Luottamuksen nousukausi

Luottamus raskauteen, sen etenemiseen ja kulkuun. Asia, johon kukin odottava nainen tai perhe suhtautuu eri lailla. Toisille vauvan odotus alkaa heti plussasta. Itse oon himmailevaa tyyppiä, joka kulkee etapista etappiin. Plussa oli toki riemuisa ja pakahduttavan onnellinen hetki, mut mulle se kertoi vain sen että ylipäätään olen tullut raskaaksi, ei sinällään vauvan tulosta mitään. Ensimmäiset 12 viikkoa olin pistoksissa, odotin keskenmenoa ja looppina mietin mahtaako raskauteni tuloksena kohdussani olla elävä ja elinvoimainen sikiö. Sen jälkeen jännitys muutti muotoaan. Odotin rakenneultraa, odotan h.22 etappia, odotan odotan.. tuntui, et milloin mitäkin.

Joskus toivon, että odotuksen tie olisi valoisampi. Että voisi vain nauttia ja ihastuksissaan tehdä hankintoja. Että  "teille tulee vauva?"-kysymyksiin vastaisin kepeästi: Tulee, kesällä. Ilman "jos tulee, jos kaikki menee hyvin"-ajatuksia. Onneksi on Eira ja luottavaisemmat läheiset. Heidän positiivinen asenteensa luo uskoa minuunkin ja pikkuhiljaa alan ottaa rennommin.

Itselle suurin helpottava tekijä on ollut Kimalaisen liikkeiden tunteminen. Suolistoni on aina ollut muljahteleva ja kohdun alkaessa kasvaa suolen kiemurat etsivät aktiivisesti paikkaansa. Tunnustelin suolen muljuntaa enkä odottanut tuntevani sikiön liikkeitä ennen raskauden puoltaväliä. Hämmästykseni oli suuri kun 16-17 viikojen vaihteessa vatsanseudulta alkoi tuntua sitkeää hipsutusta. H.17+ Eirakin sai osansa kun pitäessään päätä alavatsallani häntä tuuppaistiin korvaan. Naurun ja hämmästyksen määrä oli melkeinpä rajaton. Siitä lähtien Kimalainen on päivä päivältä voimaantunut ja vilkastunut.

Nykyään liikkeet näkyvät jo ulospäin ja ultrassa hän yllätti kätilön töytäisemällä reippaasti anturia muutamaan otteseen. Kuulemma aika sisupussi on, sillä harvemin keskiraskaudessa liikkeet tuntuvat ultraajalle asti. Tuntumaan vaikuttanee Kimalaisen sijainti framilla (pienehkö naisihminen kun olen) ja vaimentavan istukan sijoittuminen kohdun takaseinään. Niistä olen ollut kiitollinen, sillä liikkeiden tuntumisen myötä luottamukseni raskauteen on saanut uuden ulottuvuuden. Kimalainen on myös ihanan ajattelevainen; kun mieleeni hiipii huoli hänen voinnistaan, vastaa hän lohduttaen reippaalla liikesarjalla.

"Kerro, kerro kuvastin."
Kimalainen h. 20

Luottamuksen kasvussa on oma osansa on ollut myös raskaudenaikaisilla seulontatutkimuksilla. Ultrassa sitä eri tavalla vielä ymmärtää pienen ihmisen mukanaolon. Pääsee omin silmin näkemään lukuisat pienet osat aivokammioista varpaankärkiin. Viime viikon rakenneultrassa Kimalainen oli alkuun varsin haastavassa asennossa; perä syvällä kohdun pohjassa, jalat kippurassa, selkä ylöspäin. Mieleeni ehti jo välähtää miten tutkimus onnistuisi, mutta mitä vielä. Pian pieni pörriäinen havahtui, ponkaisi liikkeelle, suoristi jalkansa, käänteli kylkeä, yritti hamuta peukkua ja oikein esiintyi. Pieni filmitähtönen <3

Rakenneultran tulos oli rauhoittava. Kasvu vastasi viikkoja ja painoakin oli kertynyt jo 340g. Koko viime postauksessa kuvaamani rakennelista kuvautui viikkoihin nähden tyypillisenä, eikä mitään merkittävästi poikkeavaa tässä vaiheessa havaittu. Vieläkin takaraivossani jyskyttää tietoisuus siitä, ettei kaikki rakenteelliset asiat ole todettavissa raskauden tässä vaiheessa ja ettei kaikkia tiloja voi ylipään koskaan todeta ultralla. Siitä huolimatta suuren suuri kivi putosi sydämeltäni.

Munuaiset selän puolelta.
Perä oikealla, kylkiluita vasemmalla.
Munuaisaltaat tummina läikkinä
keskellä selkää.

Jos jotain mainittavaa halutaan erikseen esille nostaa, niin tarkan mittailun tuloksena molemmissa munuaisaltaissa nähtiin 3.8mm nestekertymät, joten niitä mahdollisesti vielä muutaman viikon päästä tsekataan. Pakollinen kontrolli ei ole, sillä nykytekniikalla nestekertymä munuaisaltaissa saadaan kuvautumaan helposti ja tuollainen alle 4mm allas on normaalia (FinOHTA:n raja <7mm, jotkut seulontayksiköt noudattavat tiukempaa <4-5mm rajaa), jolloin uhka hydronefroosille eli vesimunuaiselle on varsin pieni. Ehkäpä kuitenkin tartumme uä-mahdollisuuteen jos sellainen avautuu, noin niinkuin varmistuksen varmistamiseksi ja mielenrauhan vuoksi. Pääsemme samalla vielä kertaalleen kurkkaamaan hänen kuulumisiaan, ennen kuin tapaamme livenä.

Mietteliäs Ms.Bee

Ja mitä hänen sukupuoleensa tulee, niin äkkiseltään kurkattuna vaikuttaisi siltä, että Eira ja kiinalainen kalenteri olivat oikeassa. Itsekin aloin loppumetreillä kallistua samaan suuntaan ja ultraan mennessämme ääneen Eiralle aprikoinkin tyttö-oloa. Ja niinhän siinä kävi, et kaiken sujuessa kuin rasvattu, on loppukesästä kotiimme odotettavissa naisenergian lisäys. Tuplasta tulee tripla <3