkumaan. Siellä me sit nukutaan koko perhe. Mä, äidit ja kisut johonki 9 asti jos ei toisella äidillä oo työaamua.

Muuten mulle ei kuulu mitään erikoista. Perus vauva- ja taaperojuttua. Muksahduksia, keinumista ja hiekkakakkujen rikkomista. Saippuakuplia, nukkeja, ilmapalloja ja eläinleluja. Kaukosäätimen hallinnasta taistelua. Ja sen sellaista, tiedättehän?"

Taava