Katto pään päälle, lämpövalmiutta tupaan

Männä viikolla tapahtu sisällä ja ulkona. 

Tiistaina Uuniseppien uunimestari kävi muuraamassa takan. Todella mainio pariskunta. Heidän kanssaan tuli turistua aiheesta ja aiheetta. Pellitykset jäivät tekemättä kun vesikate puuttui. Luvattiin soitella heti kun katto saadaan, nii uunimestari palaa tekemään pellitykset ja tiivistykset. Loppusilaus takalle tehdään kun saadaan tölliä valmiimmaksi.

Tiistaina myös valu hiottiin. Illalla Eiran kanssa meillä olikin pölytalkoot. Pöly oli suhteellisen hyvin pinnassa, ja sen verran painavaa ettei pöllynnyt hulluna. Harjattiiin, kerättiin sihveliin ja lopuksi imuroitiin pienellä halli-imurilla. Sen verran viisastuin työläydestä, että jos vastaava kerrostuma tulee vielä siivottavaksi, vuokraan kunnon teollisuusimurin, jolla saa imuroida huoletta. Joka imee menemättä tukkoon.

Ennen siivousta

Ja jälkeen 

Vaaleat sileää, tummat liimapintaa

Vaikka pölyn poisto oli aikaa vievää, olisi se voinut olla työläämpikin. Harjan heiluttelua aloitellessa nimittäin pisti heti merkille, että pöly liikkuu kohtuullisen yhteistyökykyisesti. Aloin aavistella, että jos valu olisi täysin liimaton, pöly olisi sitkeämmässä. Epäilyni osoittautui todeksi, kun pinta saatiin puhtaaksi; liima ei ole kokonaan poissa. Osa lattiasta on sileää, osassa liimaa on pinnassa. Puhuin asiasta vastaavalle ja Sievin työnjohtajalle. Lopputulema oli, et lattia voi kuivista tiloista jäädä läikikkääksi, sillä niissä liimalla ei ole suurta merkitystä muuten kuin valun kuivumisen näkökulmasta. (Joka sekin ois kyl aika tärkeää.) Laatoitettavista tiloista se on saatava pois. Yleensä kuitenkin laattamies saattaa pinnan valmiiksi timattilaikalla, joten sitä voidaan jäädä vielä odottamaan. Vähän käy laattamiestä surku. Hällä on aika hinkkaaminen.. 

Keskiviikkoiltana me oltiin maalaamassa kakkoskierrosta otsalautoihin, kun klo 20 Sievitalon kattotiimi kurvasi paikalle. Me pistettiin pensselit pussiin ja päästettiin pojat hommiin. Kauaa ei nokka tuhissut, sillä seuraavana iltana valmiina oli talo ja talli. Eli viimein on saatu vesikatteet asennettua. Aikaa ensimmäisistä tarviketoimituksista ehti kulua 2kk. Aluskate on toki ollut asennenttuna, joten rakennus on ollut suojassa vedeltä. Katto on aina kuitenkin katto. Nyt tuli tölliin hämärämpää kun valoisa kangas korvattiin tummalla pellillä. Mut aikamoinen muutos tuli julkkariin. Tuntuu taas askeleen todemmalta koko homma.

Tumma katto ja ne valkoiset otsikset

Loppuviikkoon mennessä ulkoseiniin saatiin koolaukset, villat ja ensimmäinen kulma tuli levytettyäkin. Pian avara tila muuttui huoneiksi. 

Teknisen tilan levytyksen perään kyseli maalämpöpumpun toimittajakin. Tulisivat kuulemma tulevalla viikolla asentamaan pumppua jotta saadaan lämpöä lattiaan ja valu kuivumaan. Pikkuisen tuntui aikaiselta, joten sovittiin et ottaa yhteyttä timpureihin ja Sievitalon työnjohtajaan. Jotenkin mulla on sellainen kutina, et vielä saadaan yksi hätä-hätä-härdelli aikaiseksi.

Tekninen tila

 Teknisen tilan levytyksen ja pumpun asennuksen välissä kun meidän pitäis ehtiä maalaamaan tila (ainoa sisätila, joka jää levypinnalle jos itse ei pinnoita) ja putkarimme tulla laittamaan vesimittarivalmius. Vielä ei ole aikataulustavtietoa, mut sen verran varpaisilleni tulin, et telat, kitti ja maalipurkki odottaa jo eteisessä. Ensi viikolla olemme viisastuneet.

Nyt on kiire. Eiku..?

Raksan eteneminen on kuin aaltoliike. Ensin tehdään kiireellä. Ja sit; ei mitään. Viime viikon ma-ke rakennettiin terassien tukirakenteet ja laitettiin aluskatteet paikoilleen. Ajatuksella, et hopi hopi, vesikate asennetaan to-pe. No eipä asennettu. 

Etuterde. Kattolyhdyn ikkuna jää räystään katveeseen.

Kodarin katos.

Takaterde.

Muutaman päivän viivytys ei tässä kohtaa haitannut, sillä otsalautojen asennuksen jälkeen me viimein päästiin maalaushommiin. Nyt on kiikuttu telineillä ja kierretty tupaa ja tallia kahteen otteeseen. Olikin aika paljon helpompaa maalailla otsiksia valkoiseksi nyt kun ei tarvinnut varoa tai peitellä tummia kattorakenteita. Jos ei kattoa tule huomennakaan, päästään viimeistelemään loputkin. Sellainen lieveilmiö tästä tuli, et maalauksen makuun päästessä alkoi kaivata julkisivua. Nyt kun olis vielä kelejä, niin mieluusti paneloinnin näkis jo seinässä..

Viime keskiviikkona pyörittiin työnjohtajan ja KVV-IV-vastaavan kanssa tontilla. KVV-IV oli tyytyväinen. Mä reklamoin pikkuasioista. Yksi sähköpistoke on väärässä paikassa, toinen puuttuu. "Haittaako jos terassipilarit on 8cm liian lyhyet.?" Joo haittaa. Ja kattolyhdyn ikkuna on liian korkealla, haluan et korjataan. Harmitti itteäänkin, mut kun priimasta maksaa, niin eiköhän ole sitä oikeus pyytää. Reklamaatioihin suhtaudutaan hyvin. Ne kuullaan ja luvataan asiallisesti korjata. Nyt vain odotankin miten asia etenee käytännössä.

Yksi veikeä murheenkryyni on ollut valun hionta. Valettuun betonilattiaan nousee hyvin nopeasti liimakerros, joka tulisi hioa pois. Sementtiliiman poisto nimittäin edistää kuivumista ja kosteissa tiloissa edesauttaa pinnotteen kiinnittymistä. Tätä hiontaa vastaavamme kysyi timpureilta ja Sievin työnjohtajalta jo edellisviikolla. Vähän harmitellen, ettei lattiaa ole hiottu ennen sisäseinärunkoja. Hionta lattiakoneen näköisellä härvelillä olisi nimittäin ollut helpompi tehdä kun A.valu on melko tuore ja B.ennen sisäseiniä kun lattia on yhtä alaa.

Hionta luvattiin Sieviltä hoitaa viime viikon loppupuolella. Meitsit oli siivousasemissa (kun siittä tulee aikalailla hienojakoista pölyä). Pe puolilta päivin kysyin hionnan perään. Vastaus: viimeistään lauantaina. Sunnuntaina puolilta päivin kun mitään ei ollut tapahtunut, mulla petti pinna ja kävin rautakaupasta hakemassa hiomakiven. Alkoi nimittäin näyttää siltä, et takan muuraus on tulossa maanantaina ja lattia jää sen alta hiomatta. Toiset sanoo, ettei liimaa tarvitse poistaa, eikä sillä raskaan takan alla ole merkitystä. 

Ennen ja jälkeen hionnan

Koska kuitenkin koko valun pinta on suunniteltu hiottavaksi, halusin liiman rikki myös takan alta (jossa valu on paksuimmillaan). Käsipelillä sitten hinkutettiin takan ympäristö puhtaaksi. Hiomakivi oli karkeudeltaan C16, eli melkoisen karkea. Siittä huolimatta oli aikamoista nitkutusta saada kivi näkymään vaalean liimakerroksen alta. Siihen sai sopivasti purettua harmitusta.

Iltamyöhällä kun oltiin maalaamassa, toi timpuri hiomakoneen tontille. Hioi lisää takan seudulta ja sanoi että maanantaina jatkuu. Noh, ei jatkunut. Eikä tullut takkakaan. Tai tekijä tuli, mutta ei päässyt töihin kun takan taakse tuleva seinälevy puuttui. Nyt on levy paikoillaan ja muuraria odotellaan huomiseksi. Tontilla häntä oottaa takkatarvikkeet ja muurausta varten toimittamamme vesi.

Hionta on edelleen mysteeri. Jännä, ettei tätä saada tehtyä vaikka märkä valu voi hidastaa koko projektia. Ärsyttävästi asia hiertää kuin kivi kengässä. "Kantelin" vastaavallemme. Jospa ois joku keino saada iso pyörä - tai tässä tapauksessa hiontalaikka - pyörimään. 

Kipin kapin inseminaatioon

Suunnitelman mukaan heinäkuun follikeliultra oli varattu eiliselle. Ajatuksella, että viikonlopun lähetessä voidaan pistää irrotuspiikki, jos LH-testi näyttää negaa. Keskiviikkona LH-piikki hyppäsi puskasta. Aamulla liuskatesti näytti plussaa, CB tyhjää ympyrää. Soitto klinikalle.

Mietittiin josko torstaina aamulla tehtäisiin uä ja iltapäiväksi varatulla ajalla inssi. Tai sit varattu iltapäivän folliaika voidaan riskillä vaihtaa suoraan inssiksi. Päädyttiin jälkimmäiseen. Illalla hymynaama paistatteli CB:ssä.

Torstai-iltapäivällä meitä vastassa oli mun lääkäri viime hoidoilta. Toimenpide meni kivuttomasti ja hyvin. Inssi tehtii samalla luovuttajalla. Olkikin oli entisenlainen. Ennen pesua siittiöitä oli 48milj/ml. Pesun jälkeen määrä romahti kun sulatuksessa kärsineistä huonot singottiin pois. Primaa jäi jäljelle 6.8 milj/ml, josta liikkuvia 64%. Vilkkaasti eteenpäin liikkuvaa löytyi 42%, joten 0.5ml oljessa se tarkoittaa 1.5milj. Joskus olemme kuulleet huimempiakin lukuja, mut eihän todellisuudessa tarvita kuin yksi voittaja. Meille tunnetusti tavara on toiminut, joten olkapäälläni istuva skeptikkokaan ei jäänyt arvuuttelemaan lukeman suuruutta tai pienuutta. (Onnistumistsäänssit kun puitiin viime hoidoilla läpi ja niiden tulos ei juuri rohkaise..)

Inssin jälkeen tehtiin vielä ultra, jossa näkyi reilu 8mm limakalvo. Toivoimme näkevämme follin ja osuvamme ajoituksen kanssa siltä osin nappiin. Yllätykseksi huomattiin munasolun jo lähteneen ja rakkulan luhistuneen. Hämmentävän nopeaa.. jo 16h LH-digiplussan jälkeen.

Nää kypsymis- ja luhistumisajathan on yksilöllisiä. Silti tyhjentynyt näkymä jotenkin yllätti kun kyseessä oli kp12. Gelee Royale on ollut käytössä eiliseen asti ja jotain tuntemuksia se on lisännyt. Nippailuja oli jo keskiviikkona ennen hymynaamaa. Toivon mukaan munasolu ei kuitenkaan silloin aloittanut matkaansa. Muuten siittiöt saapunevat tyhjille menomestoille.. Jotenkin takapuoleen on jäänyt olo, että follin ollessa vielä paikallaan ennuste onnistumiselle olisi ollut parempi. Ohitettu h-hetki hivenen madalsi tunnelmaa. Realisoi toiveita. Ei tokikaan kirves vielä kaivossa ole. Parin viikon päästä selviää miten kävi. Toivoa sopii aina :)

Sähköistä menoa

Jussin jälkeen alkoi sähinät. Maanantaina timpurit palailivat työmaalle ja välittömästi alkoi seinänpaikkojen merkintä. Seinien alimmat puut kiinnitettiin lattiaan liimaamalla, sillä eihän haluttu rei'ittää lattiavalua tai siellä kulkevia lämmitysvesiputkia.

Tiistaina nousi väliseinien rungot. Wow! Siinä sitten seisottiin. Hahmottuvan talon syleilyssä. Nähtiin huoneet ja huoneesta huoneeseen. Kun ennen iltakymmentä kurvattiin vielä tontille oli siellä yllättäen sähkärit täydessä työssä. Sievitalon oma sähkötiimi kiertää työmaita ja painaa pitkää päivää. Juteltiin muutamista toivomistamme muutoksista ja sähkärit lupasivat ne toteuttaa. Sähkösuunnitelma nimittäin on hyväksytty jo toukokuussa ja viimeisimmät muutokset eivät ehtineet piirrustuksiin. Suunnittelijan kanssa puhuttiin et kirjaan ja piirrän muutokset selkeästi, niin niistä voi sopia työmaalla. Varsin joustavasti menikin.

Keskiviikkona talo sitten oli saanut johdotukset. Johtoviidakko oli aikamoinen. Tonttikeskuksen syöttökaapeli on niin ikään kytketty, joten nyt saadaan taloon sähköä. Tosin vain yksi pistorasia ja voimavirtarasia on valmiina, joten vielä sähkö ei kulje joka nurkassa.

Se mikä on poikkeuksellista ja vähän yllättävääkin, on se että sähköpätkäroskaa ei sähkäreiden jäljiltä ollutkaan hujan hajan. Me Eiran kanssa valmistauduttiin siivoamaan nippelia ja johdonkuorta oikein urakalla, kun sähkärit on vähä sellaisessa maineessa. Mut mitä vielä. Porauspurua oli lattioilla mut sähkötarvikkeet oli koottu. Olin niin yllättynyt et pakko oli ottaa oikein kuva :D

Tallikin edistyi. Sinne oli ilmestynyt lattialämmitysvastukset, mut muuten siellä johdotus oli jäänyt vaiheeseen. Sinällään harmi, et enenee vähän eri tahtiin, mut joutaahan tuon.

Viikonloppuna Eiran kanssa vietiin rakennuspuhaltimet pöhisemään ja sitten perehdyttiin sähkövetoihin ja -pisteisiin. Käytiin huone huoneelta läpi pistorasioiden ja katkaisimien lukumäärät ja sijainnit. Erityisesti syynättiin valaisimien ja palohälyttimien paikkoja. Valaisimet oli helposti liikuteltavissa, joten timpureiden kanssa puhuttiin et Eiran kanssa katsotaan ne paikoilleen ennen kattopaneelien asennusta. Varmaan puolet valaisimista liikahtikin enemmän tai vähemmän. Johdotuksiin ja rasioihin ei tietystikään millään lailla kajottu. Valorasiat oli kiinnitetty laudanpätkään, joka oli sujautettu kattokoolausten ja höyrysulun väliin, joten niitä helppo liu'uttaa sopiville kohdille. Liikuttelun syynä oli, et jotkut valaisimien paikat heittivät jonkin verran suunnitelmasta. Tai et luonnossa paperille tehty suunnitelma ei vaikuttanutkaan niin toimivalta.

Lamput linjassa

Tänään valaisinprojektin jälkeen vielä siivottiin ja tiivisteltiin höysulkua. Olimme tyytyväisiä viikon saldoon. Ei sillä, liian hyväähän se olisi jos homma menisi kerralla eikä kysyttävää jäisi. Nytkin muutama kysymys singahtaa työnjohtajalle ja sähkösuunnittelijalle kun työviikko alkaa. Näin maallikon silmiin kun kiuas kytkentöineen on puolisen metriä väärässä paikassa ja vessaan kahden lampun suunnitelmaan tulee vain yksi johto. Lisäksi kaipaan yhden valokytkimen siirtoa paikalle, johon se suunnitelmassa on merkitty. Nyt korjaukset olisi vielä tehtävissä helposti. Toista on sitten kun väliseinät sulkeutuu. Mihin ei siihenkään varmaan mene kauaa sillä perjantaina tontille ilmestyi aika läjä levyjä.

Mitä valun huoltoon tulee, niin aika vähällä on ollut. Valu on sisällä suojassa auringolta, joten sitä ei kasteltu alkupäivinä. Muovejakaan ei levitelty ja sisätyöt jatkuivat jo viikko valun jälkeen. Jännityksellä odotan miten valu käyttäytyy, tuleeko halkeamia, millaisia ja miten paljon. Toimittamamme rakennuspuhaltimet ovat seiseet nurkassa tyhjänpanttina. Vastaavan mestarin ohjeeata kävimme laittamassa lämmittimet loppuviikolla pöhisemään.

Vastaavamme kaipaili jo aiemmin lattian hiontaa, jotta pintaan noussut liima saataisiin pois ja kuivuminen edistyisi. Sitä työnjohtaja lupaili koittaa ensi viikolle. Näin jälkikäteen viisaans olisi ollut helpompi hioa vapaata tilaa ennen seiniä. Samoin siivous olisi ollut vähemmän työlästä. Mut turha hiiren on haukotella kissan mahassa. Seinät on. Ja sähköt. Hiontaa odotellaan. Ja kattoa. Ja julkisivua. Ja terassirakenteita. Jännä nähdä mitä ensi viikolla tapahtuu.

Nopean palvelun Kaiku

"Hei Eira. Huomasin kuukautisesi alkaneen. Haluatko että varataan ultraääniaikaa? T. Omahoitaja" Kyllä kiitos. 

Oi, että mä tykkään Kaiku-palvelusta. Mua nimittäin on jotenkin näissä hoidoissa rassaillut soittelu. Soita sitten, soita soittoaikaa, soita ajalla, soita ajasta. Aina ei ole sopivaa aikaa soittaa, saatikka sitten paikkaa. Duunissa oli pakko hiippailla epäilyttävästi, toivoa todella ettei kukaan kuule. Tai ettei omat muistiinpanolaput hairahdu uteliaiden silmien hämmästeltäväksi. Sama homma Eiralla. Kertaalleen yksi soittoaika lipsahti jo pitkäksi, kun sopivaa saumaa soittaa ei ollut. Pikkujuttu puheluista kärvistely on, mut turha stressinjyvä kuitenkin. 

Sen vuoksi Väestöliiton a.k.a Felicitaksen Kaiku-palvelu on supernäppärä. Kaikuun merkitään kierrot ja sitä kautta viestitellään oman henkilökunnan kanssa. Ilmoitellaan labratuloksia tai kysellään jos mielenpäälle on jäänyt epäselvää. Jos hoitoihin liittyy jotain vaativampaa vipstaakkelia, kuten lääkitystä tai sen ruukkausta, otetaan vasta puhelinkontakti.

Nytkin heinäkuun suunnitelma hoitui kokonaisuudessaan sitä kautta. Juhannuksen pyhinä alkoi uusi kierto ja hoitajan yhteydenotto saavutti Eiran maanantaiaamuna. Vastaanottoaika oli varattu ja plan B tehty jo ennen puoltapäivää. Tarkoituksena on tehdä follikkeliultra ensi viikon torstaina kp12. Jos LH-testi silloin näyttää negaa, mut follikkeli möllöttää valmiina, pistetään irroituspiikki ja inssi tehdään pe. Toivottavasti päästäisiin priima-ajoitukseen ilman piikityksiä.. Siis Gelee Royalet uudelleen kehiin ja peukut pystyyn, et tästä tulee hyvä kierto.

Valu kuivuu jussin yli

Alkuviikolla taloon tehtiin lattiavalu. Valun teki lähikaupungin lattiaporukka, jolla osaamista alalta riittää. Valun paksuudeksi mitattiin 8.5-9.5cm ja kuutioita tilattiin 12.8m3. Tovin päästä betoniauto kaartoi pihaan. Pari tuntia kuraa kannettiin sisään ja kas, meillä oli lattia. 

Parin tunnin odotuksen jälkeen lattia viimeisteltiin ja jätettiin kuivumaan. Illalla käydessämme tontilla emme voineet vastustaa kiusausta painaa muistot tuoreeseen lattiaan. 

Hiljainen toive tallin ja talon valun samanaikaisuudesta valui hiekkaan. Maanantaiaamuna talliin ilmestyi kyllä raudat, mut lattialämmityskaapelit eivät ehtinet mukaan.

Eriaikaisuus kismitti sillä kaksi valukertaa tarkoittaa kahta jätebetonia. Nyt kun pihaa on muotoiltu valmiiksi, ei betonin roiskaisu pihamaalle oikein houkuta. Jos olisi kaukaa viisas, voisi tehdä muottia roskiskatokselle, tallin ajoluiskalle tai kasvihuoneelle. Hyvällä tuurilla jätteen saisi hyödyksi. Huonolla tuurilla puolihyödyksi. Mut kiireessä amatöörirakentaja ei roiskaisupaikkaa saa taiottua. Pyydettiin lattiaporukkaa viemään jäte mennessään. Siittäkin varmaan saamme odotella laskua. Tai tässä tapauksessa kahta.

Niin tai näin. Valun jälkeen työmaa jäi koskemattomana odottamaan juhannusta. Raksaan oli merkitty paneelien saapuminen ja sisäänkanto juhannusaatolle. Soitin työpäällikölle ja tarkistin, etteihän toimitusta näin arkipyhänä ole tulossa. Kun ei ollut, lähdimme sukulaisiin juhannuksen viettoon.

Nyt mökkeillään, sunnuntaina viedään talolle rakennuslämmittimet ja alkuviikosta palataan asiaan toivottavasti sähkärin merkeissä.

Kuukausia kymmenen ja puoli

Täällä ollaan taas kaverit! Viimeisen puolentoista kuukauden aikana oon keksinyt kaikenlaista. Konttaamaan aloin vauhdilla kun tajusin et niinhän se eteneminen hoituu sukkelaan. Alkuun oli vaikea jäädä istuskelemaan ja kumahtelin nurin, kun tukikäsi sai parempaa tekemistä. Nyt sekin sujuu hyvin. Tukea vasten nousen seisomaankin, kun sillä lailla ylettyy paremmin. Vaikka mummin cd-kokoelmaan tai äitien talopapereihin.

 Vielä en ota askelia, kun se on niin riskialtista, mut kiipeilen kyllä. Sopivalta korkeudelta availen laatikoita ja kaappeja. Niistä löytyy aina jotain purettavaa. Välillä mun tutkimusmatkoilla jokin asia kaatuu. Kuten suihkuhyllykkö tai koriste-esine. Alkuun pelästyin kaikkea äkkinäistä, mut nyt oon huomannu, et ei pelästys satuta.

Kasvanutkin oon, mut hiljalleen. Käytiin 10kk synttärinä neuvolassa, jossa mulle pituutta mitattiin 70.5cm ja painoa 7850g. Sironlainen oon, mut en liiaksi. Saan jatkaa syöpöttelyä samaan malliin, eikä mitään lisäöljyjä tarvita. Päivisin äiti auttaa soseiden kanssa ja kun aikuiset syö, saan mäkin syödä pikkupaloja ihan ite. Alanki olla siinä aika taitava.

Kuten siinäkin, et suusta sormella poistan sellaiset ruuanpalat jotka ei maistu. (Ja heitän ne lattialle.) Äiti laittaa mulle usein samaa ruokaa kun aikuisille, mut ilman mausteita. Mä syönki kaikkea; hedelmiä, marjoja, avocadoa, kalaa, lihaa, kanaa ja kasviksia. Ja sitä tissimaitoa. Sitä syön pari-kolme kertaa päivällä ja pari kertaa yöllä.

Yöllä nukun kuten ennenkin. Meen aika myöhään nukkuu, kun ensin katotaan äidin kaa kympin uutiset. Herään 7.30-9.30 aikoihin. Päikkäreitä nukun parit, mut vähän lyhyemmät (45min-2h) kuin ennen. Enää en nukahda vaunuihin helposti eikä äiti uskalla pitää mua niissä kun rengun ees taas. Nukun sisällä omassa sängyssä (yleensä itkun jälkeen) tai sitten matkan päällä autossa. Jos huvittaa. Aina ei huvita. Eteenkin omassa sängyssä keksin kaikenlaista puuhaa.

Juttelen tavujuttuja. Tättäilen, päpäpäilen ja pärisen. Muikistelen äideille ja keimailen tutuille. Välillä vilkutan ja sekös aikuisia ihastuttaa. Vieraita katson tutkivasti, mut en kyl pelkää vaikka ne niin luuleekin. Äidit on silti parhaita. Vaikka niistäkin välillä valikoin kenen sylissä haluun olla. Oon huomannu et kun itkee ja ojentaa käsiä niin kyl sit aina pääsee sen syliin, minne milloinkin haluaa. 

Musiikista tykkään erityisesti. Missä tahansa kun kuulen hyvän beatin, mun jalat alkaa elää omaa elämää. Äitien kanssa kotona paljon tanssahdellaan ja ne keksii omia lauluja. Mä soitan marakassilla tai tamburiinilla. Ja nauran kovasti. Mua naurattaa myös vaipan- ja vaatteiden vaihdoilla. Kiermurtelen ja venkoilen karkuun. Aikuiset tuskastelee kun ei saa mulle rompetta päälle. Ja sit kun saa, niin salamana oon oppinut ottamaan pois sukat. Ja kengät ja hatun ja.. Sepäs onkin hauska leikki.

Tykkään myös eläimistä. Koirista ja kissoista. Omia kissojakin oon oppinut paijaamaan, vaikka joskus teen sen vauhdikkaasti. Kissat kattoo mua pitkään, välillä lähtee pois. Sit mua voi itkettää. 

Joka viikko tutustun johonkin uuteen juttuun. Oon leikkinyt ulkona (se ruoho oli tosi jännää), keinunu mun keinuhevosella, osallistunu sisustamiseen ja käynyt saunassa. Ennen äitienpäivää askarreltiin kortteja mummille ja äinille. Se oli hauskaa ja maukasta - kunnes värit (mustikat ja puolukat) loppuivat.

Välillä uudet jutut epäilyttää, mut pian huomaan et ne onki tosi kivoja. Siinä oon tullu äitiin, oon hitaasti lämpenevää sorttia.

Mut hei, nyt on jatkettava, kuullaan taas!

Taava