Styroxit, putket ja raudoitus

Menneen viikon alkupuolella raksalla edettiin vauhdilla. Talon pohja oli saatu tasoitettua ja styroxit heitettyä paikoilleen. Mallikkaasti oli alimmaisena 10cm styroxia ja päällä kaksi 5cm levyä. Saumoja oli limitetty eri kohtiin kuten eristysmielessä kuuluu. Timpuri liimaili viimeisiä höyrysulkujen saumoja kun kvv-iv-tiimi kurvasi Sievitalon autolla pihaan. Seinien paikka piirrettiin valkolevyihin ja miehet alkoivat hommiin. Pari päivää huhkivat talolla ja tallilla.

Vesiputket löysivät paikoilleen. Kylmävesiputket kulkevat sinisinä maassa styroxien alla, lämpimät putket on kaivettiin styroxeihin. Ilmastontintiputket asennettiin välikatolle ja venttiilit tupsahtelivat katosta läpi huoneisiin. Jotkut jopa kahteen kertaan koska illansuussa käydessäni huomautin yhden seinän olevan 20cm väärässä paikassa. Se korjattiin ja samoin sitten venttiilejä siirrettiin. Päivän päätteeksi radon ja tuuletusviemäri nousivat seinää pitkin.

Tiistaina timpurit kantoivat raudotukset taloon. Se olikin aika taiteilua, kun verkot on 240cm korkeita. Ottamalla raksaovi pois karmeineen, raudoitukset saatiin kokonaisina taloon sisälle.

Sievitalon porukka jatkoi lättialämmitusputkien asennuksella. Nyt kun lattiapiirit ja seinän paikat on kohillaan talon pohja alkaa hahmottua. Kun kaikki on samassa tilassa koko pohja näyttää jotenkin pieneltä. Sitä ihmettelee, miten kaikki suunnitelmat mahtuvat näihin piirrettyihin ruutuihin.

Jakotukitkin löysivät paikoilleen. Toinen könöttää teknisessä tilassa, toinen päätymakkarin nurkassa. Alkuperäinen paikka jakotukille ja radonin ylösnousulle olisi ollut eteisessä. Tarkoittaen et eteisen seinästä ois aina ja ikuisesti pönöttäneet näkyvillä ulkonevat tukit. Tai oikeastaan niiden kotelot. Ei kiitos. Siirsin omamme makkariin jossa se on tarkoitus piilottaa kaappiin.

Tallikin edistyi. Parissa päivässä se sai viemäriputket, öljynerottelukaivon, villat, höyrysulut ja styroxit.

Valua ajatellen tallista puuttuu vielä raudoitukset ja lattialämmitysvastukset. Työnjohtajalta tarkistin, et valu ois tulossa samaan aikaan talon kanssa. Ajankohdaksi arvioivat tällä viikolla ma-ke. Toivon ettei ainakaan tänään. Sillä jos alkuviikko olikin vahdikas, loppuviikolla ei tapahtunut siivousta kummempaa vaan työmaa seisoi tyhjillään ammatimiehistä torstaista eteenpäin. 

Mammojen alekinkerit

Keväällä ja syksyllä meillä päin mammat virtaa Martinexin Outletiin. Meitsi? Never heard.. Mammaryhmä hehkuttaa mulle vierasta tapahtumaa. Miten syksyllä saa joululahjaa ja keväällä kesäjuttuja. Ahaa. Pakko olla aito maalais-äiti ja mennä katsastamaan paikka. "Onkohan siellä avajaisaamuna ruuhkaa?", kysyi joku. Arvelisin, et nyt kun Martinex osti Aarikan ja Aarikankin tuotteita myydään tyyliin 1/3 hintaan, niin ehkäpä.. 

Kuva: Martinex

Kirjaimellisesti jäätävä ryysis. Jengi jonottaa sisään ennen kuin ovet aukeaa. Sisään päästyä pengotaan ja tönitään kuin parhaimmilla Hulluilla päivillä. Huh.

Piipahdin paikalla kun aloitustungos oli ohi. Lähinnä uteliaisuudesta ja hakemassa Taavalle yöpukuja, kun suurin osa jää pieneksi. Ostinkin sirkusmuumia ja PikkuKakkosta, joka jotenkin on ollut hellyttävää. Mukaan tarttuu Lisa Larsonin perus eko-kamaa, Kunnaksen ulkopeli ja jotain pientä. Kaikki hinnat 3-8€. Kassoja on toista kymmentä, homma toimii, ihmiset ostaa, rahaa tulee kassaan. Ei kummallinen paikka, mut ihan jees.

Sittemmin olen taas koittanut iskoistaa päähäni, et alennukset on petollisia. Siinä tulee sellainen sokea buugi, et mitä enemmän ostaa, sitä enemmän säästää. Ja säästäminen on munkin mieleen. Reiman verkkoalesta jo keväällä ostin tummansinisen Muhvi-haalarin, jota oon kuolannut. (Tytöille kun yleensä kaikki on nii pinkkii..) Samalla hankin talven ja päiväkodin varalle kerrastokamaa. Sit tuli NOSHin ale. Mä jotenkin tykkään siitä, joten arvaatte kuinka kävi. Ja entä Punavuoren peikon alepäivät? Kutakuinkin kaikki alennuksessa (jotain Papun uusia lukuunottamatta). Pysyin kovana. Ja eksyin Ratkiriemulle, jossa oli tarjouksessa Racoonia. Auts.

Muutama päivä sitten mammaryhmän alehaukka ilmoitti POMPdeLUXin alesta. Heh, liian frillaa ja hempukkaa meidän makuun, ajattelin. Meillä kun mennään enemmän sektorilla mukava-veikeä-helppoyhdistää-käytännöllinen-retro. Piipahdin kuitenkin verkkokaupoilla. Virhe.

Korissa oli kohta 85€ lasku. Vaikka mitään "ei tarvittu". Voihan piru! Noh, niin oli käynyt parille muullekin äidille. PdL:n kaupasta ilmoitettiin et tilausruuhkan takia toimitus viivästyy.

Tänään Polarn O. Pyret ja OzBaby ilmoittivat alkavasta alestaan. Olin viisastunut. En mennyt edes katsomaan. Visalla oli 250€ verkko-ostoksia jonossa. Ihania juttuja leijonaneidolle. Miten sitä käykin niin, et lastenvaatteet houkuttaa ja koukuttaa, vaikka ihan eettisistäkin syistä meillä suurilta osin on ollut tapana bongailla second-handina. Pussin ja pussukan tupsahdellessa postiin, juteltiin Eiran kans, et onko vaara käydä niin, et varustellaan Taavaa ja itse kulahdetaan?

Ihan just en muista, koska olisimme panostaneet itsellemme vastaavasti. Katson peiliin. Vastassa on muikkeli raksavaatteissa tai vähintään vauvansosetta olkapäällä. Sitten päätettiin: Pidetään yhteinen kesäpäivä. Siivotaan vaatekaappi, viedään käyttämättömät Konttiin. Laitetaan Taava hoitoon ja mennään kerrankin vaateostoksille ihan vaan itsellemme. Kokeillaan saako sovituskoppien armoton valo innostumaan - vai masentumaan. Sopivasti iskee kauppoihin kesäalet. Pelottavaa.. Josko tämän kerran kävisi vielä "säästämässä" ja sit koittais olla lujana. Ainakin hetken. 

Alkamaton piina

Laskelmissa kierto alkoi lupaavasti. Eira sai toisen labrakäynnin ajoitettua kp4. Illalla Cityterveydestä piippasi viesti ja TSH sekä prolaktiini todettiin normaaleiksi. Viestiä Kaiku-palveluun, josta Sentraali-Santra varaa soittoajan lääkärille ja ultran loppuviikkoon.

Soitto lääkärille, joka toteaa saman; labrat kunnossa, ei estettä edetä ultraan ja ajoituksen ollessa kohillaan, myöhemmin inssiin.

Follikkeli-ultra oli perjantaina. Mentiin paikalle koko perheen voimin, kun Taavalle ei ollut hoitajaa. Mua vähän arvelutti mennä paikalle pienen lapsen kanssa. Toki on kiva "mennä näyttämään vauvaa", mut klinikka on turvapaika niin monelle lapsettomalle. Heistä liian monelle matka on liian pitkä. Heille pienten lasten ilmestyminen joka paikkaan voi aiheuttaa mielipahaa. Salaa toivoin, että klinikan käytävä olisi yhtä hiljainen kuin aina. Vaan tällä kertaa oli toisin.

Klinikalla näimme koko hoidettavien kirjon. Olimme me, naispari. Oli pari, joista toinen kelasi pyörätuolia. Oli muslimipari, oli romanipari. Ja se tuikitavallinen heteropari. Lähtiessä vastaan tuli itsellinen nainen. Mietin kuinka uskomattoman rikasta on klinikan työ suurien asioiden äärellä, erilaisten ihmisten rinnalla.

Meidän tutkarissa ultrasta saatiin hyviä uutisia. Follikkeli oli pullistumassa. Näkymä oli yllättävänkin kypsä siihen nähden et kierto oli vasta päivässä 11 ja LH-testikin näytti puhdasta negaa. Limakalvo oli kolmikerroksisena yli 7mm ja ovariossa möllötti 18mm follikkeli. Päässä raksutti 1+2 = ei taida laskelmat sunnuntain LH-plussasta ja maanantain inssistä pitää paikkaansa. Luvattiin soitella maanantaina aamulla jos inssi tulisi ajankohtaiseksi. Puolittain luovuttaneina kuitenkin toivotettiin jo hyvää lomaa ja käännettiin katse kohti heinäkuuta.

Ja niinhän siinä kävi. Toiveista huolimatta hymynaama pärähti CB:n ruutuun lauantaina illalla. Onko syynä sit GeleeRoyalen alkukiertoa vahvistava vaikutus (mä jotenkin uskon siihen kamaan) vai muuten vain rangomisti lyhyempi setti. Vaan eihän syyllä ole väliä. Tänään on auttamattomasti myöhäistä. Se siittä tässä kierrossa. Eipä tarvii piinailla.

Eristyksiä, sulkuja ja putkihommia

Runkokatselmuksrn jälkeen on talolla ollut tasaista tohinaa. Raksaviikolla 22 alkoi villojen päälle ilmaantua höyrysulkua. Seinien sulutuksen jälkeen katto sai koolaukset ja sulkukankaan.

Höyrysulkujen asennuksen jälkeen alkoi katon eristäminen. Villat laitettiin ensin korotuksen päissä oleviin kattoristikoihin. Sitten villoitettiin tasakattoiset päädyt ja talon keskiosan korotus. Villojen ollessa paikallaan raksaviikolla 23 alkaa katon muoto käyttöullakollakin hahmottua. 

Loppuviikolla putkarit kävivät kaivamassa talon vesi- ja viemäriputket paikoilleen. Suurin osa tekniikasta on luonnollisesti upotettu kodari/kylppäri-päätyyn, mut toista vessaa ja tuuletusviemäriä varten putkarit saivat tehdä kaivuun ihan talon toiseen päätyyn asti. Päivä siinä kului ja homma oli valmis.

Tallin osalta viemäröinti on tekemättä ja iso öljynerotuskaivokin seisoo vielä pihassa.

Tällä viikolla talli on kyllä edistynyt muilta osin. Sen seiniin on lyöty tuulensuojalevyt, koolauset ja suuri osa sisävilloista.

Jotenkin sitä toivoisi, että valut molempiin lattioihin tehtäisiin kerralla. (Ihan noin niin kuin jätebetonin minimoimiseksi.) Mut ehkä se ei ole tarkoitus. Tai sitten on ja tallin lattian saa taloa nopeammin valukuntoon vaikka vielä on pohja kaivamatta. Sekin jää nähtäväksi.

Tänään illalla käydään Eiran kanssa vielä siivoamassa ja viemässä jätesäkkejä pois tontilta. Samalla jätetään muutama sikspäkki vichyä ja limuja. Ollaan otettu tavaksi sunnuntaina viedä tontille virvoitusjuomasetti työmiehille viikoksi. Jos sillä sais vaikka lämpiminä työpäivinä vähän hyvää mieltä. Kun oluttakaan ei tohdi tarjota..

Kohti harjakorkeuksia

On hienoa seurata, miten timpureiden käsissä puukasa muuttuu rakennukseksi. Ensin kehykseksi, sitten suojatuksi kuoreksi. Kalliopihlajamme edistyy silmissä. Jännityksellä saa odottaa mitä on päivän aikana tapahtunut kun iltasella pyörähdämme työmaalle tsekkaamaan siivouksen tarpeen ja suojaukset. Ja siellähän tapahtuu.

Ensimmäisen päivän jälkeen

Työt alkoivat raksaviikolla 19. (Tarkoittaa myös kalenteriviikkoa, kun soppari tehtiin vuoden vaihteessa. Siittä alkoi toimitusviikot raksuttaa ja meidän due-date etenee käsikädessä kalenterin kanssa aina viikolle 43 asti.) Päivässä parissa nousi runko. Raksaviikolla 20 jatkettiin rungon kanssa. Pari päivää koottiin talon päätykolmioita maassa. Sitten tuli nosturiauto ja kattotuolit heilahtivat paikoilleen päivässä. Talon päädyssä seisoessa iski todellisuus amatöörirakentajan tajuntaan; "ai, tää on näin korkea.. Onkohan se maalaaminen sittenkään ideoiden parhaimmistoa..?"

Raksaviikolla 21 työ jatkui aluskatteen asennuksella. Taloon rakennettiin kattolyhty ja tuulensuojalevyjä alettiin asentamaan paikoilleen. Vastaava mestarimme totesi kipsilevyjen kiinnityksen olevan turhan harvassa ajatellen sen jäykistävää tarkoitusta. Siitä timpureille huomautettiin (pariinkin otteeseen) ja kiinnityksiä tiivistettiin.

Samaisella viikolla ikkunat ja ovet (talon ja tallin pääovia lukuunottamatta) tupsahtivat tontille. Niitä ei turhaksiltaan pihalla makuutettu, vaan iltapäivällä puolet laseista oli jo paikallaan. Seuraavana päivänä asennettii  loput. Nyt meidän kodarissa on oikein ovikin. Aikamoista :) 

Samoin tein alkoi sujahdella villat seiniin. Siinä missä rakennustarkastaja oli pyhäviikon vaihteessa lyhyellä lomalla, timpurit painoivat menemään helatorstainakin. Näin ollen Rv.22 alussa tehtävä rakennustarkastajan runkokatselmus oli hivenen pidemmällä kuin pelkkä runko. Murhetta siittä ei tullut, sillä talli oli vielä runkovaiheessa ja talon runko oli sisäpuolelta tarkistettavissa. 

Katselmuksessa saatiin pari ohjetta; toinen tallin pylväiden yläpääkiinnityksen vahvistamiseksi ja toinen talon käyttöullakkopäädyn tukemiseksi vaakapuulla. Samalla tuli leima paperiin ja hyvän kesän toivotus. Jatkossa nähdään syksyllä kun loppukatselmuksen aika on. Aika huimaa :)

Piirustuksia

Pikkuhiljaa kun tontilla seinät nousee, alkaa rakennusten muoto hahmottua. Vielä ollaan kaukana piirrustusten lookista. Eikä mustavalkokuvatkaan paljasta miltä kokonaisuus näyttää luonnossa. Hyvällä mielikuvituksella rakennuslupakuvistakin pääsee kärryille. Siis tässä meidän kodin ääriviivat :)

Alias Kalliopihlajamme (kuva Sievitalo)

Talli (kuva Sievitalo)

Olimme tyytyväisiä kun löysimme pohjaratkaisun, joka miellytti meitä melkein sellaisenaan ja täytti molempien vaatimukset. Eira halusi talon, jossa olisi mahdollisimman vähän käytävää. Ei pimeitä sokkeloita, ei hukkaneliöitä. Osaltaan siksi päädyimme myös yksikerroksiseen. (Toinen syy oli paloturvallisuus. Call me skitso, mut mä en vaan näe, et hätätilanteessakaan lapset pudottautuu vajaasta neljästä metristä. Se kun näyttää valitettavan usein olevan makuuhuoneiden pelastustikkaiden korkeus..)

Mä halusin visuaalisesti omanaan olevan keittiön. En tupakeittiötä tai olokeittiötä, jossa ruokapöytä on faktuaalisesti olkkarissa. Mulle kelpaisi ratkaisu, jolla keittiötä on jollain tapaa rajattu. Erkkeri, puoliseinä, seinä.. Kodinhoitohuoneelta toivoin kokoa. Se kun tuntuu olevan äiti-ihmisten tuskailun kohde. Itseni tuntien KHH:ssa olisi tuskailuprojektia aina meneillään, joten hakusessä olisi talo jossa kylppäriin/saunaan pääsee muutakin kautta kuin KHH:n läpi. (Ei tarvii raivata hulluna kun tulee kavereita saunomaan..).

Nää toiveet tiputti taloja aikalailla nopeaan tahtiin pois. Kävipä niinkin, et löyty kiva pohja, mut kuntamme ei kuulunut kyseisen toimittajan toimitusalueeseen. Välillä alkoi tuntua, et löytyyköhän sitä sopivaa ollenkaan. Ollaanko me niin mettässä "epä-trendikkäine" toiveinemme. Sitten löyty Pihlaja 156. Olimme myytyjä.

Sievitalon Pihlaja 156 a la Me
(Kuva Sievitalo)

Sievitalon talousrakennus a la Me
(Kuva Sievitalo)

Peruspaketin julkisivuun ja pohjiin teimme muutamat muutokset.
● Kodariin rakennettiin lastenvaunujen mentävä tuulikaappi, jotta lemmikit silmällä pitäen jonnekin saadaan tuplaovi. Todennäköisesti siittä tulee perheen arkieteinen.
● Mh1 ikkunaa siirrettiin.
● Saunaa kasvatettiin suihkun kustannuksella. (Tämä yksi/kaksi suihkua jakaa yleisesti mielipiteitä. Meillä priorisoitiin kunnon laudetilaa kahden suihkun sijaan.)
● Takaterassia kasvatettiin pari neliötä
● Etuterassin päälle aumakattoinen kate ja kattolyhty
● Välikatolle rakennettiin 17m2 käyttöullakko
● Tallia pienennennettiin siten, että rak.ala oli alle 60m2 (palo-osastoinnilta/eristykseltä vältyttiin)
● Tallin ja varaston välinen seinä siirrettiin siten, että tallista tulee täyspitkä ja lämmin varasto jää alle 10m2 (pieni varasto ei tarvitse erityisiä paloturvallisuuslisiä)

Rakennukset asemassa (kuva Sievitalo)

Väri onkin asia erikseen. Kodin ulkolookilla ja värityksellä haemme perinteistä, ympäristöönsä sulautuvaa tunnelmaa. Korttelimme asemakaava antaa vapaat kädet julkisivun kanssa. Vain katon väri on määrätty mustaksi tai hiilenharmaaksi. Pehmeämpänä hiilenharmaa on valintamme ja samaa tummaa sävyä noudattelevat rännit syöksytorvineen. (Ihan puhtaanapidollisistakin syistä.) Ovet, kukkunat ja puitelaudat tulevat valkoisella. Jollain valkoisella. Niitäkin kun on parisenkymmentä eri sorttia..

Värisilmän ulkomaalimalleja

Puisen julkisivun pääväri on enää hakusessa. Rakennusluvassa se oli ympäripyöreästi harmaanruskea. Keskisävyä. Antaa aikalailla liikkumavaraa maalikaupassa :D 

Jotain tähän suuntaan?

Kun ensi osaisi päättää maalityypin jää sävyjäkin valittavaksi useampikymmen. Näillä näkymin kallistutaan johonkin lattekahvin tyyppiseen harmaalla vivahteella. Tai harmaaseen, joka taittaa ennemmin ruskeaan kuin siniseen. Sellaista ei kadun varressa vielä olisikaan.