perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kahdeksan kuukautta leijonailua

"Hei taas kaverit. Tänään on kulunut 8kk synttärisunnuntaistani. Kävin viime viikolla neuvolassa. Läpäisin lääkäritädin testit, vaikka olinkin hieman epäluuloinen. Niitä punaisia pilkkuja mulla ei enää niin paljon ole, joten lisäverikokeisiin ei ole tarvetta. Vaaka näytti 7500g ja pituutta oli kertynyt 68.3cm. Sirosti siellä miinuskäyrällä kasvan. Lääkäri sanoi että voisin treffata hoitajaa seuraavaksi yksivuotiaana, mut varmuudeksi kasvumielessä varattiin aika 10kk ikään.

Parsakaalia suunpielessä
Se oli äidin mielestä hyvä, kun se välillä huolehtii mun syömisestä. Mä nimittäin keksin pari viikkoa sit, et ei mun tartte syödä, jos ei huvita. Päivittäin esiinnyn pöydässä. Äiti kutsuu sitä ruoka-rageemiseksi. Sit kun on nälkä, saatan syödä enkä ragee. Ruuaksi syöpöttelen kaikenlaisia soseita ja puuroa. Ja sit niitä sormiruokajuttuja. Hampaita mulla ei vielä oo, mut ikenillä natustelen naksuja ja kasviksia. Äiti on ollut hämillään siitä kuinka hyvin ruuan pyöritys suussa on kehittynyt parin viimeisen viikon aikana. Alkuun se kyttäs mua melkein hysteerisesti. Niinko muka tukehtuisin. Höh. Vähän vaan yskin. Nyt se alkaa jo relaa ja saan syödä rauhassa käsin omaan tahtiin kun äiti on vierellä. Nokkamukistakin oon oppinut juomaan vettä. Lisäksi syön tissimaitoa välipalaksi ja öisin.

Vauvojen kerhossa mammat vertailee mitä kukin vauvakavereistani osaa. Kuinka sanotaan sitä ja tätä tai tehdään vaikka mitä. Mä seurailen niitä. Äiti hymyilee, ettei mulla oo vielä ollut kiire. Se sanoo hiljaa mulle, ettei vauvavuosi oo kilpailu. Saan tehdä ja harjoitella omia juttujani sitten kun musta alkaa siltä tuntua. Mä kyl luulen et osa niistä vauvakavereiden sanoistakin on niitten äitien hyvää tulkintaa tai mielikuvitusta. En mä oo kuullu niitten puhuvan aikuisten kieltä.

Mä ja mun vanhin sisko <3
Mäkin juttelen kovin, mut vaan omia juttujani. Pärisen, kiljahtelen ja tättäilen. Iltaisin juttelen mun unipupulle, kun äidit vie mut pinnasänkyyn. Se jaksaa kuunella päivän kuulumiset ennen nukkumista. Aina kyl en jaksa jutella, joskus simahdan heti kun mut sänkyyn lasketaan. Aamuyöllä tai aamun sarasteessa tankkaan maitoa ja siirryn äitien väliin. Päivisin nukun vaunuissa tai matkan päällä autossa. Sisällä ei uni tule kun on puuhattavaa.

Vielä meidän kodissa on tavarat vanhoilla paikoillaan. Kohta tarvii tehdä lapsiystävällisiä järjestelyjä, kun lähen liikkeellä. Äideistä toi, joka on päivisin pois, koittaa treaanata mua liikkumaan. Toi kotiäiti on vaan ihan tyytyväinen et liikun maltilla, enkä oo täystuho. Liikuskelen pyörähtelemällä. Ryömimisen päälle en piittaa, siinä voi pölyyntyä paita kun masu laahaa maata. Oon seisoskellut konttausasennossa kolmisen viikkoa. Heijaan siinä itteäni ja välillä tasapainottelen yksi raaja ilmassa. Moni kysyy, et joko mä liikun, mut ei mulla ole kiire. Ehtiihän sitä valmiissa maailmassa.

Joskus mua kyl harmittaa kun en pääse liikkeelle. Eteenkin jos äiti kääntää selän tai menee luotani jonnekin. Silloin helposti tulee itku. Olisin mielelläni sylissä tai ainakin siten en voin nähdä äidin koko ajan. Kun saan höpsöttää äitien kanssa, räkätän ääneen.

Yks mis on kiva jekkustella äitejä, on pukeminen. En oikein viihdy siinä pöydällä vaan kääntyilen ja pyörin karkuun. Ja nauran. Silleen se pukeminen on hauskaa (äideistä vaikeaa). Kuulin kun äidit puhu, et pitää kohta siitä hoitopöydästä luopua. Voin kuulemma loukata ku hyörin. Tänään, kun olimme lähdössä kaupunkiin, äiti laski mut turvakaukaloon. Koska se kaukalohomma oli "niin nähty", venkoilin itseni ulos kaukalosta ennen kun äiti sai takin päälle. Huolestuneille tiedoksi; En loukannut. Äiti katto vierestä mun taiteilua, kun peruutin alas istuimesta. Just ku pääsin lattialle ja valmistauduin nuolemaan kenkiä, se istutti mut takas ja laitto vyötkin. Voitte arvata et sapetti. Se nauro ja kutsui mua mustekalaksi.

Aikuisten kirjat - tylsiä mut maukkaita
Mun parhaita kavereita on ukki ja mummi, joita näen melkein päivittäin. Tykkään myös kissoista. Ja nekin musta - kai. Muuten oon kiinnostunut - hmm - kaikesta. Leluista, kirjoista, matoista, koruista, hiuksista, muista lapsista. Joskus kun en onnistu tai saa jotain mitä haluun, rageen. Jos joku tulee auttamaan, niin sit vasta rageenki. Tahtois onnistuu ite (on kuulemma äidilt perittyä). Joskus kun oon väskä, enkä haluu iltapäikkäreille, katon äidin kanssa pikkukakkosta. Vau!! Siis sellainen värillinen, valoisa laatikko meidän olkkarissa. Voitteko kuvitella? Harmi, ettei sitä voi maistaa. Muuten kyl maistan kaikkea. Kirjepostista, toimiston lattiaan. Makujen maailma on ihmeellinen. Kuten maailma muutenkin. Jokaisena päivänä."

Taava

8 kommenttia:

  1. Voi kun kuulostaa tutulle 8 kk kuulumiset :) meidän neiti täytti 8 kk maaliskuun puolessa välissä. Pari päivää sitten lähti liikkeelle, mikä helpotus :D hän on nyt niin tyytyväinen ja rauhallinen kun saa itse möngertää kiinnostavien juttujen äärelle.

    Voi mun korvaan teidän neiti kuulostaa isolle. Meidän tytöllä kun pituutta oli 8 kk neuvolassa 64 cm ja painoa 6950g mut kasvaa omalla käyrällään tasaisesti niin ei huolta. Paitsi et varmuudeksi otettiin aika 10kk neuvolaan.

    Onko leijonaneidillä vielä hampaita?
    Meillä niitä edelleen odotellaan puhjenneiksi. Naurattaa kun neiri oppinut nyt ensimmäisiä sanoja ja huutelee tuolla hampaattomana äiti äitii! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla et on siroja vauvakavereita :) Meidän mammakerkossa kun 8kk punnitukset on 8.5kg ja 10kk punnitukset 11kg luokkaa.

      Vielä ei ole hampaita. 4kk iässä alkoi sen sortin kuolaaminen, et odotin legoja hetkenä minä hyvänsä. 6kk iässä rauhoittui, eikä hampaita kuulunut. Nyt pureskelee siihen malliin, et vois olla tulossa, mut ei ikenet ainakaa mun silmään näytä turpeilta. Ehkä pian.

      Se hampaaton hymy on kyllä suloinen :) Kun meillä mennään noin samoilla linjoilla kun teillä, niin ehkä sitä ensisanaa ja liikkeelle lähtöä voi pian odottaa :)

      Poista
  2. Olipa kiva lukea kuulumisiasi!

    Syökö Taava pääasiassa nykyään kiinteitä ruokia? Kuinka monta ateriaa päivässä? Meillä poika vasta maistelee soseita, mutta tuntuu, että jos maha vaan alkaa oppimaan kiinteiden päälle paremmin niin pitää kohta alkaa antamaan kaksikin kertaa päivässä edes pieniä annoksia maidon lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kolmisen kuukautta maisteltu ja nyt pyritään viiteen päiväannokseen. Joskus mennään neljällä jos aamu menee pitkäksi. Aamuin illoin menee vauvapuuroa päärynällä. Siihen päälle kaksi ateriaa, joista toinen kasvis, toisessa myös lihaa tai kanaa jääkution verran. Välipalaksi hedelmäsosetta. Ei mahottoman isoja annoksia. Määrät vaihtelee parista lusikasta 4-5 jääpalakuutioon tai 3/4 pilttipurkilliseen riippuen siitä miten maistuu. Soseiden jälkeen omatoimisesti esim.kurkkua, parsakaalia tai maissinaksuja. Lisäksi on vielä 4-6 kertaa rinnalla. Vettä on tarjottu nyt ruuilla ja muutenkin, kun vatsa toimii huonosti (alkoi heti kun soseet alko), niin josko se helpottais. Banaanit, mustikat on ihan nounou ja perunaakin menee hyvin vähän lähinnä silloin kun syödään jotain purkista.

      Oho, tulipa sepustus :) Hienoa et Pakkasen Pojalle maistuu. Meillä syöminen alko luonnistua paremmin 6kk jälkeen, joskin vieläkin suuta avataan aika naftisti, lusikkaa imetään ja pärisytetään. Et perusvauvasettiä - pikkuhiljaa :D

      Poista
    2. Kiitos tästä. Saadaan jotain ohjenuoraa jatkoa varten. Tuo taitaa olla aika perussuosituksen mukainen?

      Meillä on nyt maisteltu neljää makua. Osa mennyt hyvin alas, osa taas tökkinyt useammankin maistelun jälkeen. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten ruokailut tästä kehittyy. Nälkä tuntuu kasvavan syödessä.

      Poista
    3. Ihan tarkalleen perehtymättä ajattelisin, et on peruslinjaa. Alkuun kun saatiin kasvis- ja hedelmäsoseet maisteltua, arvottiin otetaanko seuraavaksi viljat vai lihat. (Toisilla ruokia lisäillään nopsaan mut me ei uskallettu. Ooteltiin et sulatuskanavalla on aikaa tottua.) Vatsan toiminnan takia otettiin ensin viljat ja sitten kuukautta myöhemmin lihat. Oleiltiin sillä nyrkkisäänöllä et viljat aakkosjärjestyksessä (KORV) ja lihat mukaan 8kk ikään mennessä. Melko hyvin onnistuttiin. Kalaa on mennyt vasta kertaalleen.

      Hapanmaitotuotteet tulee aikaisintaan vasta parin kuukauden päästä kuvioon. Se jännittää jo etukäteen, sillä niillä on ollut taipumusta ummettaa hyvävatsaisiakin. Meil kun on siinä jo nyt ongelmaa, tullaan olemaan aika varovaisia.

      Poista
    4. Ootteko kokeilleet maissia tai riisiä muuten kuin naksuissa? Ootteko päässeet jo vehnään asti suomalaisissa viljoissa?

      Odotan innolla, että Pakkasen Poika täyttää 5 kk niin voidaan alkaa kokeilemaan kauraa pienissä määrissä, nimenomaan vatsan toimintaa silmällä pitäen (ja toivottavasti pidempiä yöunipätkiä tuomaan). Meillä oltiin jo pitkään pääasiassa yhdessä yösyötössä, mutta nyt taas useampi viikko säännönmukaisesti kaksi. Maissi tai riisi voisi olla myös puurona vaihtoehto aika alkupäähän viljoja.

      Vatsa toimii meilläkin vähän huonosti. Joinain päivinä usein, joinain ei ollenkaan. Onneksi ei ole kovalle vetänyt toistaiseksi.

      Poista
    5. Maissia en ole valmistanut itse (aika huonosti jyvät sulaa). Sitä on mennyt se mitä valmisruokasekoituksissa on. Sama riisin kanssa. Valmista maissisosetta kyl kertaalleen koitettiin, ei maistunut.

      Vehnää ei ole mennyt kuin mitä on pieniä leivänpaloja maistellut. Neljän viljan puuroa voidaan koittaa kun nykyinen puuropaketti loppuu. 5kk vauvan kaurapuurolla aloiteltiin ja on meillä toiminut hyvin. Syödään kyllä yölläkin 1-2 kertaa, mut näin pienellä se on mun puolesta ihan okoo :)

      Onneksi ei ole teillä vatsa kovalla. Itse en alkuun hätäillyt vaikka vatsa ei toiminut, kun sen vaihtelevuus on vauvoilla tyypillistä. Eipä ollut kiva kokemus (ei Taavalle eikä äideille) kun vatsa pääsi kovaksi ja sen toimitusta puuhattiin kovalla vaivalla, itkulla ja kivulla. Sen jälkeen ollaan tasapainoiteltu ruokavaliolla ja mallaksella.

      Poista

Ilahdun, jos jaat ajatuksesi ja jätät kommenttisi :)